Keski-Suomen kierros

Tour de Keski-Suomi, ensimmäistä kertaa liikkeellä autolla, josta on tullut minun omani muutama viikko sitten. Ajan Harjukaupungin läpi putoamatta salakäytäviin. Pakkasta järjen ylittävä määrä. Tiedossa kaksi reissupäivää ja yö. Huippua :)!

Kun saavuin Uuraisille, kaikki oli jo valmiina. Pari kasiryhmää ja kuutoset, kirjat kärryissä ja tuolit nostettuina. Jänskättävä hetki joka kerta.


Ensimmäiseksi lauteille heitettiin parit kasit. Miekkani laulaa, Ystävät hämärän jälkeen, Nälkäpeli...


Mielestäni heristän opettavaisesti sormea puhuessani mm. elokuvien ikärajoista, mutta tämän kuvan Uuraisten Kristiina oli nimennyt "Nyrkki heiluu"... Eh. (EDIT: Korjaus, Puntalan Minna on ollut asialla. Pitihän se arvata :))


Lasten hyllystä löytyi ihania rotavia! (Kiitos Tiikurille tästä sanasta)


Viimeinen ryhmä oli kuutosia, jotka kertoivat *minulle* kummitusjuttuja. Haasteena oli poika, "joka ei koskaan ole pelännyt lukiessaan kirjaa". Olisi kiva kuulla, mitä hän piti suosituksestani...


Uuraisten kirjaston työhuone sai minut tuntemaan itseni normaaliksi kirjastolaiseksi. Kiitos. Me olemme pino-eläimiä - luontoaan vastaan on turha taistella!


...mutta järjestystäkin löytyi.


Uuraisilla oli myös hyviä pasteijoita, leivoksia, ihmisiä ja ohjeita. "Älä käänny ennen Hankasalmen kylttiä", meinasivat olla viimeiset kuulemani sanat. Käännyin vain kaksi kertaa, koska tie oli niiiiiiiin piiiiiitkä ja siellä oli niin monia kivoja risteyksiä (joissa EI tosin lukenut Hankasalmi). Pysähdyin keskelle metsää ja soitin kotiin (ei vastausta), toiseen kotiin (ei vastausta) ja Kestin Markulle. Markku käski minun ajaa pohjoiseen tai lounaaseen tai whatever. Minä kysyin, onko se oikealla vai vasemmalla. Onneksi oli banaani.

Hankasalmen kirjasto oli valoisa ja avara.


Sininen hetki ja kissatyynyt. Rauha. Aamulla oli -33, ja sain aidosti jännittää auton käynnistymistä. Motellin setä lupasi kaapeloida minut liikkeelle, jos olisin jäänyt pihaan.


Satuhuone oli eristetty kekseliäästi omaksi, ilmavaksi tilakseen. Sielläkin oli kissoja. Ja lukutoukka (eläin).


Aivan loistava idea oli teemanäyttely punaisista kirjoista :).


Hankasalmella sain mukaani oppaan, jonka kanssa kävimme kahdella pienehköllä koululla. Niissä on aina oma tunnelmansa - ja yhdysluokat. Nelos-kutosten vinkkauksessa saa vähän tasapainoilla, mutta luonne vaikuttaa fyysistä ikää enemmän.

Kirjallisuutta löytyi yöksi myös motellihuoneen hyllystä!


Kiitos jälleen kaikille järjestäjille, joiden ansiosta reissu tuntui ennemminkin lomailulta kuin työltä. Tiedän kyllä, millainen homma teillä on kirjojen keräämisessä, luokkien sopimisessa jne. Kiitos, kun jaksatte :).

Muutamassa päivässä olen matkannut Ouluun Kirjavinkkariyhdistyksen koulutuspäivään ja vuosikokoukseen, junaillut takaisin ja hillunut Elävän kirjallisuuden festivaaleilla.

Oulussa oli hyvä ohjelma: aikuisvinkkausta, vinkkarin jaksamista, äänenhuoltoa - ja uusia jäseniä hallitukseen. Tuli hyvä mieli. Yhdistyksen idean ja niiden ihmisten takia on mukavaa tehdä hommia, se yhdistää käytännön ja sosiaalisuuden pieneen kapinahenkeen sekä yhteisölliseen aktiivisuuteen.



Yhteisöllisyydestä puhuttiin myös festareiden paneelissa Kirjallisuuden alalla töissä. Puhumassa oli kriitikko ja tutkija Virpi Alanen, sanataideopettaja ja tapahtumatuottaja Karoliina Suoniemi ja kirjailija, kääntäjä, kriitikko Salla Simukka. Juteltiin myös kulttuurista, miten oman työn on löytänyt ja mikä siitä tekee oman. (Ja vähän siitä, miksi humis-alalla tehdään aina töitä öisin. Jos haluaa vastauksen sähköpostiin parissa minuutissa, sitä ei kannata lähettää ennen puolta yötä.)

Minä olen tyytyväinen kirjastonhoitaja. Minulla on riittävästi turvallisuutta ja rutiineja pitämään itseni kurissa (sekä tilin yleensä plussalla), tarpeeksi mahdollisuuksia revitellä sekä omassa työssä että keikoilla. Vapautta tehdä valintoja ja priorisoida, ympärillä ihmisiä niin välittömässä läheisyydessä kuin fesen tai puhelimen päässäkin, toisaalta myös työhuone ja ovi, valvottuja öitä.

Kun olin lähdössä Werstaalta kotiin, kuuntelin nuoren polven kiihkeää väittelyä Zeitgeistista nykypäivänä. Ne seisoivat tupakkapaikalla ja tärisivät innosta - hiukan kylmästäkin. Ajatukset, kiihkeys, tulkinnat ja itseä suuremmat ideologiat. Sieltä löytyy tämänkin työn sydän.