Kirjasto ilman miestä on kuin...

Olenko ainoa, jota Hesarin porno-kirjasto -juttu on ravisuttanut? (Linkin juttu on lyhennelmä.) Kysehän on siis Heikki Poroilan kirjoittamasta pamfletista Luurangot portinvartijan kaapissa - tai oikeastaan Helsingin Sanomien siitä kirjoittamasta arvostelusta sekä sitä seuranneesta verkkokeskustelusta.

Työpaikallani juttu on herättänyt keskustelua hyvinkin paljon, ja asian sekä populistista että teoreettista puolta on tullut käsiteltyä.

Ärsyttävä otsikointi ja harhaanjohtava juttu suututtavat. Jos olisin mies, hermostuisin vielä lisää. Miksi miesten haluama matsku olisi pornoa ja väkivaltaa?? Sellainenko on Mies? Itse en tunnistanut itseäni Hesarin jutun naislukijan kuvasta. Määräytyykö tietynlainen kirjallisuudenkulutus geneettisesti? Kenelle kuuluu Mika Waltari tai R.L. Stine, kenen musiikkia kuuntelet laittaessasi Bachin tai Nightwishin soimaan? Auttaisiko se mieskään kirjastossa, jos se lukisi runoja tai satukirjoja lapsille? Pitäisikö kirjastoille löytää Miehen Malli?

Koska uskon maailman olevan vakaasti sukupuolittunut, pidän asian miettimistä hyvin tärkeänä. Samalla kuitenkin uskon, että biologia ei määrää edes sukupuolta - saati sitten lukutottumuksia. Valta ja vallankäyttö on läsnä tekstissä, kirjallisuudessa ja kielessä sisäänrakennettuna, ehkä voimakkaammin kuin missään muualla. Kirjallisuustiede ja filosofia ovat ottaneet sen tutkimuskohteekseen jo herramunjee vuosia sitten. Sitä vastoin vallan siirto käytäntöön on pelottavaa, ja sen mukana tulee myös vastuu.

Ainakin minä lastenkirjastonhoitajana olen tuntenut sen vastuun koko ammattiurani ajan. Itse asiassa olen ollut sukupuoli- ja valtafriikki jo ensimmäisestä opiskelupäivästä alkaen. Ehkä siksi minua ei pelota myöntää teoreettisen puolen tärkeyttä ja kyseenalaistaa (myös omaa)käytäntöä.

Moneen kertaan on tullut todetuksi, kuinka kirjastoilla ei ole rahaa hankkia kaikkea. Minä olen opiskellut useita vuosia saavuttaakseni sen ammattitaidon, jonka avulla luovitaan jokapäiväisessä työssä. Käytännössä olen oppinut huomattavasti lisää ja hukannut osan ihanteistani. Kirjastoista pitää löytyä kirjallisuutta, jota asiakkaat lukevat. Minusta sieltä pitää löytyä myös vähälevikkistä kirjallisuutta, koska kirjasto on kulttuurilaitos, jolla on osaltaan myös sivistävä tehtävä. Näistä syntyy yhteensä kokoelma, jota ei tarvitse hävetä itsen eikä asiakkaiden silmissä!

Kirjastosta ei kuitenkaan tarvitse löytyä kaikkea - ei ainakaan yhdestä kirjastosta. Kirjastoverkon tasolla "kaiken" pitää kuitenkin olla saatavissa. Lainausmerkit siksi, että osa aineistosta asettaa itse itsensä tarjonnan ulkopuolelle joko hankinnan vaikeuden tai tason järisyttävän surkeuden (huom! objektiivinen mielipide, eh) vuoksi. Näistäkin kuitenkin suuri osa hankitaan asiakkaiden niin halutessa.

Kirjastoalalla "Porno kirjastoihin" on kulunut ikuisuusaihe, jota heitetään opiskelijoille eteen kokoelmakursseilla, ja harmittaa Poroilan tekstin latistaminen sellaiseksi. Eettiset säännöt, moraalikoodit, sananvapaus ja ammattilaisen vastuu - niissä olisi jutun aihetta ihan oikeasti.

MÖRKÖ!!!

Kauhu hivuttaa otteensa myös henkilökohtaiseen elämääni.

Meille nimittäin saapui tänään Mörkö. Se asuu sohvan alla, ja murisee joskus hiljaa. Se on musta ja karvainen, sillä on hirmuiset kynnet ja terävät hampaat. Mörkö syö lihaa sen eri muodoissa, ja vaanii meitä öisin näyttäen...

...tältä!

Mörön oikeat mittasuhteet näkyvät paremmin tässä:

Se on pieni.

Ammatti-identiteettini löytyy vähitellen. Kissa ja neulepuikot omistan, nutturassa on vielä tekemistä. Hyssyttelysormi on kunnossa.

Antitäti kopsahtaa...

Onpas ollut viikko! Vaikka kirjasto harvemmin käsitetään hektiseksi ja stressaavaksi paikaksi, voi oikeilla valinnoilla siihenkin päästä.

Iltavuoro perjantaina, lauantaitöitä, sunnuntaikoomaa ja valmistautumista tulevaan viikkoon. Normaalit tilaukset, luetteloinnit, hiukan kehuja ja pari periaatteellista keskustelua eri ihmisten kanssa. Tulevaisuudenmietteitä, arkea. Haaveilua työporukassa oikeasti vuorovaikutteisesta kirjaston sivustosta, joka kyllä jää haaveeksi. Reunaehdot eivät täyty - raha, asiantuntemus, halukkuus, aika... Tiedätte kyllä.

Tiistaina kauhuvinkkaus Hyrsingin ihanalla pikkukoululla, jossa fiilistä löytyi jälleen. Englanninkielisten nuortenkirjojen luettelointia - pohjat Library of Congressista ja sitten epätoivoa omasta takaa.

Keskiviikkona Kirjatti-kissan 10-vuotissynttärit Tampereella, jotka oli ihan mahtavat! Kiitos vielä kerran järjestäjille!! Kauhuvinkkasin siellä yllätysohjelmana pienen hetken, ja huomasin taas hikoilevani kauhusta - aikuisille on niin vaikea puhua mitään.

Tänään ensimmäinen kauhuvinkkaus yläkoululaisille, joiden ryhmä oli paras. Hiljaisuutta, kiinteästi seuraavia ilmeitä ja inhon irvistyksiä oikeissa kohdissa. Hiukan rankemmanpuoleista oli materiaali, mutta hyvän maun rajoja en opettajan mukaan ylittänyt. Onneksi. Viime viikon tapahtumien jälkeen sanansa saa valita vähän tarkemmin, ja muutama kirja putosi vinkkiohjelmasta pois.

Tiskivuoro ja maanista kirjojen viemistä rekkariin, jotta uutuudet pääsee hyllyyn. Terveiset BTJ:ltä ja tähän vakuutus Tuomaalle, että nimi on taivutettu harvinaisen kauniisti :).

Huomenna vietän päivän shopaten lankaa maanisesti käsityömessuilla. Villa auttaa aina.

Kun lapsesi tulee kirjastoon...

...häntä vastassa on hiljaisuutta, rauhaa, sivistystä ja...

...ammattitaitoinen henkilökunta!!

Saanko esitellä: lastenkirjastonhoitaja Reetta Kalmo

Hän ottaa pienokaisenne hellään huomaansa, ja vastaa heidän kaikkiin pyyntöihinsä.

Palveluhenkinen asenne on tärkeää kirjastotyössä!

Lastenkirjastotyössä tulevat tutuksi erilaiset suositut lemmikkieläimet, joita piltit suorastaan rrrrakastavat. Kuten myös Reetta omaa lemmikkiään, joka nautti aamuliikunnastaan kirjaston keittiössä.

Draamallinen lahjakkuus on hyvä avu kirjastotyössä. Monenlaisia käsinukkeja ja pehmoeläimiä voi käyttää elävöittämään esityksiä. Kirjatin 10-vuotisjuhlien kunniaksi Reetta antaa kisulle pienen pusun.

HAAARRRGGHHH!!! Öhöm, hups...

Juttua tehdessä ei vahingoitettu käsinukkeja, kirjastonhoitajia eikä koululaisia.

Vinkkaus meni kohtuuhyvin. Serverihuoneessa seisoessani tunsin itseni hiukan oudoksi, mutta kun pääsin raapimaan kynsilläni ovea, raottamaan sitä hitaasti, työntämään yhden käden hitaasti ulos.... ja LÄVÄYTTÄMÄÄN sen auki, olin jo omassa elementissäni.

Vähän liikaa asiaa liian lyhyessä ajassa, liian pienessä tilassa. Toivottavasti kokemus oli kuitenkin lopulta innoittava. Mulle oli ainakin!

PS. Poistan todennäköisesti viimeisen kuvan aika pian, sillä kissa säälittää. Siirrän sen Facebookiin, josta huomiseen mennessä pitäisi löytyä myös muutama lisäkuva kauhuvinkkarista.

Yksin kotona

Pakko kirjoittaa, jotta saisin edes jonkinlaisen kontaktin ihmiskunnan parempaan puoleen.

Istun yksin kotona, vietän lukupäivää ja valmistaudun huomenna alkavaan kauhuvinkkauskiertueeseen. Pelottaa. Olen selannut läpi seitsemän kammottavaa kirjaa, kirjoittanut niistä osuvat vinkkaukset, tulostanut ne ja etsinyt hartaudella sopivan lukukohdan. Kirjat ovat kamalia. Kolme pahaa vielä jäljellä.

Toivon totisesti, että olen arvioinut oikein kuudesluokkalaisten kauhunsietokyvyn! Sen yli- tai aliarvoiminen johtavat molemmat kaaokseen.

Check-list:
* velhonhattu (saatu kylkiäisenä, kun ostin kaksi jättimäistä karkkipussia, jotka söin jo)
* viitta (työkaveri lainasi - don't ask...)
* luomiväripaletti pinkistä mustelmanviolettiin (työkaveri)
* musta rajauskynä, jolla harjoiteltu punk-meikkiä vuosina 1989-93 ja toissapäivänä (oma)
* kynttilöitä (etsittävä kaapin pohjalta)
* päiväpeitto kakrujen istuma-alustaksi. Luokka laitetaan tiiviisti istumaan lattialle käsikirjaston perimmäiseen huoneeseen, jossa on pimeää (etsittävä eri kaapin pohjalta - siis se peitto. Pimeä tulee kirjaston puolesta.)
* Tarkista, saako serverihuoneen oven auki sisäpuolelta?
Vetäydyn sinne odottamaan luokkaa, ja ilmiinnyn vasta kaikkien istuessa paikallaan.

Nopea äänestys: Tulenko ulos hiipimällä vai läväyttämällä? Kumpi on pelottavampaa?

Hui, jännittää. Pitäkää karvaisia käpäliänne ristissä mun puolesta!