perjantaina, helmikuuta 15, 2008

Ystävänpäivän jälkihuuruinen rakkaudentunnustus kirjastolle

Noin kuukausi sitten jouduin tilanteeseen, jossa tajusin jotain tärkeää itsestäni.

Keskustelin ventovieraan ihmisen kanssa, ja täysin asiaanliittymättömästi toin esiin olevani ammatiltani lastenkirjastonhoitaja. Se ei siis liittynyt millään tavalla mihinkään. Piti vain sanoa. Ymmärsin myös, että sanon sen ihmisille yleensä ihan ensimmäiseksi asiaksi itsestäni. Nimen jälkeen sentään.

Miksi? No siksi, että olen ihan lapsellisen ylpeä työstäni.

En tiedä, olenko ainoa ihminen maailmassa, jonka mielestä kirjastonhoitajuus on ihan mahtia? Hienompaa kuin olla lääkärilakimiessupersankariyounameit. Olen elänyt koko ammattiurani ollen satavarma siitä, että kaikki kadehtivat kirjavina työpaikkaani ja ammattiani. Vasta silloin kuukausi sitten ensimmäisen kerran ymmärsin kyseenalaistaa käsitykseni. Tosin turhaan, sillä keskustelukumppanini oli ihan innoissaan siitä, että olen kirjastonhoitaja...

Nyt kyllä jonkun nitkuttajan pitää vastata, sillä tällaista hehkutusta ei kestä Koskelan Jussin jälkeläiset. Se muuten kuoli just mp3:ssani, mutta Elina odottaa neljättä lastaan. Että nih, siitäkin löytyi positiivinen puoli.

7 kommenttia:

makepeace75 kirjoitti...

Musta olis ainakin ihqua olla kirjastontäti. :o) Koko ikäni olen kirjoja rakastanut, eikä sille näy loppua. Joten ei sitä epäystä ainakaan täältä heru. :o)

Jenni kirjoitti...

Sehän on siis ihquinta ja siisteintä maailmassa!!! <3

Tuima kirjoitti...

Minä olen kyllä ylpeä ammatistani, kyllä vain. Ja ilman mitään seliselejä.

pazi-j-dog kirjoitti...

Lapsena pidin kirjastonhoitajia maagisina olentoina. Nyt aikuisena tietysti tiedän, että kirjastonhoitajat ovat ihan samanlaisia tavallisia työtään tekeviä ihmisiä, kuten vedenhaltiat, metsänneidot, vampyyrit, velhot ja jumalattaretkin.

markku-setä kirjoitti...

Muuten olen kyllä sitä mieltä, että Karthagoa ei olisi pitänyt koskaan tuhota. Ja olen myös sitä mieltä, että ainoat ammatit joissa olisi edes samaa hohtoa kuin kirjastotäteilyssä ovat velhon, lohikäärmeenkouluttajan tai Aragornin aseenkantajan virka Keski-Maassa. Ja säälin syvästi niitä pankinjohtajia ja lakimies raukkoja jotka joutuvat menemään töihin vain ansaitakseen hiukan lisää rahaa kun mahdollisuus olisi avartaa maailmankuvaansa ja kokea unohtumattomia elämyksiä. Lukemattomat elämyksetkin kuuluvat kirjaston palveluihin ja vaikka lukeminen ja hyvien lukukokemusten jakaminen ei olisi intohimona kuten minulla, niin kyllä kirjastoon kannattaa piipahtaa musiikin tai elokuvien vuoksi.

Ja minä olenkin todellisuudessa karvainen setä, niin ammattinimikkeenäni esittelen itseni aina kirjastotädiksi. Minusta kirjastotätiydessä on juuri sitä suuruuden ja magian hehkua :-)

Polga kirjoitti...

Niin, aikaisemmin, aikoja sitten asiakkaana oli henkilö, joka oli "JOUTUNUT" eli työllistetty kirjaston asiakaspalveluun. Haki sairista heti ja välittömästi burn outin takia, koska ei kestä siellä. Ja minä kateellisena olisin lennosta vaihtanut paikkaa ja vähän vaikka tinkinytkin vielä ;D Tasan ei jne...

Arja kirjoitti...

Siis ehdottomasti ihanaa.
En voisi kuvitella muuta. Enkä voisi kuvitella hienompaa ammattia kuin olla valoisassa, iloisessa salissa, jossa lapset nauraa ja laulelee ja ratsastaa hepalla (silloin kun ei lue).

Oikeesti mietin, miksi aikuiset tekee niin tylsää työtä. Siis sellaista, mistä ei nauti. Eikö olisi paljon hauskempaa, jos työ olisi kivaa.

Kamala kuulla nurinoita, että taas töihin ja plaa plaa. Minusta täällä on kivaa. Tänäänkin. Ja ainakin täällä saa olla hassu. Se on elämäni tarkoitus.