torstaina, joulukuuta 14, 2006

Ai did it!! Ai äm so häpi!

Hikoilen, tuuletan, rymyän ja kieriskelen onninautintoni kukkuloilla!

Taustaa: Jemorynkin hehkuttaman maakuntakirjastokokousmanian kourissa poistuin syksyllä Metsosta ja hyppäsin bussiin. Keskellä Hämeenkatua päähäni pulpahteli mitä nerokkaampia ajatuksia. *piks* Kirjastoblogi! *poks* Nukketeatteria! *pam* Sitouttaminen! *Boing*

Kirjavinkkaus englanniksi!

*kräsh* *outch* (mutta tämän kuulivat vain muut kuin minä...)

Idea oli niin nerokas, että ryntäsin postittelemaan tarjousta lukion englanninopettajille. Niidenkin mielestä idea oli niin nerokas, että pääsin heti seuraavaan kurssiin esiintymään - kulttuuriaihe ja kirja-arvostelu olivat tulossa joka tapauksessa.

Olin niin nerokas, että olin oikeasti jopa lukenut pari nuorten kirjaa englanniksi. Ja ostanut niitä viime kesänä monta - tosi hyviäkin vielä. Ja olihan sitä hyvää aikaa lukea, ainakin kuukausi.

Eilen kirjoitin vinkkauksia finglishillä (Lucy menee wardrobeen ja löytää faunin lamppostin luota) sormet savuten ja silmät kyynelissä. Ei ole kovin helppoa kääntää hauskaa ja vitsikästä toiselle kielelle. Varsinkaan, jos ei ole kovin hyvä kertomaan sellaista muutenkaan.

Tänään pakkasin kirjat vinkkausreppuuni ja kirosin, että olin lopettanut polttamisen jo kuukausi sitten. Kirjoja oli monta. Ne painoivat.

En ole koskaan vinkannut lukioilaisille enkä ole koskaan vinkannut englanniksi. Paitsi viime yönä unissani, mutta koska se päättyi avaruusotusten tulittaessa maapallon tohjoksi, sitä ei lasketa.

Tänään minä sitten tein sen. Eikä vain kerran, vaan kahdesti! Yli seitsemällekymmenelle oppilaalle. Puhuin tästä ja tästä ja tästäkin vähän - niin ja tästä mutta englanninkielisestä versioista. Ja Narniasta ja Roald Dahlista ja kauhukirjoista, kuten Shadowmancerista. Olisin voinut puhua vielä monesta muustakin, mutta aika loppui.

Kannattaa uskaltaa vähän enemmän kuin luulee, tehdä vähän enemmän kuin pystyy - ja sitten maata reporankana kahvihuoneen sohvalla :).

Minulla oli mielettömän kivaa - toivottavasti oppilaat eivät kärsineet liikaa! Iso kiitos teille kaikille!!

11 kommenttia:

Kaura kirjoitti...

Huippua! Just kun ehdin tuolla omassa blogissani miettiä, onko se enkunopetus vallan rakenteiden jäystämistä eikä elävää kieltä :-D

Minä olen aikasten lovessa ollut jo pitkään Diana Wynne Jonesiin ja Margaret Mahyyn. Umpituttuja nimiä epäilemättä, mutta minusta on vaan niin kiva naputella niitä sinne tänne.

Anonyymi kirjoitti...

You must be really crazy!

Huh, kuulostaa mahdottomalta... Epäilen joskus, selviäisinkö hengissä vinkkauksesta yläkoululaisille ja lukiolaisille. Onneksi ko. kouluja ei ole meidän kunnassa. ;)

Anonyymi kirjoitti...

Omasta lukioajastani ei ole vielä kovin montaa vuotta. Saatan ystävineni olla hyvin poikkeava, mutta sanonpa kuitenkin mielipiteeni. Nuortenkirjojen vinkkaaminen lukiolaisille ei välttämättä osu aivan kohdalleen. Ainakin meilläpäin kaikki lukuintoiset olivat hurmaavan wannabe-kultturellia sakkia (siis minä myös).

En tiedä miksi (johtuiko se sitten loistavan äidinkielenopettajamme huikeasta klassikkokurssista), mutta minun kaveripiirissä ainakin oli tuohon aikaan valtava klassikkoinnostus. Mutta ideana tuollainen kirjavinkkaus englanniksi on loistava. Tai vaikka saksaksi ja ruotsiksi ja latinaksi ja ranskaksi ja ja ja... Miksei meillä ollut tuollaista? Vääryys!
-Brandon-

Anonyymi kirjoitti...

jee komppaan Diana Wynne Jonesin ja Margaret Mahyn kirjojen erinomaisuutta.

DWJ varsinkin on mahtava :D

ja onhan se tietysti varmaan totta, että lukiolaiset saattaa ottaa itsensä turhan tosissaan, mutta jos englanniksi ei ole aiemmin lukenut, on parempi aloittaa nuortenkirjasta kuin Joycesta vaikka se olisi millainen klassikko.
että hyvältä kuulosti tämä vinkkaus =)

Jenni kirjoitti...

VAUDE!

Rispektiä from Jemory!

antitäti kirjoitti...

Kaura: Joo, samoja suosikkeja täällä :). Kyllä opettajatkin tuntuivat innostuineilta kaikenlaiseen opetusuudistukseen jne., mutta tietty se vaatii hirveästi lisätyötä, johon ei taas ole rahaa eikä aikaa :/. Ei kyllä kadehdituta yhtään opettajien hommat!!!

Jaatiina: Eipäs vähätellä itseä. Opettaminen olisi mullekin mahdotonta, mutta kerrankos sitä tunnin jossakin hilluu ja puhuu pehmoisia hyvistä kirjoista :).

Brandon: Hyvä pointti! Jos vinkkaisin suomenkielisiä kirjoja, varmaan ottaisin mukaan vähän erilaista matskua. Teininä sitä on itse kukin lukenut Zolan Nanan ja muuta yhtä mieltäylentävää :D. Ja tuttuja ovat eteeriset nuorukaiset/neitokaiset, jotka lepattavat hyllyjen välistä kantaen Sartren koko tuotantoa ja paria Camus'ta kaupan päälle :).

Toki kerroin oppilaille, että enkuksi on myös sarjakuvia, tietokirjoja ja aikuisten romaaneja (Da Vinci-koodista scifiin ja Waltariin asti) ja kaikkia saa lainata.

Olipa teillä muuten hyvä äikänopettaja!

Liina: Just näin :). Ja Jennille kiitokset!

Anonyymi kirjoitti...

Waude!

Täytyy käydä antamassa aploodeja antitädille. Oot sää rohkee kun vapaaehtoisesti astut lukiolaisten syötäväksi ;-).

Anonyymi kirjoitti...

Lainasin kirjoituksesti tekstiä vastatessani Tarinameemiin ja tulin samalla haastaneeksi sinutkin siihen.

Anonyymi kirjoitti...

Nostan hattua lukion opettajille. Omat tulivat vuosia sitten verran läheisiksi. Osa omista on, vuosikymmen myöhemmin, edelleen. Uskon että vinkkauksilla voi olla osuutensa tällä läheisyyden polulla.

Antitäti on moderni. Sitätän vuosina 1987-1990 syntyneet arvostavat. Ja paikoittain 1970-luvullakin syntyneet, niin kuin opettajansa.

Http://minkki.vuodatus.net

antitäti kirjoitti...

HannaA: kiitos :). Ja hyvä, kun Norton päästi sut sisälle viimein.

Voi Jussi, minkä teit... Ehkä mun pitää sitten menettää meemineitsyyteni... Kiitti kuitenkin käynnistä :).

Lilja: Ja 70-luvulla syntyneet tädit, hih. Olen kanssasi samaa mieltä opettajien kunnioituksesta. Jotenkin tuntuu, että nykyisin opettajien tosiaan pitää *ansaita* kunnioitus, joka ennen lankesi auktoriteettiaseman turvin. Ehkä sitä myöten opettajista on tullut parempia.

Anonyymi kirjoitti...

Joskus jokainen bloggaaja kalleimpansa menettää. Älä välitä, tuosta se bloggaajan elämä vasta alkaa, vaikka aluksi viattomuuden menettäminen tietysti kirpaiseekin.