Työmatkani koostuu viidentoista minuutin kävelystä ja samanpituisesta bussimatkasta.
Tänään istuin bussissa, neuloin huovutettavaa tumppua ja iloitsin siitä, että eväänäni on lanttulaatikkoa. Kohta vakiasiakkaat tuovat suklaarasian kirjastoon ja toivottavat hyvää joulua. Katselin täysikuuta, eikä mieli tehnyt edes ulvoa.
Nyt saa avata viidennen luukun.
2 kommenttia:
Kaiken tämän harmauden ja väännön keskellä tulin iloiseksi tästä kirjoituksestasi. Ei tiiä, ehkä joulumieli kosketti :) Kiitos!
En ole itsekään mikään maaninen joulu-intoilija, mutta ehkä juuri tämä pimeys innostaa etsimään iloa edes jostain.
Kiitos kommentista, se taas piristi minun päiväni :).
Lähetä kommentti