Koulu - mikä ihana asia.
Kesä meni töissä vaihteella 2 ja puoli. Luetteloiden juttuja, jotka olivat jääneet roikkumaan. Tarkistellen listoja, tehden minihankintoja ja tiskissä päivystäen. Elokuun alussa olin melkein valmis raapimaan seiniä ja kirkumaan.
Ei ole lastenkirjastoihmistä tehty kesätyöläiseksi, ei.
Elokuun toisella viikolla sain viimein lähettää paimenkirjeen opettajille, rykäistä (harjoittelijan auliilla avustuksella!!) nelosten tiedonhaunopetuksen koneelle ja printteristä ulos sekä aloittaa kalenterin täyttämisen.
Meillä käy luokkia aamuisin suhteellisen paljon. Tai en minä tiedä, onko niitä paljon. Ei ole koskaan tullut vertailleeksi kenenkään kanssa. Sivukirjastojen vieressä olevien koulujen kaikki luokat käyvät lähikirjastoissaan, mikä on mahdeista mahdeinta! Sata prossaa on aika hyvä vertailuluku.
Pääkirjasto palvelee kahta alakoulua, joista toisesta vieraillaan innolla - jokainen luokka eskareista lähtien. Isolta keskustakoululta käy useita luokkia, kaikkia ei olisi ehkä mahdollistakaan mahduttaa mukaan. Ainakaan ennen virallista aukioloaikaa, jolloin minä mieluiten otan koululuokat vastaan. Silloin on aikaa keskittyä lapsiin, ei tarvitse hyssyttää muiden kuin omien korvien vuoksi ja opettajien kanssakin ehtii vaihtaa kuulumiset.
Kalenterini mukaan kolmen päivän aikana olen varannut viidelletoista (15) luokalle säännöllisen kirjastokäyntiajan koko syksyksi neljän viikon välein.
Minun lapseni.
Ensimmäiset tulivat tänään, kun kahden päivän työuran jälkeen jäin sairaslomalle. Armottoman flunssan kourissa ja jysäripäänsärystä kärsien vietän vielä huomisenkin kotona.
Koululaiset, mikä ihana infektiopesueeni!
5 kommenttia:
Voi ei!! Niin, koululaiset... Kesän heitä kaipaa ja kun he tulevat takaisin muistaa kaiken muunkin minkä he tuovat mukanaan!
No, haetaan hyvät puolet eli kartutat melkoisen immuniteettisuojan talven varalle!
Ja lopun jälkeen koululaiset ovat ihan kultaisia nuhaneniä! Tsemppiä!
"Ei ole lastenkirjastoihmistä tehty kesätyöläiseksi, ei."
Juu, ei. Vaihdan koska tahansa hiljaiset kesäillat päittäin kahteen syksyiseen katastrofi-viikkoon ja pistän vielä välejä kolme arkipyhää edeltävää iltavuoroa.
Kyllä se on kiva kun on hiukan kiire, ipanoita tulossa ja menossa ja kahdeksan keskeneräistä projektia!
Arja-täti allekirjoittaa samana.
Huomaan jopa, että tylsät ja ei-niin-tylsät kotiaskareetkin tulee tehntyä paljon helpommin, kun töissä ollut tohinaa ja hulinaa. Fiilis on siis löytynyt.
On kerätty kirjoja paikkaan A, saatu puhelu paikasta B, tarttee samoja kirjoja. On soiteltu ja selvitetty, mitä kukakin tarttee ja ihmetelty kuinka vähän kirjoja mahtuu 40 kirjan kirjapakettiin. Kollegan toivoton lausahdus: eihän tähän saa kaikkia kivoja. Kun vielä on hyllyssä, mitä lähettää.
Kirjavinkkauspyyntöjä odotellessa...
Olis tosiaan kiva päästä tositoimiin kesän jälkeen. Valitettavasti vaan taitaa käydä taas samalla tavalla. Minä soitan, jätän soittopyyntöjä, pommitan opettajia sähköpostilla, tuloksetta. Ala-asteelle sentään kirjastopalvelut kelpaavat ja luokanopettajien kanssa on mukava tehdä yhteistyötä. Ne on ne yläasteen opet joita ei kiinnosta. Ei vaikka itkisi, maanittelisi, lahjoisi tai kiristäisi. What more can I do?
Book girl: Luulin jo omaavani immuniteetin suunnilleen paiserutolle, mutta vanha kunnon flunssa se aina yllättää... Parempi olo kuitenkin jo. Ja lapsukaiset söpösiä :)!
Markku-setä: Minä en tunnu saavan mitään edes aikaan, jos ei ole Viimetippa. Pieni työmäärä aiheuttaa hitaan tahdin, ja sitten sitä roikkuu kuin räkä Raipen nenästä. Ihana syksy!
Arja: Välillä tuntuu, että kirjojen määrä on rajallinen. Kaikki haluavat ne tietyt, samat. Siksi nautinkin vinkkarina siitä, että voin kaivaa esiin jonkun pari-kolmekymmentä vuotta vanhan kirjan ja saada sen kiertämään. Lukudiplomit ovat hienoja, mutta juuri saatavuus on ongelma :/.
Librarian: Minä olen tosi vähän yläkouluopejen kanssa tekemisissä, joten voin vain surkutella sua :(. Jospa tämä alku on vain vähän hidas ja vaatii alkupotkua, mutta kun homma saadaan koulun puolella rullaamaan, alkaa sunkin puhelin pirisemään!
Lähetä kommentti