Tänään ei valokuvia, koska kuvaaja vinkkasi niin antaumuksella, että unohti.
Aamuseitsemältä matkasin Hervannan Matin ja porkkanaleivosten kanssa kohti Nuolialan kirjastoa Juliet Jonesin sydän stereoissa möykäten. Varoitus: Linkki sisältää uskomattoman kasaria musaa ja mikkoalataloo. Kunnon musiikki aamulla (puhumattakaan kahvista, hyvästä seurasta ja siitä leivoksesta) saa pään selkiämään ja menojalan vipattamaan.
Ehkä siitä johtui, että klo 8 alkanut vinkkaussessio sujui tasaisen hyvin koko ajan. Tarkempia speksejä Matin suulla Kirjavinkkariblogista, josta saatte kuulla myös poikien Hämeenlinnan matkasta ja Arja-tädin Porin kuulumisista!
Vinkattavia luokkia oli kuusi, vitosia + kutosia. Se on aika paljon yhdelle päivälle, mutta koska materiaali on tuttua, koulu omassa kunnassa ja perusjutut kunnossa, ei lievän flunssan lisäksi tuskaa tuntunut.
Siihen auttoi tietysti myös se, ettei lavalla joutunut olemaan yksin - ääntäkin pääsee säästämään eri tavalla.
Parivinkkauksessa parasta on se, että lavalla pääsee tekemään muutakin kuin puhumaan :). Tänään uhkailin alkueliöillä, heilutin karttakeppi-miekkaa ja hävisin uljaasti roomalaiselle sotajoukolle. Lisäksi vuorovinkkaus jättää aikaa tarkastella yleisön reaktioita ja kasvonilmeitä, joiden perusteella omaa vinkkausta voi lähteä viemään heidän tahtomaansa suuntaan.
Yksi päivän mieleenpainuvimmista hetkistä oli Matin esittämä Markus ja jalkapallon huuma, joka sai porukan empatisoimaan epäurheilijamaista poikaa alusta saakka. Mutta kun kuvaan lisäksi ilmestyy maatajärisyttävän ihana tyttö, laajenivat koko luokan silmät yhtä aikaa. "Miten Markukselle käy" -kysymys oli lähinnä kidutusta. Mutta senhän te tiedätte, hyvissä vinkkauksissa käy aina niin.
Ja sitä paitsi - vastauksen saatte tietää lukemalla Hagerupin kirjan Markus ja jalkapallon huuma...
1 kommentti:
Voi kun teidän ryhmävinkkausta pääsis joskus kuuntelemaan, kuulostaa tosi hauskalta!
Lähetä kommentti