Minä rakastan oksymoron-sanaa. Luultavasti siksi, että olen itse sellainen.
Siivoton kirjastonhoitaja. Järjestelmällisyyden asiantuntija, joka elää läävässä. Organisoinnin ammattilainen, joka ei kykene kiinnittämään huomiota järjestykseen. Minua varten yliopiston olisi pitänyt järjestää kurssi siivoustyön perusteista.
Puolustukseksi sanottakoon, että olen aina ollut tällainen. Lapsuudessa huoneeni lattiaa tai seiniä ei erottanut kaiken tauhkan alta, ja opiskeluaikana eräs ihana mies, jonka kanssa seurustelin, sanoi minulle: "Olet sotkuisin nainen, jonka koskaan olen tavannut." Se oli aika hyvin mieheltä, joka eli kaverinsa kanssa kämpässä, jonka rinnalla pullonpalautusautomaattikin kalpenisi. Meni aika pitkään ennen kuin ymmärsin lauseen kritiikiksi.
Kirjastossakin huomaan, kuinka kiinnitän luvattoman vähän huomiota siisteyteen, kauneuteen ja viihtyisyyteen. En ole tippaakaan sisustaja, en huomioi ympäristöäni normaalisti juuri mitenkään. Sekasotku ei haittaa minua pätkääkään. Koska kuulun hyvin pieneen vähemmistöön, joudun taistelemaan tämän piirteen kanssa työssäni varsin usein. Onneksi meillä on töissä visuaalisempia ja kauneustajullisempia ihmisiä kuin minä! Heidän työlleen kohotan glögilasin.
Ehkä ymmärrätte järkytykseni, kun löysin itseni tänään vessasta pesemästä hanaa *hammasharjalla*. Kiitos Hanna-ystävälle vinkistä! Puhdasta tuli, mutta järkytyksestä toipumiseen menee ainakin vuosi.
Kirjaston ovet on suljettu, siivous tehty. Nyt on aika tilata pizza, maata sohvalla ja kurkistaa välillä vessan hanaa, joka loistaa.
Tietty blogiani lukeva sukulainen: muistakin ihailla hanaa huomenna :)!
Huomenna kaikki on toisin. Toivottavasti jokainen suomalainen saa lahjaksi ainakin yhden kirjan - etenkin kaikki te, rakkaat lukijat.
13 kommenttia:
Tulen ihailemaan hanaa ja opettelen jo kaikki hananihailuun sopivat verbit ja adjetiivit. Tämä on historiallinen hetki!
Ps. Isoäitisi on neuvonut "hammasharja-tempun" minulle, mutta jostain syystä mieleeni ei ole tullut kertoa sitä sinulle:-)
Haa, melkein kuin olisit minusta kirjoittanut. Eikö olekin kummallista, että epäjärjestystä sietävä ihminen on liki pilkun tarkka kirjastoasioissa ja aakkostuksessa? Näin ainakin minun kohdallani.
Joku jossain kirjoitti, että joiltakin puuttuu kodinrakennusgeeni, eli he eivät putsaa ja puleeraa kotiaan kaiken aikaa eivätkä näe siinä mitään kummaa.
Hyvä sukulainen: Ymmärrän, miksei mieleesi ole juolahtanut antaa siivousvinkkejä... Sokea kana on kuitenkin löytänyt jyvän!
Tuima: Aakkostus on mullekin tärkeää, mutta luetteloinnissa huomaan joutuvani keskittymään ylimaallisesti.
Suurten linjojen ihmiset :).
Taidan tietää, mitä tarkoitat. Olen luonnostaan ujo ja epäsosiaalinen. Juuri siksi pitää työkseen olla tekemisissä aina uusien ihmisten kanssa ja harrastaa esittäviä taiteita...
Enkä ole kovin siisti. Mulla oli jo se hammasharja varattuna, mutta poissaollessani kaakelien saumat olivat hoituneet Myrkkypesuaineella. Hm. Ehkä ensi vuonna?
Kiiruna: Myrkyt kunniaan - joskus on niiden aika. Ehkä ymmärrät, kuinka se hammasharja kuitenkin toi sellaisen luterilaisen työn etiikan jouluun :). Ehkä kaikki ihmiset ovat oksymoroneja? Tai vain monitahoisia, monenlaisia yhtä aikaa.
Ja sellaiset ovat parhaita työntekijöitä...
Itse olen vaativan yksivuotiaan äiti ja vähemmän vaativan ekaluokkalaisen. Pikkuinen rakastaa kirjoja ja tuntuu, että koko päivä pitäisi lukea. Eikä koti ole koskaan oikein siisti, vauva-aika on ollut työläs ja jotenkin ei vieläkään jaksa suursiivota. Jotkut jaksavat ja onnistuvat, salaa olen kateellinen... Lapset kuitenkin ovat onnellisia. Onnea kiiltävälle hanalle. Uuden vuoden lupaukset olivat kivoja, "vinkkaus"-sanakin niin lämmin. Kuuntelin Vaasan läänintaiteilijan mielipiteitä vinkkaamisesta ja tosi upea juttu.T:sorvatar (sorvatar.laif.fi )
Jee, täällä on toinen oksymoron! :o) Rrrakastan rutiineja ja järjestystä, mutta sitä ei ikinä uskoisi kodisssani. ;o)
Ja juu, olen tehnyt osani. Sain lahjaksi 8 kirjaa -ja ostin vielä itse yhden. ;o) Annoin 6 kirjaa.
Sorvatar: Olet ehdottomasti oikealla tiellä ja kasvattamassa lapsiasi viisauteen :)! Jos valintana on kirja tai imuri, ei kannata edes kysyä... Muistatko vielä, missä kuuntelit vinkkausjuttua? Olisi kiva kuunnella itsekin!
Makepeace: Hienosti täytetty joululahjominen! Kuinka monta olet jo lukenut, hih...
Minulla on vähän sama homma. Olen hylly-natsi, hyllyjen pitää olla kirjastossa siistit ja järjestyksessä. Oma työpöytä takahuoneessa taas on kuin pommin jäljiltä, mikä taas ei haittaa minua yhtään. Kummaa.
Allekirjoitan. olen kirjastoihminen ja lisäksi kulttuurintuottaja (projektinhallintaa) ja järjestelmällisyyden prioriteetit ihmetyttävät jatkuvasti varsinkin miestä!
Hammasharja on hyödyllinen siivousväline. Niin on kyllä hammastikkukin, sillä voi putsata vaikkapa katkaisijoiden kolosia. Ja vessanpytyllä istuessa voi vessapaperilla pyyhkäistä lattialta pölyjä, kumartuminen tekee hyvää. Ja tiskipöydän kiillotus kruunaa siivouksen, vaikka imuroinnit olisikin jääneet tekemättä kuukausia. Sanoopi hyllypedantti ex-kirjastotäti.
Ihanaa! En olekaan ainoa! Olen kuullut monta vuotta siitä, kuinka töissä olen hullunatsipoliisi ja räyhään kaikille, jotka eivät suorista hyllyrivejä tai aakkosta oikein. Ja silti kotona en suostu tiskaamaan edes yhtä kuppia enkä ota imuria käteen, vaikka villakoira purisi jalasta. Mies ihmettelee toistuvasti miten hän joutui tällaisen ihmisen kanssa naimisiin, hän kun kuvitteli, että kaikki kirjastoihmiset olisivat siistejä järjestyksenystäviä. Ja itse hän onkin sitä, siitä huolimatta, että on kirjastoihminen. Luonnonoikku. :)
Mukava huomata, että meitä on monia. Jotenkin se helpottaa :). Ja uskon kuitenkin, että työssä kaikki meistä vannovat aakkosjärjestyksen ja YKL:n nimeen!
Lähetä kommentti