Mitalisade!

Koska historiallinen postaukseni saattoi antaa väärän kuvan siitä, kuinka suomalainen kirjastolaitos porhaltaa kuumimpien hottiuutuuksien kärjessä, tehdään pieni todellisuustarkistus:





Olen mitalisti!!! (Ja näin unta, että Tommi Evilä oli meillä ja sanoin sille: "Haluutko lisää makaronilaatikkoa, Tomppa?", mutta se ei nyt ole suurin juhlimisen arvoinen saavutukseni.)

Olen suorittanut 23 asiaa -kurssin 28 muun suomalaisen huippukirjastolaisen kanssa!

Kurssin alku innosti hurjan määrän taiteilemaan opintoblogeja, ja monet niistä elävät edelleen. Osa muuttuu kirjastoblogeiksi laajemminkin, mikä ilahduttaa minua järisyttävästi. Olen utelias lurkki, joka tahtoo aina tietää, mitä muualla tehdään ja mitä muille kuuluu ja mitä muualla ajatellaan! Laiskana ja käytöstapaisena ihmisenä luen mieluummin blogeja kuin soittelen uppo-oudoille tyypeille ja kyselen, mitä heidän kirjastonsa lainausautomaatti sanoo tai kenen uutuushankinnat ovat pisimmällä.

Nyt mace ja Matti saavat lopettaa lukemisen.

Paitsi että saavat kurkata, kuinka hienosti linkkaan kurssilaisten omaan Wikiin, mutta sitten ei enempää!

Meidän kirjastostamme mukana oli kaksi ihmistä, ja tiuhasti toistuva tokaisu oli: "Jos olisin tiennyt, millainen kurssi tää on, olis jäänyt osallistumatta!" Etukäteen ilmoitettiin, että kurssiin kannattaa varata 5 tuntia työtä viikossa. *reps*. Oikeasti ainakin minulla meni helposti viisi potenssiin viisi tuntia. Katsokaa nyt näitä sivuja ja lukekaa muutama esittely, niin saatte vähän käsitystä asiasta. Noiden alkujuontojen jälkeen on viehättävä palsta linkkejä, jotka tulee lukea. Ja tehtäviä, jotka pitää tehdä.

Tehtävät eivät alkaneet sanoilla "kuvaile" tai "analysoi". Ne alkoivat vääjäämättä: "Hanki tunnukset, kirjaudu sisään ja TEE..." Ja kun oli ne vääntänyt, piti tulos ja kommentit kirjata vielä tätä varten perustettuun blogiin.

No niin Matti ja mace, saa katsoa!

Kurssi oli mahtava! Vain sen tekemisen ja virheiden kiroamisen kautta oikeasti oppii käyttämään webkakkosta ja polkupyöräilemään. Kaikkein mukavinta kuitenkin oli se yhteisöllisyys, joka kurssilla syntyi. Blogeja kommentoitiin ahkerasti, neuvoja kysyttiin ja annettiin sekä chatissa/mesessä juteltiin asioista ja asioiden vieristä.

Nyt minulla on aika monta uutta kirjastotuttua, joiden kanssa voi vaihtaa kuulumisia tai käydä kahvilla koulutustilaisuuksissa. Nyt minä ymmärrän enemmän ja osaan useampia asioita.

Monet valittavat, kuinka web 2.0 on vaikeasti hahmotettava asia. Niin se onkin. Jos kuitenkin joku vielä uskaltautuu heittäytyä tämänkaltaisen kurssin vetäjäksi, suosittelen osallistumista silläkin uhalla, että joutuu tekemään töitä.

En ehkä ymmärrä koko kaksnollasta verkkoa, mutta ainakin tiedän siitä 23 asiaa.