sunnuntaina, huhtikuuta 29, 2007

Liikakäyttöä

Minulla on tällä hetkellä 58 lainaa. Pinoksi kerättynä se ulottuu puoleen väliin pianoa.

Occupational hazard.

12 kommenttia:

Kaarina kirjoitti...

Et kai tuo töitä kotiin??? ;-)

Liina kirjoitti...

mulla oli joskus satakunta. tai yli. en muista enää.

mutta nyt närästää pääkaupunkiseudun kirjastojen kummallinen "vain 20 varausta per asiakas" -käytäntö.
kirottua!

viivi kirjoitti...

Mmm, kyllähän lomalla pitää olla lukemista! :)

Muistan lapsena ja nuorena, kuinka kirjaston ystävälliset sedät ja tädit antoivat lainata enemmän kuin sallitut 50 kirjaa, koska olin .. ööh .. "kanta-asiakas" :)

tuleva kirjastotäti kirjoitti...

Ja mulle ei anneta yli 60 lainaa, vaikka lainaan 100 km päässä olevasta maakuntakirjastosta jatkuvasti ja jatkuvasti kirjoja koko seitsemänhenkiselle perheelle. Epparia.. ;)

joskus kyllä tympii, kun olen kuitenkin hoitanut uusinnat ja muut netin kautta säännöllisesti.
Mutta onneksi on tuo lähikaupungin kirjasto ja lisäksi oma lähikirjasto, jotka auttavat siinäkin tapauksessa. :)

ps. Mukavaa kevättä antitädille. Blogiasi on kiva seurata.

TJ kirjoitti...

Hähää: 79.

Ennen kuin luin tämän postauksen olin juuri hämmästellyt omien lainojen määrää. Tosin lainaan myös vaimolle, koska häntä ei voi vapaana päästää kirjastoon. Kokemusta on. Hän kykenee lainaamaan sujuvasti, mutta palauttaminen...

Tämä on kyllä ennätys, ainakin tänä vuonna. Eri asia on moniko niistä tulee luettua.

kirjastonsetä J

kata kirjoitti...

Mulla on tällä hetkellä ainoastaan 35 lainaa! Pääkaupungiseudullahan se raja on 40 lainaa, ja yritän kuuliaisena tyttösenä noudattaa säädöksiä. Se on välillä aika vaikeaa.

Iih, klaraavaa wappua, meijän kirjasto pistettiin just kiinni, ja mulla on kiire bussiin!

librarian kirjoitti...

Tällä hetkellä 71 lainaa. Ihan normaali ja tavanomainen lukumäärä minulle.

Tuima kirjoitti...

Joku muukin tuo kotiin töitään :) Mulla on ikävä kyllä enemmän :(

Marika kirjoitti...

Voi onnellinen. Meidän lähikirjastossa ollaan kyllä tiukkoja, yli 40 kirjan lainaaminen ei onnistu. Tuo haamuraja täyttyy tosi nopeasti, kun lainaa itselle ja lapsille ja miehellekin... vetoavilla silmäyksillä ja pyynnöillä olen joskus saanut vähän enemmänkin... mutta aina ei kehtaa pyytää.

antitäti kirjoitti...

Kaarina: On aika mahdotonta olla tuomatta :). On samalla ihanaa että raskasta, kuinka työ- ja vapaaika sulautuvat kirjastotyössä yhteen. Enimmäkseen kuitenkin ihanaa.

Liina: Juu, ollaan yli sadan oltu täälläkin... Tuosta varauskäytännöstä on muuten keskusteltu tiukasti kirjastopiireissä - samoin varausten maksullisuuden tarpeellisuudesta.

Viivi: Mukava kuulla, kuinka monen muistoissa kirjasto ja sen henkilökunta saa lämpöisiä tunteita aikaan!

Tuleva kirjastontäti: Odotas vaan, kun pääset itse töihin - sitten lainarajat joustavat kummasti :). Huolestuttavaa tuossa omassa pinossani on se, että nyt se on lähes kokonaan omaa sarkaani ja kaikki ns. pakkoluettavia. Viiden hengen perheelle jos jakaisi, päästäisiin ihan siedettäviin määriin :). Kaunista kevättä sullekin!

Kirjastonsetä J: Olen itsekin huomannut, että avioliiton tai verisukulaisuuden kautta kirjastomaailmaan päässeet henkilöt ovat järkyttävän huolimattomia. Ihan kuin he ansaitsisivat jotain etuoikeuksia asemallaan :). Ja kyllähän kirjat pitää lukea! Joskus kyllä epäilen harrastavani kehonrakennusta raahatessani kirjoja bussilla edestakaisin.

Kata: Vappu meni, toivottavasti hyvin ja ehdit bussiin. Juhlinta kirjastossa taitaa olla vähän normaalia kuivempaa :).

Librarian ja Tuima: Pitää tehdä lisävertailuja myöhemmin, kun lomat lähestyy!

Marika: Aika rikollista laittaa yläraja lainoille ja sitten suositella niin monia ihania kirjoja :). Pyytele vaan, toivottavasti luottoa löytyy...

Erikoiskirjastovirkailija kirjoitti...

Erilainen ilmoittautuu: Minullakin oli hetkiä, kun kirjoja oli pinossa lukematta kymmeniä ja neljänkymmenen lainaraja, puhumattakaan siitä viidestä uusimiskerrasta, teki tiukkaa noudattaa. Sitten pidin tiukan puhuttelun itselleni ja kysyin, montako kirjaa oikeasti muka luin yhtä aikaa. Vastaus oli kaksi - toista kotona ja toista työmatkoilla. Joten nykyisin pidän yleensä kolmea kirjaa lainassa: yksi on kotona, yksi repussa ja se kolmas odottelee, kumpi näistä saadaan ensimmäisenä loppuun.

Sitten kun palautan voin varata uuden (siirrän itseäni usein taaksepäin varausjonoissa, kun ei ehdi lukemaan juuri sillä hetkellä) tai napata jonkin hyllystä, jollei varauksia satu juuri olemaan tulossa. Lukemattomia hyviä kirjoja on aina useita paikalla! Nykyisin minulla on harvoin yli 15 lainaa kerralla. Ja kirjoja tosiaan korkeintaan viisi, muut levyjä tai elokuvia. Kun on kirjastossa päivittäin, tätä on helppo noudattaa. Ei sitä varastoa tarvitse kotiin hamstrata! Onpahan asiakkaillekin tarjota lukemista.

antitäti kirjoitti...

Erikoiskirjastovirkailija: Hui, mikä itsekuri... Toivon pääseväni moiseen joskus. Tottahan se on, kirjojen keskellä elämisen pitäisi rauhoittaa lainahimoa, mutta mulle käy kyllä päinvastoin. Kun kaikkea on tarjolla, tulee ahmittua liikaakin.