Yksi asia, jota en koskaan ole voinut ymmärtää, on kirjastosta varastaminen.
Itse asiassa minun on vaikea ymmärtää varastamista sinänsä, mutta kategorisen imperatiivin ja postmodernin relativismin ristipaineessa ymmärrän kyllä köyhiä vanhempia, jotka varastavat lapselleen lääkettä. Ymmärrän myös ihmisiä, jotka varastavat ruokaa nälkäkuoleman partaalla. Voin tiukassa paikassa ymmärtää myös henkisesti köyhää, joka nappaa kirjakaupasta itselleen hengenravintoa. Valitettavasti vain esim. meillä katoaa kauppakorkean tai oikeustieteellisen pääsykoekirjoja, mikä ei lupaa hyvää tulevalle Suomelle...
Mutta miksi ihmeessä varastaa kirjastosta, josta kaikki saavat lainata ilmaiseksi???
Lainoja saa uusia 5 kertaa ja sitten taas 5 kertaa ja sitten taas 5 kertaa jne., kunhan niitä käy näyttämässä välissä. Niitä saa pitää kuin omiaan. Onko ajatus siitä, että se joskus kuitenkin pitää palauttaa, todella niin ahdistava? Onko helpompi kestää syyllisyyttä? Tai pelkoa siitä, että jossain vaiheessa deittailee kirjastonhoitajaa (niin, sellaisiakin ihmisiä on...), joka luonnollisesti ensimmäiseksi käy läpi kirja- ja levyhyllysi ja tarkistaa, onko kirjaston materiaalissa "poistettu" -leima. (Okei, niitä neuroo... tarkkoja kirjastonhoitajia on vähemmän).
Antikvariaatit eivät yleensä osta kirjaston materiaalia - oli se poistettu tai varastettu. Rahaakaan ei ole tiedossa, siis.
Eniten varastetaan elämäkertoja ja levyjä. Näppituntumalla Hitlerin Mein Kampf, Doors ja Jimi Hendrix tarttuvat mukaan helpoimmin. Samoin käsityölehtien kaavat.
Vilauta siis korttiasi, vai tahdotko todella samastua kuolleeseen nahkapäiseen virkkaavaan kitaristiin?
Uusia arvosteluja tällä viikolla:
Colfer, Eoin: Etsivätoimisto Puolikuu
Cottrell Boyce, Frank: Taulukeikka
Veirto, Kalle: Pelastakaa jalkapalloilija Lumperi
6 kommenttia:
Taisteluni on sen verran harvinainen, että ilmeisesti jotkut alentuvat sen saadakseen kirjastosta varastamiseen. Vaan ei se ole kuitenkaan mikään kunnon syy.
Mutta miten kategorinen imperatiivi oikeuttaa varastamaan? Jos varastaminen on väärin niin kategorisen imperatiivin mukaan se on aina ja kaikissa tilanteissa väärin, vaikka olisi elämä kyseessä. Nimim. ihastuin Immanueliin lukiossa.
-Brandon-
Haa! Minä taas olen tulkinnut sen aina sellaisen kristillis-sävytteisen näkemyksen kautta: tee itse niin, että haluat kaikkien tekevän itsellesi samoin. Nyt kyllä filosofian luennoitsija repii mun historialliset tenttipaperit ja itkee katkerasti :).
Jänskää että käsityölehtien kaavojakin... Ja jotenkin pelottavaa jos oikeustieteen tenttikirjatkin katoavat, voi vaan kysyä että millainen oikeudentaju lopulta on niillä jotka asioitamme tiukoissa paikoissa ajavat...
Olin kerran järkkärinä lastentapahtumassa, jossa tehtiin kasvomaalauksia ilmaiseksi. Eräs perhe suostui poistumaan maalauspisteestä vasta, kun isälle ja äidillekin oli tehty kasvomaalaukset. Vähintään 50 lasta jonossa, mutta mitä siitä.
Verovaroin järjestetty juhla, nimittäin. Jos se on yhteistä, niin sehän kuuluu juuri meille.
Kiitos, anteeks, piti päästä kertomaan tämä jossain, vaikka yksittäistapaus onkin :)
Kyllähän kirjastosta varastamiseen voi olla monia syitä. Esimerkiksi:
- kirjaa ei sen luonteen vuoksi kehdata lainata tiskiltä (esim. seksiin, eril. sairauksiin, aatteisiin liittyvät kirjat)
- ihmisellä on mennyt lainausoikeus hukattujen kirjojen, maksamattomien sakkojen tms. takia
- varastetun kirjan voi pitää niin pitkään kuin haluaa (annat uusimisesta vähän ideaalisen kuvan; eihän kirjaa voi uusia, jos siihen on varauksia), tämä on varmaan tärkeää esim. tenttikirjojen kohdalla
- joku ehkä haluaa tehdä kirjan täyteen merkintöjä, mikä ei olisi mahdollista jos sen joutuisi lainamaan ja palauttamaan
- joku haluaa kirjan omakseen eikä kirjaa ole saatavilla uutena eikä antivariaateistakaan (tätä tehdään myös niin, että lainataan kirja ja ilmoitetaan sitten, että se on hukkunut ja maksetaan siitä korvaus)
- kirjstokortti ei ole mukana
- varastamisen jännitys (esim. nuoret ja äänilevy)
Lisäksi kirjastosta varastamista eivät kaikki miellä niin vakavaksi, koska kyse on meidän yhteisistä kirjoista, joita saa luvankin kanssa viedä kotiin.
En tietenkään hyväksy varastamista (enkä itse sellaista ole tehnyt), mutta kyllä syitä siihen löytyy lukuisia, edellä olevat vain esimerkkejä.
Hämmästelen ihmisten "kaikki mulle heti tänne" -mentaliteettia. Siis KASVOMAALAUKSET aikuisille? Hello?
Ja juu, kyllä minä noin käytännössä ymmärrän, miksi ihmiset varastavat kirjoja. Periaatteessa en kuitenkaan suostu sitä ymmärtämään, ja siksi bloggasinkin vähän mutkia suoraksi vetäen ja raakanpuoleisesti.
Lähetä kommentti