sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

Ransu ja Riesa rulez!

Tiedättekö, mitä varten on olemassa lääninhallituksia? No siksi, että ne antavat kerran vuodessa rahaa kirjastoille, jotta ne voivat järjestää innovatiiviseninnostavia lukuharrastukseninnostuksenpinnostus-tapahtumia.

Juuri sellaisen me järjestimme Pirkkalassa vuoden 2006 aikana. Ja sen nimi oli Pilkunviilausta, koska juuri siihen asti antitädin siviilirohkeus riitti.

Sarjakuvapiirtäjä Timo Kokkila (juu, just se Peräsmiehen ja Peräsmiehen pojan piirtäjä) kävi kertomassa ajautumisesta sarjakuvataiteilijaksi sekä piirrättämässä oppilaita. Kirjailija Kirsti Kuronen (juu, se Vili Voipion luoja ja Pirkkalan kirjaston varatuimpien teosten paikasta kilpaileva kirjailija) vieraili parilla koululla puhumassa kirjailijan ammatista.

Ja sitten istuin taas kerran pahamaineisessa bussissa numero 23, ja sain idean. Taas. *Pim* Näin on käynyt ennenkin, ja se yleensä ajaa minut hiukan överiksi innostuksesta. Ilmeisesti bussissa 23 on jotain innoittavaa. Tai sitten hervantalaisille annostellaan ilokaasua, että me kestämme elää lähiössä. Joka kyllä on tosi viihtyisä, vaikka siellä onkin Suolijärvi, josta naarattiin kolme kesää sitten jotain samaan aikaan, kun uimakoululaiset polskivat laiturin toisella puolella. "Äiiitiiii!! Mun jalka osui johonkin pehmeään...." *heh heh* Eikä mitään siis löytynyt. Ehkä se oli Jason. Eikä tämä Jason.

Niin siis.

Idea oli seuraava: Mitä tapahtuisi, jos Pirkkalan lastenkulttuurikuuluisuudet Ransu (tähän fanitusta 30 vuoden ajalta) ja Riesa-Pelle (tähän fanitusta 8 vuoden ajalta) kirjoittaisivat pätkän kertomuksen alkua mustaan kierrevihkoon, joka sitten kiertäisi myös kaikki Pirkkalan ala-asteiden 1. - 2. luokat ja jokainen niistä jatkaisi tarinaa? No siinähän voisi tapahtua jotain vallan hauskaa! Kiertokirja pistettiin alulle Ransun toimesta, ja kierros alkoi. Puoli vuotta myöhemmin - JÄTTIMÄINEN KIITOS oppilaiden ja opettajien - minulla oli pöydälläni monta sivua tekstiä ja suuri määrä kuvitusta kirjaa varten. Tekniset yksityiskohdat (kiitos, Teija!) ja taittotaistelut (kiitos, Merja!) ja kaiken muun tuskan jätän hämärän peittoon ja totean vain, että siitä tuli:

KIRJA!! "Ransu Karvakuono Reipin arvoituksen jäljillä". Kirjastotiedot täällä. 31 sivua täynnä huimaa seikkailua, villejä juonenkäänteitä, fantasiaa suoraan sadun maailmasta, loogisia hyppäyksiä ja painovoimaa haastavia temmellyksiä. Suloisia, pelottavia ja naurattavia kuvia kaikesta ja vähän päälle. Pirkkalan paikallistuntemusta noin metrin korkeudelta kuvattuna. Koiranmakkaraa, kiukkuisia opettajia, noitia, kirjastonhoitajia, papparainen. Mitä sitä enää voisi ihminen kirjalta enempää toivoakaan??

Kirjan virallinen julkaisutilaisuus oli siis tänään, ja ensi viikosta alkaen sitä saa lainaksi hyvin varustetusta kirjastosta :). Tai kaukolainaan, kunhan otatte yhteyttä omaan kirjastoonne ja pyydätte sieltä apua!

Kiitos vielä kerran kaikille osallistuneille. Oli kiva tehdä jotain uutta kanssanne!

7 kommenttia:

Kaarina kirjoitti...

Oi! Wau! Ihana idea, mahtava että siitä tuli tota! Ja miten ihmeessä en ole ennen kuullut, että olet tuommoista ollut tekemässä, häh!!!???!!! ;-D

Tuima kirjoitti...

Onnea kirjalle! Ransu on ihana :)

Jussi kirjoitti...

Eilisessä Hesarissa Pekka Himanen ehdotti innovaatioministeriön perustamista. Ihan turhaan, sen kun siirretään homma Pirkkalan kirjastolle :)

Jenni kirjoitti...

Upeaa! Onnittelut ja fanfaarit täältä, mahtava idea ja mahtava suoritus!

Kaura kirjoitti...

Vau, kuulostaa täydelliseltä opukselta. Reippikin vielä mukana! Itselleni oli muuten hyperkorrektiivisuuteen kallellaan olevana lapsena vaikeaa lausua Reippi Reippinä eikä eräänä g-alkuisena hedelmänä. Mutta aina siellä oli kiva uida! Kuten Suolijärvessäkin (ilman naaraajia, kiitos). Opus on nähtävä! Onko teidän kirjastossa lukukappaleita, vai ovatko kaikki heti lainassa?

antitäti kirjoitti...

Kaaka: Bisnessalaisuuksista ollaan hiljaa ;)...

Tuima, Jussi & Jenni: Kiitos kehuista!

Kaura: Juu, mullakin oli Reipin kanssa vaikeuksia naistutkimuksen opintojen jälkeen :D! Kaikissa neljässä kirjastopisteessä on yksi lainattava kappale, mutta kotiseutukokoelmasta löytyy myös lukukappale, joka on aina paikalla. On pääkirjastossa siellä käsikirjastohuoneen nurkassa...

Varauksia on tullut jo kaksi :).

Kaisa kirjoitti...

Voi kuinka upeaa!!!!