Tunnekasvatusta, e-kirjoja, saamelaisia

Sanotaanko nyt suoraan, että tällainen projekti ei sovi kovin järjestelmälliselle, fiksulle, korrektille ja selkeälle ihmiselle. Sanotaan vaan. Se sopii myös huonosti ihmiselle, jolla on huono kamera ja vielä huonompi muisti.

Kaikki työvaiheet, porukat ja lopputulokset ovat sellaisia, että niistä tekisi mieli tehdä valokuvakirja ja videoesitys, jotta sitten vanhana voisi istua keinutuolissa ja näyttää lapsenlapsille kuinka mummo rulas ok.

Juhlaryhmä on ahkeroinut, kuten kuvista näkyy.

Historiaa, ajankohta, ruokaa, juhlaideoita, kuvia, ihan kaikkea.

Porukassa oli käyty myös tarpeellisia ja kiperiä keskusteluja ryhmätöiden tekemisestä noin yleensä.

Ryhmätöitä ja yhteistoiminnallista oppimistahan painotetaan uudessa OPSissa, mutta niiden opettelu ja kunnollinen toteutus vaatii paaaaaljon aikaa ja vaivaa niin opettajalta kuin oppilailtakin.


Lopulta luokassa oli päädytty tekemään itsearviointi, jossa piti pohtia panostaan työhommiin.

Sen lisäksi tehtiin ryhmäarviointi, jossa ryhmän jäsenet arvioivat toisiaan ja yhteistoimintaansa.

Opettaja ilmaisi kauniisti, jotta "itsearvioinnit olivat rehellisiä".


Homma toimi ilmeisesti paremmin tämän jälkeen. Hyvä vinkki muistaa!









Pepit ja Eemelit aloittivat tomerasti eskari-, eka- ja tokaluokkalaisten sekaryhmissään. Kahden tunnin aikana tunnetyöpajassa pääsin lukemaan Tommin ja Annikan sairastumisesta, Pepin isän paluusta ja kaikkien yhteisestä matkasta Etelämeren saarelle.

Tarina luettiin pienemmissä pätkissä, ja välissä tehtiin hommia. Ensin oli pieni draamapaja, jossa valittiin sairastunut ja lohduttajat, auttajat. Mietittiin, miltä tuntuu olla kipeä ja kurja, miten toisia voi piristää ja auttaa. Kun Peppi oli lähdössä, lopetettiin tarina hetkeksi, kuunneltiin Peppi Pitkätossun lähtölaulua ja maalattiin sen herättämiä tunteita. Lopuksi mentiin "saarelle" liikuntasaliin ja käytettiin kaikkia mahdollisia välineitä riehumiseen :). Aikamoinen pläjäys eri fiiliksiä, mutta onneksi projektityöntekijä ja opettaja pystyivät olemaan itkemättä näkyvästi.


Ekaluokkalaiset ovat aloittaneet Suomi-projektinsa. Ihan uskomaton ryhmä, joka jaksoi melkein pari tuntia kirjastolla kuvahakuja tekemässä ja keskustelemassa tekijänoikeuksista. Välillä lainattiin ja kirmattiin ympäri kirjastoa ja sitten jatkettiin.

Luokassa jaettiin ryhmät ja siirreltiin pulpetteja, oppilaat esittelivät aiheensa ja alkoivat ideoida. Ryhmissä mietittiin, onko tikeri suomalainen eläin (ei, mutta sauko on!!), mitä maisema-alueita meillä on, kuka on Suomen presidentti, miten Bottas kirjoitetaan ja millaisia tapoja suomalaisilla on.

Homma jatkuu vauhdilla, ja tavoitteena on tosiaan e-kuvakirja. Kun lähdin kotiin pää suristen, sain mukaani piirrustuksen, värityskuvan ja kaulakorun :).

Kiirettä ja häslää

Syysloman jälkeen on käynnistynyt nyt jo kolme uutta projektia, joten kiirettä pitää!

Vesi-ryhmässäni on nykyisin joka viikko uusi porukka, joilla on kaikilla eri aihe. Materiaalihankintaa saa tehdä lennossa, ja opetustuokiot vedetään kohtuullisen ex tempore, mutta onneksi mukana on tuttuja opettajia, jotka tuntevat minut. Ei voi kauhalla pyytää jos on lusikalla annettu :p.

Pilviryhmä

Pilvi-ryhmän kanssa (no pun intended) selitin vähän, mistä pilvet tulevat ja sitten jumpattiin pikkuisen vaahtokarkkien tekemistä. Minun jumppani ovat kohtuullisen säälittäviä ja kokkaustaitoni myös, joten toivottavasti kukaan ei kokeile reseptiä kotona... Lopuksi tehtiin pilvimusaa musiikkiluokassa - kumpupilvet ja ukkoset ja salamat oli aika hienoja, minä sain olla aurinko triangelillani. Hyvät läheiset, huom! MINÄ OLEN AURINKO!!! Joka aamu. *ruaaargh*

Esimerkki leivontataidostani

 Seuraavana päivänä oli useamman tunnin
proggis juhlien kanssa. Materiaalit olin toimittanut jo aikaisemmin, ja olimme kahden vastuuopen kanssa vähän jakaneet juhlaryhmiä keskenämme. Vastuullani on katolinen loppiais-joulu ja Pakkasukkoa, olikohan Valentine's Daykin. Ryhmät jakaantuivat niin nopsasti ja olivat niin eri vaiheessa touhuamassa, että homma meni luovasti hyrskyn myrskyn - hyvällä tavalla. Toinen opettajista oli etsinyt videoita ja materiaalia netistä, ja yhdessä etsimme juhlien historiaa, syytä ja levinneisyyttä. Aiemmin olin jo käynyt pitämässä porukalle opetusta kuvien käytöstä ja tekijänoikeuksista.

Pyhän Patrikin päivästä tuli itsellenikin uutta tietoa, mutta en suosittele kuvagooglaamaan sitä kovin täsmällisesti, jos pornahtavat kännikääpiöt eivät ole just sun juttusi. (Linkki ei sisällä ihan sitä pahinta kuitenkaan. Osaat varmasti löytää lisää - ainakin, jos olet nelos-kutosluokkalainen.)

Tämän projektin yksi suuri tavoite on se, että kopypastet unhoitetaan ja harjoitellaan ymmärtävää lukemista, itse asian uudelleenmuotoilua omalla kielellä. Se ei ole kovin helppoa, kun ikää on kymmenen ja aiheena saamelaisten kansallispäivän historia. Onnistuu kuitenkin, pala kerrallaan.




Toinen vesi-ryhmä oli valinnut aiheekseen vesipisaran, josta pääsin esittämään veden kiertokulkua Vese-vesipisaran kautta. Hyvää matskua oppikirjoista, lisänä jälleen nolojumppa Vesen reissusta, minkä kiskaisin porukan alkaessa vähän herpaantua. Eri olomuodot tuli käytyä läpi ja pohdittiin, miksi Vesellä ja sen kavereilla ei saa heitellä kavereita. Kerroin dramaattisen tarinan kouluajoiltani, jossa melkein kaverin silmä irtosi ja valui ulos. Hei vaan, eskarit! Seuraavana päivänä jäätynyt Vese sitten satoi koulun pihaan.