Tilaisin yhden pitkän - kirjan

Voiko ihminen tilata liikaa kirjoja?

En olisi koskaan uskonut sen olevan mahdollista, mutta vähitellen epäilyttää... Viimeiset kaksi viikkoa on töissä mennyt tiiviisti tilaten syksyn ennakkokirjoja, mikä on työni nautinnollisempia asioita. Ei-omilla rahoilla saa vapain käsin heittäytyä rypemään kustantajien luetteloihin, hekumoida ja kieriskellä paperissa kuin huomista ei tulisikaan. Siinä on kuitenkin paljon työtä.

Ehkä kaikki eivät tiedä, miten keskikokoisessa kirjastossa kirjatilaukset hoidetaan?

Ensin odotetaan suurkustantajien luetteloita ja listoja. Kun ne viimein tulevat, ne jaetaan henkilökunnalle periaatteella "lapset Reettalle ja muille muut". Olen siis käynyt läpi Tammen, Otavan, WSOYn (johon SanomaMagazines kuuluu) ja Gummeruksen kuvastojen lasten- ja nuortenkirjat. Karisto odottaa vielä. Lukenut, tutkinut, selannut tietokannasta sarjojen vanhoja tilauksia, jotta oikeat osat menisivät oikeisiin paikkoihin neljässä kirjastopisteessämme, arvioinut mainoslauseiden perusteella kirjojen tarpeellisuutta eri paikoissa, arvaillut, kuuluvatko ne kuvakirjoihin, lasten-, nuorten- tai nuorten aikuisten kirjoihin, tietokirjoihin, satukirjoihin tai sarjakuviin. Merkitsen kuvastoihin tilausmäärät ja edelläluetellut osastot. Fiilistelen ja kuolaan. Kierrätän listoja sivupisteiden hoitajilla, jotka tuntevat oman kirjastonsa käyttäjät parhaiten.

Kirjastomme siirtyi tilaamaan kirjat BTJ:ltä, mikä on mukavaa myös henkilökohtaisessa mielessä. Syksyllä rykäisen sinne yhden jutskan.

Hikiset kuvastot käsissäni heittäydyn siis firman nettisivuille, kirjaudun sisään ja alan klikkailla. On mahtavaa, että listat ovat valmiina netissä. Ei ole mahtavaa, että kilometrin mittainen lista heittää minut aina sivun alkuun klikattuani "tilaa" -painiketta. Eikä ole mahtavaa, että käsittelemäni rivi ei erotu tuhannen muun rivin joukosta, ja joudun aina kurkistamaan ostoskorista, olenko jo tilannut sen minkä minun piti tilata. Ja korissa kirjojen tietoina on vain isbn-numero. Argh.

Mutta hyvä palvelu kuitenkin. Kun olen käyttänyt tuhansia euroja upeisiin kirjoihin (ja muistuttanut hyperventiloivaa itseäni kirjastojen saamista alennuksista), on aika odottaa tilausvahvistusta sähköpostiin.

Kun printattu paperinivaska on kädessä, alkaa käsityö. Jokainen tilausrivi näpytellään käsin tietokantaan, jotta kirja näkyy myös verkkokirjastossa ja asiakkaat pääsevät varaamaan niitä.

Tästä johtuu se, että henkilökunta on usein lukenut uusimmat kirjat. Me emme etuile varausjonoissa. Me emme seisota kirjoja kotonamme ennen kuin annamme ne asiakkaille. Me vain varaamme ne hyvissä ajoin.

Tässä vaiheessa merkitään kirjalle myös tilaushinta ja se, mille osastolle se tulee. Korjauksia osastoihin tehdään kirjan tulovaiheessa jatkuvasti, sillä pelkän kuvauksen perusteella voi olla mahdotonta tietää, onko joku kirja nuorten vai nuorten aikuisten kirja. Välillä tulee horjuttua lastenkirjojen kanssa jopa tieto- ja kaunokirjallisuuden välissä.

Kun tilaukset on viety koneelle, pistetään listat tarkkaan säilöön ja kädet ristiin. Syksyllä ne tulevat.

Muutaman odotustärpin heitän vielä: Zetterholmin Lydian Salaisuus kiinnostaa taidehistoriarajoittunutta itseäni. Tuula Kallioniemen Papriikka viedään vinkkauksissa käsistä. Timo Parvelan Kalevala-juttu ei voi olla houkuttamatta, Anderssonin Emma Gloria taas oli jo Finlandia Junior -ehdokkaana. Jeannette Wintersonilta on käännetty Aikamyrsky. Bagge, Korolainen, Simukka, Hämäläinen... Ja yksi odotetuimmista: Stephenie Meyerin Houkutukselle jatko-osa!! Lisää vampyyriromantiikkaa, joka eroottisuudessaan peittoaa alan kirjallisuuden mennen tullen.

Kesällä ei ole nälkä. Se on hyvä juttu, sillä kesävaatteet ovat paljastavampia kuin talvivaatteet. Sen kunniaksi ostin itselleni lastenkirjastonhoitajan perusasun:

pääkallopaidan.