Kirjavinkkarina minulla on etuutena yksi lukupäivä kuukaudessa. Lähes aina pystyn sen myös pitämään. Silloin en mene työpaikalle, vaan kannan muutaman päivän kuluessa kassillisen kirjoja kotiin ja viritän koneen valmiiksi. Lukusatsi riippuu luonnollisesti siitä, millaista vinkkausta valmistelen: englantia lukiolaisille, yleistä innostusta kakkosille vai angstia teineille...
Omalla työpaikallani lukupäivään suhtaudutaan positiivisesti, mutta olen kuullut myös skeptikkoja, joiden mielestä etätyö on vain kauniimpi ilmaus lomapäivälle.
Nähdäkseni - ja näyttääkseni myös muille - kirjasin ylös, mitä tapahtui eräänä helmikuun torstaina, kun kotona oli vain Mörkö, minä ja työmotivaatio. Ja ne kakkosten kirjat.
******************
Herään 8 maissa, postien tsekkaus, työkänny esiin. Kahvia. Paljon kahvia.
8.45 Ihana koira:
Nostovinkkauksena epälukijoille, aiheena mustasukkaisuus, hylkääminen, eläimistä pitää pitää huolta. Kultainen tappajaemu ja ystävyyden ylistys. Tästä on hyvä aloittaa.
8.50 Kirjoitan lyhyen vinkin ja lähetän sen työpostiin, xx kuppi kahvia. Taustamusiikkina Brucea.
9.30 Koulun arvoitus
Ei paras, mutta kelpo Lasse-Maija. Mukaan luokkaan vaikka kopioitu seteli, aikuisille vähän eläkejärjestelmäkritiikkiä ja huokaus: "Salassa nuuskaaja ja kaksi salaa rakastunutta - miten tämä vielä päättyy?"
Vinkit kirjoitan jokaisesta kirjasta välittömästi luettuani kirjan, ja lähetän ne.
10.05 Akimbo ja käärmeet
Täydellinen vinkkauskirja. Käännös oli kömpelömpi kuin muistin, mutta kun toiminta alkaa, sekään ei haitannut. Hyvä yhdistelmä tietoa, eläinsuojelua, erilaista Afrikka-kuvaa ja jännitystä. Jos käärmeet iljettää, tämä ei TODE ole sinun kirjasi.
Haaveilen hetken viljakäärmeestä uudella lastenosastolla, mutta saan tylyn tuomion Facebookin kautta virkailijaltamme. Pitänee tyytyä kotiloon tai sirkkaan.
11.04 Tuukka-Omar
Vaikeita aiheita, hyvin kirjoitettu. Täytyy luetuttaa kohderyhmällä ja katsoa, mitä mieltä ovat äideistä, jotka ovat kadonneet ylittäessään järveä, autotallissa sairaslomansa viettävistä isistä, matoilla lentävistä arabeista ja yökastelusta.
Taustamusiikkina Nick Cavea, koska synkkyys on pop ja mies näyttää niin kärsivältä, että voi hyvinkin kärsiä T-U:n kanssa samasta vaivasta.
(jälkihuom. Kohderyhmä innostui kovasti. Vielä kun löytäisin oikean vinkkaustavan tälle)
11.12 Professori Kirsikka
Höh. Piti tulla scifistinen robovinkkaus, mutta mistään kulmasta tähän en kiinni pääse. Höh. Money for Nothing.
11.33 Kapteenin salaisuus
Ykkös-kakkosille hauskaa ja harmitonta. Kopio-raybanit päähän vinkkaukseen.
11.49 Herra Kroko rokkaa
Idols-maailman kritiikkiä - ja tapa päästä laulamaan luokan edessä ammuvainaan nuotilla. Hyvä vinkattava. Pakko etsiä Youtubesta Crocodile Rock, hihityttää.
12.24 Sorsa norsun räätälinä
Tätä lukiessa tuli syötyä kipollinen puuroa, joka ei ollut liian kuumaa eikä kylmää, vaan juuri parahultaista. Luin viimein kirjan kokonaan. Suosikkini Lumikki piti pintansa, mutta kyllä Pieni Punalätsä ja Kettu ja karhu vetivät tiukoille. Ja Jäärä-Pykälä, jonka kommentista tulee uusi mottoni: "Olen noita, ja eiliset haihtuvat päästäni kuin sumu."
12.45 kahvia!! AC/DC:n säestyksellä. Kotiin tulee joku, ja valittaa huonosta musiikkimaustani. Onneksi minä ja muu Ratina tiedämme paremmin kesällä.
13.03 Aapo ja lassokostaja
Tämä ja mokapartio ovat lemppariAapojani. Koulukiusaaminen ja Isot Pojat ovat takuuaiheita!
13.15 Pari työpuhelua ja kotiintulijoiden hätistelyä
13.29 Hirvi ja hiiri
Kaksi pientä tarinaa alkulukijoille. Samastun syvällisellä tavalla hiireen - etenkin eräretkeilijänä! Kirjoittaminen on pahantuulista puuhaa, mutta aina se luonnon voittaa.
13.50 Välipalaa. Nukuttaa, ei voi antaa periksi. Siirryn kovempiin aineisiin:
14.06 Väinö ja rotta Kanarialla
Tämä oli jäänyt sarjasta lukematta. Etelän reissulle mukaan salakuljetettu rotta antaa vauhtia perhe-elämään sanan monessakin merkityksessä. Pimeässä hohtava rotta ja lehmänpierut niittaavat lopputuloksen mainion puolelle. Soitan Clashin Should I stay or should I gon muistoksi Portugalin matkasta, jolloin opin paljon inhimillisistä rotista.
16.18
Nuru ja karvamammutti, ikivanhaa WSOY:n Lasten toivekirjasto-sarjaa! Mammuttikoululle sisarvinkkausteokseksi. Hauskoja juttuja siitä, kuinka luolamies Nuru keksii vahingossa mm. kelkan ja ♥ sukat ♥. Rollareita, Brown Sugar - ei liity kirjaan, ennemminkin mielialaan.
Lukutauon aikana suoritetaan väestönhoidollisia toimenpiteitä.
17.30 Halloweentown
Harrypotter-rippausta yhdistettynä Sanomamagazineslaatuun. Auts. "Toistaiseksi Sophie oli viihtynyt erinomaisesti kesäkoulussa. Ja miksipä ei? Hän sai hengailla Stephanien ja Sylvien kanssa ja tehdä kaiket päivät makeita taikoja."
Tekee kipeää. Se kuoli käsiin. Metallican Unforgiven, KAKSI kertaa.
*välissä syömistä, pakollinen lauman kokoaminen ja suihkutus. Vähän suklaata, paljon kahvia, lukemista sohvalla, jotta Toinen lämmittää samalla varpaat.* Danzigin Mother.
21.15
Pullman: Olin rotta
Päivä on hyvä lopettaa menestykseen. Varsinainen viktoriaaninen lukuromaani, jossa kunnioitetaan niin Dickensin kuin Tuhkimonkin maailmaa. Tarina on hieno, mutta suurimman vaikutuksen teki näkökulman valinta. Mykistys. Samalla muistelin hienoja vinkkarireissuja, joissa olen nähnyt kaljun parimetrisen esittävän vakuuttavasti pientä eksynyttä poikaa. ”Olin rotta” – kuulen äänen korvissani ja tekee mieli antaa sille juustopallero pahimpaan nälkään :).
************************
Kirjavinkkarien Entressen kokoontumisajot on dokumentoitu hienosti Kirjavinkkariblogissa!
tiistaina, helmikuuta 16, 2010
maanantaina, helmikuuta 01, 2010
Kaikki maailman Lizziet liittykää yhteen!
Jos tahdot pelästyttää kirjastolaisen, sano kovalla äänellä: "PÄÄSANAN MUUTOS!"
Suomeksi se tarkoittaa sitä, että termi, jonka mukaan kirja aakkostetaan (pyhä asia), on muuttunut, ja niin ollen kyseinen kirja on kyseisellä hetkellä hyllyssä *väärässä paikassa*.
*värinää*
Kirjastoksi se tarkoittaa suunnilleen sitä, että pääsanan ja signumin muuttumisen vuoksi niteisiin on otettava uudet info- ja selkätarrat ja ne on hyllytettävä uudelleen eri paikkaan.
Välillä muutokset ovat käsittämättömiä, ja vaikka rikkoisin ammattikunnan code of silencen, kerron silti todistaneeni yhden niteen kiertoa neljällä eri pääsanalla. Tarraa tarran päälle, kunnes muovit olivat lähes paksumpia kuin kirja.
Useimmiten muutokset ovat järjen voitto kirjastobyrokratiasta, mistä hyvä esimerkki on nykyinen nuortenosastoamme ravisteleva muutos. Etenkin tietyt hömppänuortensarjat ovat tuottaneet tuskaa kaikille niiden kanssa työskenteleville jo pitkään. Vanhaan hyvään aikaan kirjoittajat olivat ketä olivat, ja nimeksi pistettiin Carolyn Keene. Nykyisin sarjan jokaisella osalla voi olla eri kirjoittaja - ja sitä myöten jokainen sarjan kirja löytyy aivan eri paikasta hyllystä. Siitä seuraa mm. se, että kukaan ei löydä kyseisen sarjan kirjoja, jotka luonnollisesti pitää lukea tismalleen tietysssä järjestyksessä mukaanlukien ne pari spin off-sarjaa, joiden päähenkilöiden elämästä pitää tietää kaikki etukäteen, jotta juonta voi seurata edes kursorisesti.
Ei enää, huudamme me. Ison kirjaston luvalla saamme viimein tehdä sen, mitä monet meistä ovat salaa jo tehneet. Yhdistämme sarjat saman nimen alle, ja näin kaikki erään fiktiivisen kaksoiselämään elävän laulajatähden fanit löytävät kaikki kirjat hyllystä samasta paikasta. Joku uskalias voi jopa yrittää numeroida niitä ilmestymisjärjestyksen mukaan!! Nyt siis hyllynreunassa epäortodoksisesti lukeva opaste pitää paikkansa myös byrokraattisesti, ja kirjat löytää kirjastossamme muutkin kuin minä (joka alunperin vastustin tätä järkeistystä) ja hän, joka järkeistyksen lopulta ajoi läpi (kiitos).
Suurin ongelma käytännön toteutuksessa on se, että kirjoja on julmasti, ja niistä 99% on lainassa. Vietin siis tämän iltavuoron naputellen kymmeniin kirjoihin nidevarauksia *). "Reettalle tarraan, Reettalletarraan, reettalletararab,reetaraan..."
Kohta meillä on kaunis, looginen hömppyyskokoelma. Vielä kun ymmärtäisi, onko Jonas sama kuin Camp Rock ja Kolme etsivää Hitchcockia ja Mian ensimmäinen oma romaani osa Prinsessapäiväkirjoja. Toivottavasti huomenna tulee kirjastokäynnille valistunut vitos-kuutosluokka, jolta saan ensikäden tietoa.
*) nidevaraus= kirjastolaisten salainen tapa saada haluamansa kirjat käsiinsä asiakkaista piittaamatta ja heidän ylitseen jyräten. Sitä käytetään vain kokoelmanhoidollisiin tehtäviin, ei kivojen kirjojen rohmuamiseen ennen asiakkaita. Vastoin ilkeitä huhuja me todella *olemme* samassa varausjonossa asiakkaiden kanssa. Varmana.
Suomeksi se tarkoittaa sitä, että termi, jonka mukaan kirja aakkostetaan (pyhä asia), on muuttunut, ja niin ollen kyseinen kirja on kyseisellä hetkellä hyllyssä *väärässä paikassa*.
*värinää*
Kirjastoksi se tarkoittaa suunnilleen sitä, että pääsanan ja signumin muuttumisen vuoksi niteisiin on otettava uudet info- ja selkätarrat ja ne on hyllytettävä uudelleen eri paikkaan.
Välillä muutokset ovat käsittämättömiä, ja vaikka rikkoisin ammattikunnan code of silencen, kerron silti todistaneeni yhden niteen kiertoa neljällä eri pääsanalla. Tarraa tarran päälle, kunnes muovit olivat lähes paksumpia kuin kirja.
Useimmiten muutokset ovat järjen voitto kirjastobyrokratiasta, mistä hyvä esimerkki on nykyinen nuortenosastoamme ravisteleva muutos. Etenkin tietyt hömppänuortensarjat ovat tuottaneet tuskaa kaikille niiden kanssa työskenteleville jo pitkään. Vanhaan hyvään aikaan kirjoittajat olivat ketä olivat, ja nimeksi pistettiin Carolyn Keene. Nykyisin sarjan jokaisella osalla voi olla eri kirjoittaja - ja sitä myöten jokainen sarjan kirja löytyy aivan eri paikasta hyllystä. Siitä seuraa mm. se, että kukaan ei löydä kyseisen sarjan kirjoja, jotka luonnollisesti pitää lukea tismalleen tietysssä järjestyksessä mukaanlukien ne pari spin off-sarjaa, joiden päähenkilöiden elämästä pitää tietää kaikki etukäteen, jotta juonta voi seurata edes kursorisesti.
Ei enää, huudamme me. Ison kirjaston luvalla saamme viimein tehdä sen, mitä monet meistä ovat salaa jo tehneet. Yhdistämme sarjat saman nimen alle, ja näin kaikki erään fiktiivisen kaksoiselämään elävän laulajatähden fanit löytävät kaikki kirjat hyllystä samasta paikasta. Joku uskalias voi jopa yrittää numeroida niitä ilmestymisjärjestyksen mukaan!! Nyt siis hyllynreunassa epäortodoksisesti lukeva opaste pitää paikkansa myös byrokraattisesti, ja kirjat löytää kirjastossamme muutkin kuin minä (joka alunperin vastustin tätä järkeistystä) ja hän, joka järkeistyksen lopulta ajoi läpi (kiitos).
Suurin ongelma käytännön toteutuksessa on se, että kirjoja on julmasti, ja niistä 99% on lainassa. Vietin siis tämän iltavuoron naputellen kymmeniin kirjoihin nidevarauksia *). "Reettalle tarraan, Reettalletarraan, reettalletararab,reetaraan..."
Kohta meillä on kaunis, looginen hömppyyskokoelma. Vielä kun ymmärtäisi, onko Jonas sama kuin Camp Rock ja Kolme etsivää Hitchcockia ja Mian ensimmäinen oma romaani osa Prinsessapäiväkirjoja. Toivottavasti huomenna tulee kirjastokäynnille valistunut vitos-kuutosluokka, jolta saan ensikäden tietoa.
*) nidevaraus= kirjastolaisten salainen tapa saada haluamansa kirjat käsiinsä asiakkaista piittaamatta ja heidän ylitseen jyräten. Sitä käytetään vain kokoelmanhoidollisiin tehtäviin, ei kivojen kirjojen rohmuamiseen ennen asiakkaita. Vastoin ilkeitä huhuja me todella *olemme* samassa varausjonossa asiakkaiden kanssa. Varmana.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)