Jokainen kunniallinen ammatti vaatii tekijöiltään listan ammattitauteja. Palomiesten ja tappajamehiläistenhoitajien ammatit ovat varmasti kirjastonhoitajuutta vaarallisempia, mutta kyllä meiltäkin tuskaa löytyy!
Stereotypian mukaan ammattitautejamme olisivat lievä otsalohkon vamma liian kireästä nutturasta (mutta kasvojenkohotusta ei tarvita!!), jännetupintulehdus etusormen heristelystä ja kielen rasitusvamma ainaisesta ssshhh-ttelystä.
Todellisuudessa yleisin taitaa olla niska-hartioiden totaalijumi, josta kärsin itsekin tällä hetkellä. Jatkuva tietokoneen näpyttely rassaa. Lisäksi kirjojen kurottelu hyllyttäessä niille kaikkein ylimmille tai alhaisistakin alimmille hyllyille pakottaa toistuvasti liikkumaan hassusti. Hah hah.
Paperi- ja kirjapöly on aika paha. Onneksi nävertäjätoukkia näkee harvemmin.
Tämä ehkä naurattaa, mutta oikeasti olen jatkuvasti paperiviilloilla. Harva on niihin kuollut, mutta kipeitä ne ovat. Haluaisin kirjoittaa dekkarin, jossa maaninen psykopaattikirjastonhoitaja tappaa jonkun viiltelemällä häntä Sodan ja rauhan sivuilla, kunnes uhri hyytyy verenhukkaan.
Pahoinpitelyjä onnistumme yleensä välttelemään, sillä meillä on niin kivoja asiakkaita.
Burn-out. Kirjastoalalle hakeutuu (yli?)tunnollista porukkaa, joilla on kova tahto tehdä ensiluokkaista työtä. Kun kirjat vielä hakeutuvat sekä työ- että huvipuolelle, on vaikea irrottautua työstään kokonaan. Lääkäri voi sanoa rakennusmiehelle, jotta heittäytyisi sohvalle ja lukisin kirjan, mutta mitä kirjastonhoitaja tekee rentoutuakseen?
Älkää sanoko, että "menee lenkille". Ennen kuin voi mennä lenkille, pitää lukea siitä kirja. 79.11.
Ja joskus tuntuu, että aivot nyrjähtävät.
9 kommenttia:
Hyvä teksti!
Monet taitavat olla kirjastossa (liian) tunnollisia...
Neuloo tietenkin!!!
Älä unohda tenniskyynärpäätä ja rannerasituksia.
Paperiviillot tuttuja täälläkin...
Luin Samille ääneen suunnitelmasi dekkarista. Hän sai omien sanojensa mukaan ajatushäiriön ja luuli että joku haluaa tappaa toisen Sodan ja rauhan tien esitteen sivuilla... :D
Neulomisestahan ne niskat vasta meneekin jumiin, tai ainakin minulla. Jätän suosiolla sen harrastuksen väliin. Virkkaus sen sijaan onnistuu paremmin.
Ehheeh! Tuota, minä taas aikoinaan hoidin paria erityiskirjastoa oto. Eli tahtoisi vieläkin oikeaksi kirjastotädiksi. Mutta - tämä on pakko kertoa - asiakas sai sairaslomaa oltuaan 2 pvää kirjastossa työssä, kun se oli niiiiin stressaavaa! Meidän kirjastossa! En tiedä, mitä olisin tehnyt, itkeä vai nauraa? Minä menisin sinne töihin tällä samalla hurrrrrjan pienellä palkalla, kunhan pääsisi selaamaan uutuudet äkkiänopeesti ;D
Voih. Aivojen nyrjähtäminen kuulostaa iki-inhottavalta. Itse harrastan paitsi työlukemista myös huvilukemista, ja yritän kääntää toisenlaisen vaihteen päälle jälkimmäisen lukuharrastuksen ajaksi. Kyllä se usein onnistuu.
Nettimaailmassa on muuten se hyvä puoli, ettei tule noita paperiviiltoja enää yhtä paljon kuin ennen. Kasvojenkohotus nutturaa kiristämällä kuulostaa muuten kokeilemisen arvoiselta konstilta! ;)
Jaatiina: Taitaa olla tosiaan ammattitauti tuo tunnollisuuskin. Ja toisaalta meidän luotettavuuden tae :).
Villasukka: Juu, niin neuloo! Välillä se tuntuu helpottavan, välillä taas pahentavan.
Tuima: Hiirikyynärpää??
Kaisa: Samille terkkuja: kirjaimellisuus on kirjastonhoitajan ylin hyve :)!
Librarian: Virkkaus on minusta ankeampaa, kun siinä joutuu koko ajan katsomaan, mitä tekee...
Polgara: Stressi taitaa olla ihmisestä kiinni. Välillä on vaikea ymmärtää omia rajojaan esim. tiedonhakutehtävissä, joita voisi jatkaa vaikka ikuisesti - jo omasta mielenkiinnostakin.
Marika: Itse luen aikuisten kirjoja pelkäksi huviksi ja nuortenkirjoja työksi ja huviksi. Lastenkirjoja äitiystyöksi ja huviksi. Eläköön netti :)!
Auts, Otavan syksyn uutuusluettelo vei ihan palan sormesta. Tekisi mieli ehdottaa kostoksi kyseisen kustantamon boikotointia, mutta ikävä kyllä pakko on hankkia Hirvisaaret ja Hassiset! Mutta varokaa kyseistä luetteloa!
Lähetä kommentti