Toiveammatti

Alle kymmenvuotias tyttö roikkui eilen juttelemassa kanssani lainaustiskillä. Se on yllättävän suosittu iltapäivähoitopaikka - ja samalla lastenkirjastonhoitajan paalupaikka uusimpiin trendeihin.

Puhe johtui ammatinvalintaan, ja tyttö tokaisi: "Musta ei ainakaan koskaan tule kirjastontyötätekevää, kun siinä pitää aina vaan odottaa!" Nauratti. Sitähän se tiskissä istuminen usein on: odottamista ja juoksemista vuoron perään.

Kerroin kuitenkin, mitä työhöni oikeasti kuuluu. Opetan eskarilaisia ja koululaisia kirjastoasioissa ja tiedonhaussa, käyn kouluissa kirjavinkkaamassa ja kertomassa uusista tai vähän vanhemmista hyvistä kirjoista, laitan kirjoja lainauskuntoon tietokoneella, järjestän tapahtumia ja arvostelen kilpailuja, kirjoitan arvosteluja ja luen paljon. Kaikkein hienointa taisi kuitenkin olla se, kun kerroin ostavani kaikki meidän kirjastoomme tulevat lasten- ja nuortenkirjat ja -videot. "Saatko sä valita ne *kaikki*?" Juu, saan.

Enkä edes paljastanut sitä mielenkiintoisinta työtehtävää: neuloin Kirjatti-kissallemme tonttulakin viime vuonna työajalla!

Minulla on toiveammatti. Minä olen toiveammatissani.

p.s. Muistutus itselle: Älä syö punajuurisalaattia ennen kuin menet asiakaspalveluun tiskiin. Tai tarkista hampaat ainakin peilistä ensin. Halloween on turhan lähellä...