Edellisen postauksen jälkeisissä kommenteissa näkyy selvää huojuntaa eksaktissa kirjastoterminologiassa, mitä Antitäti ei voi sallia! Järkytys ahistaa jo, kun aakkosjärjestyksen belsebuubillista cäyttöä demahdollisestaan ei-erityisessä fiksussa girjoituksessa.
Eh. *nappaa lääkkeensä*
Kirjastossamme on siis mahdollista palveluttaa itseään kahdella erilaisella kaukotavalla: oikealla ja väärällä. Oikea kaukolaina tottelee Pirkkalassakin kiltisti Kaukopalvelun yleisohjeita, joita vain harva yksilö on uskaltanut uhmata, ja hekin surullisin seurauksin. Pääasia on se, että omassa kirjastossa olevaa teosta ei ikunamilloinkaan kaukolainata toisesta kirjastosta. Vaikka olisi lainassa ja vaikka olisi tentti ja vaikka itku pääsisi. Ei. Jos se on meillä, sitä jonotetaan ja sillä sipuli.
Sivuasia on muuten se, että kaukolainaaminen on järkyttävän monimutkaista ja siihen pitäisi saada jotain järkeistämistä aikaan. Aika monta työaikaa kuluu, kun tehdään näin: asiakas tulee omaan kirjastoonsa ja tekee kaukolainapyynnön. Kirjastoimmeinen etsii kirjan jostain tietokannasta, tekee siitä kirjan omistajakirjastoon kaukolainapyynnön joko nettilomakkeella tai sähköpostitse. Pyyntö tulostetaan ja siihen merkitään varaajan tiedot. Antajakirjastossa joku armoitettu kirjastoimmeinen huomaa pyynnön, tulostaa sen ja etsii kirjan hyllystä (tai tekee siihen varauksen, jos se on lainassa). Kirja lainataan lähettäjäkirjastossa jollekin kortille (kaukopalvelu, saajakirjasto tms.), ja se viedään postitukseen. Kirjastoimmeinen paketoi kirjan kauniisti ja etsii kirjastokalenterista osoitteen ja vie paketin postiin ja nuolee postimerkin ja suu maistuu pahalle. Posti-immeinen kiikuttaa kirjan saajakirjastoon. Avot, kirjapaketti avataan, varaajan nimi etsitään kansioista ja hänelle ilmoitetaan asiasta postitse tai sähköpostilla tai tekstarilla. Asiakas tulee kotikirjastoonsa ja hänelle lainataan kirja - samalla laskutetaan kaukopalvelumaksu. Kirjastosta riippuen jossain vaiheessa lähettäjäkirjasto laskuttaa saajakirjastoa lähetetystä kaukolainasta, tietysti väärällä laskutusosoitteella ja sitten pallotellaan laskua edestakaisin ja mietitään, kuka on maksanut kenelle mitä ja miksi.
Nota bene: Tämä ei ole valitus siitä, että asiakkaat haluavat kaukolainoja!! Me olemme ammattilaisia ja selviämme kyllä suhteellisen helposti edellämainitusta. Tämä on valitus siitä, että jotkut asiat ne vaan pysyy ja jahnaa, vaikka maailma muuttuu. Joitain poikkeuksiakin on, ja etenkin Varastokirjasto ansaitsee artikkelikaukolainauksellaan iiiison pusun pölyttömälle poskelle!
Tällainen perinteinen kaukolaina maksaa Pirkkalassa siis 3,5 euroa huolimatta siitä, mitä lähettäjäkirjasto lainasta maksuttaa.
Se oli siis ystävänne Kauko. Kaukolla on myös kaveri, nimeltään PISKI.
PISKI on kotoisa nimitys kuljetuspalvelulle, jolla lähes kaikki Pirkanmaan kirjastot ovat yhteydessä toisiinsa. Tässä on kyse seutuvarauksesta, jota eisaaeisaaeisaa sotkea kaukopalveluun. Ideana on: "Parempi kirja lainassa kuin hyllyssä!", ja se toimii uskomattoman hyvin!
Jos asiakas siis haluaa tietyn kirjan, ja se on Pirkkalasta lainassa, voimme saman tien katsoa kaikkien muiden PIKI-kirjastojen tiedot. Jos se jostain Pirkanmaan kolkasta löytyy *hyllystä*, voimme varata sen asiakkaalle. Tai asiakas voi tehdä sen itse netin kautta kotoaan. Nimelliseen 2 euron hintaan kirja lähetetään seuraavan kuljetuksen mukana meille, ja usein jo viikon sisällä epätoivoisella lainaajaihmisellä on kirja kädessään.
Seutuvaraus ei siis välitä, onko meillä itsellämme kirjaa - jos se on lainassa, voimme tilata sen muualta. Kuljetuspalvelu on toiminut todella hyvin. Läpi tuulen ja tuiskun laatikkomme soljuu sisään kaksi kertaa viikossa, ja taas tuloksena on onnellisia ihmisiä.
Jos siis olet yhteydessä johonkin suomalaiseen kirjastoon, olet yhteydessä kaikkiin. In the library - everyone can hear you scream.
4 kommenttia:
Pääasia on se, että omassa kirjastossa olevaa teosta ei ikunamilloinkaan kaukolainata toisesta kirjastosta. Vaikka olisi lainassa ja vaikka olisi tentti ja vaikka itku pääsisi. Ei. Jos se on meillä, sitä jonotetaan ja sillä sipuli.
Huh, pidemmälle en uskaltanut edes lukea. Ihan järkyttävää noin asiakkaan kannalta.
Hui - lue nyt loppuun kuitenkin, on siinä helpotusta saatavilla. Samoin pääkaupunkiseudulla kuljetukset porskuttavat ymmärtääkseni koko ajan?
Periaatehan on se, että jokainen kirjasto huolehtii pääasiallisesti omista asiakkaistaan. Jos jollekin teokselle on paljon kysyntää, sitä pitää myös hankkia useita kappaleita.
Jo tämä kuljetuskuvio sotkee (hyvässä mielessä) kuntarajoja uskomattoman paljon - verrattuna muuhun kuntienväliseen yhteistyöhön. Vaikkapa lääkäriin et voi mennä toisen kunnan puolella - kirjastoon kyllä.
Lisäksi useimmilla asiakkailla, jotka kaukopalvelua tarvitsevat, on kortti myös johonkin tieteelliseen kirjastoon. Ammattikorkeakouluihin kelpaa Pirkanmaalla kunnankirjaston kortti, kunhan se lisätään heidän rekisteriinsä. Käytännössä siis asiakkaalla on monta kirjastoa käytössään, ja ainakin minä soittelen niihinkin metsästäessäni opiskelijoille kirjoja.
Hassua, sisäpuolelta näyttää siltä, että asiakas saa yleensä palvelua aika hyvin??? Hyvä tuulettaa omia ajatuksiaankin!
Kyllähän se niin tahtoo olla, että kurssikirjoja ei koskaan voi olla niin paljon kuin olisi tarvis. Ja eihän yleinen kirjasto voi kurssikirjastoksi ryhtyä. Itse aikoinani yo-opiskelijana sain paljon kurssikirjoja yleisen kirjaston kirjastokimpan kautta. Sain pitää kirjaa sen 3 viikkoa yo:n kirjaston kurssikirjaston 1 viikon laina-aikaan verrattuna. Se oli kyllä kovin helpottavaa. Ja uusintakin onnistui helposti! Kannattaa siis hyödyntää kaikkia kirjastoja!
Helmet-kirjaston sisällä (eli Espoo Helsinki Kauniainen Vantaa) kaikki varaukset ovat samalla viivalla - eli mikäli kirja löytyy hyllystä itäisessä Helsingissä, niin se toimitetaan sieltä läntiseen Espooseen, jos näin halutaan. Tämä palvelu maksaa normaalin varausmaksun 50 senttiä. Varausjonot kulkevat kronologisessa järjestyksessä ja kaikkien kirjastojen kirjat ovat mukana. (Paitsi viikon laina-ajalla olevat Bestsellerit, mutta se on toinen tarina.)
Ja kaukolainat ovat todellakin sitten niitä, jotka tulevat muualta Suomesta. Ja niitä ei tehdä, mikäli kirjaa löytyy Helmet-kirjaston kokoelmista, Helsingin yliopiston kokoelmista tai jostain muusta kaiken kansan käytettävissä olevasta kirjastosta pääkaupunkiseudulla.
Kiitos Minnalle sen ymmärtämisestä, ettei niitä tenttikirjoja voi mitenkään aina riittää ihan jokaiselle haluavalle juuri silloin viimeisellä viikolla ennen tärkeää tenttiä!
Lähetä kommentti