Jos minä jotain rakastan, niin kieltä.
Semmoisia sanoja kuin "vasu" tai "parahultainen", mutta "siemailla" saa inhon väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Lapsi ei ymmärrä kuulemma sarkasmia ennen kuin koululaisena, ja vaurioituu pahasti, jos väännetään semmoista kaksoismerkityspuhetta. Minun puhuvat sujuvasti välillä kolmoismerkitykselläkin ja kääpiöin on hyvin "sarkasminen". Suurin kääpiö ja pikku(sarkastisesti)veljeni *servaa* yhteenpäästessään niin, että suuri kasvatustehtävä unohtuu taas ja nauran aidosti itselleni.
Kirjoitan parhaillaan moraalisesti epäilyttävää tekstipätkää rahan toivossa - ja seitsemättä sivua kirjastolle päätyvää raporttia koulukirjastotoimistani. OKM:lle menevä virallinen versio on jo valmis. Se on kirjoitettu byrokratiaksi, ja aika hyvin - vaikka itse(kin) sanon(kin).
Lehdissä on uutisoitu kapulakielen vaaroista ja toivottu selkokielisempää tekstiä kansalle. Kieli ei saa missään nimessä olla este ymmärtämiselle, ei asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan tai vaikeuttaa elämää. Sanoista ei saa joutua maksamaan opinto- tai toimeentulotuella.
Silti puolustan erilaisia puheita, joille on oma paikkansa. Aikoinaan vinkkarikiertueella riitti lopulta, kun joku sanoi "Finger...", ja kaikki räjähtivät nauruun. Kiroilu on kivaa, rehevää ja välittää tunteita. Byrokratian kieli on vain tapa sanoa asiat sillä tavalla, kuin nyt virkakielessä tavataan sanoa.
Ajatelkaa nyt vaikka sanaa "palvelukokonaisuus". Ihana, muikea sana!! Se kertoo tismalleen, mistä on kyse. Kokonaisuudesta, joka muodostuu palveluista. Palveluiden kokonaisuudesta.Samalla se on mukavan epämääräinen, ja sitä voi tarkentaa omilla määritelmillään - kuvata, mitä se *minulle* tarkoittaa. Nyt on turha kitistä, että semmoista se just on. Kaikki sanat ovat. Kun minä sanon kissa, minä ajattelen omaa pikkumustaa, joka tykkää kaikista enemmän kuin minusta enkä oikeastaan halua kuulla, mitä te ajattelette, koska Fingerpor... Eiku. *släp*.
Tai "tavoitteellinen", "toimintaympäristö", "resurssipula". Mmmmm... Ne ovat kovia konsonanttisanoja, jotka vaativat kunnioitusta ja toimintaa.
Hankin elämääni aikoinaan turkulaisen. Sen kanssa keskustelimme, miksi pitää sanoa "rotvalli". Miksei voi sanoa "se koroke jalkakäytävän ja ajoradan välissä"? Juuri siksi. Se on pitkä, kömpelö, eikä oikeastaan kuvaa koko rotvalliuden ideaa.
Se, että näytän viettävän koko elämäni näiden "silppaajien" seurassa, on kielellinen mysteeri. Onneksi on kielen lisäksi se toinenkin kieli, joka on aika universaali.
:p slurp
