Kun aloitin Antitädin kirjoittamisen, kirjastoblogeja oli Suomessa vielä suhteellisen vähän. Idea omastani syntyi *maakuntakirjastokokouksessa*, ja kiitos siitä kuuluu Lassilan Matille. Oli aika innostava puhe :). Upeita blogeja on nyt useammallakin kirjastolla - ja henkilöstöllä. Niitä kannattaa lukea!
Vuosien varrella on tullut sanottua paljon, kiltillä asenteella. Kirja-arvostelut eivät toimineet tässä formaatissa, reissujuttuja on ollut puolestaan hauska kirjoittaa ja vähän kittynääkin on tänne mahtunut.
Vähitellen monet omista jutuistani ovat siirtyneet Facebookiin, ja kepeähkö bloggaus ei tunnu enää tarpeelliselta. Alan asioista on edelleen mukava jutella, mutta eri tavalla.
Nyt tämä siis sainoisi niille kiitos ja menisi avaruuteen. Aika aikaa kutakin.
perjantaina, maaliskuuta 04, 2011
torstaina, helmikuuta 17, 2011
Keski-Suomen kierros
Tour de Keski-Suomi, ensimmäistä kertaa liikkeellä autolla, josta on tullut minun omani muutama viikko sitten. Ajan Harjukaupungin läpi putoamatta salakäytäviin. Pakkasta järjen ylittävä määrä. Tiedossa kaksi reissupäivää ja yö. Huippua :)!
Kun saavuin Uuraisille, kaikki oli jo valmiina. Pari kasiryhmää ja kuutoset, kirjat kärryissä ja tuolit nostettuina. Jänskättävä hetki joka kerta.
Ensimmäiseksi lauteille heitettiin parit kasit. Miekkani laulaa, Ystävät hämärän jälkeen, Nälkäpeli...
Mielestäni heristän opettavaisesti sormea puhuessani mm. elokuvien ikärajoista, mutta tämän kuvan Uuraisten Kristiina oli nimennyt "Nyrkki heiluu"... Eh. (EDIT: Korjaus, Puntalan Minna on ollut asialla. Pitihän se arvata :))
Lasten hyllystä löytyi ihania rotavia! (Kiitos Tiikurille tästä sanasta)
Viimeinen ryhmä oli kuutosia, jotka kertoivat *minulle* kummitusjuttuja. Haasteena oli poika, "joka ei koskaan ole pelännyt lukiessaan kirjaa". Olisi kiva kuulla, mitä hän piti suosituksestani...
Uuraisten kirjaston työhuone sai minut tuntemaan itseni normaaliksi kirjastolaiseksi. Kiitos. Me olemme pino-eläimiä - luontoaan vastaan on turha taistella!
...mutta järjestystäkin löytyi.
Uuraisilla oli myös hyviä pasteijoita, leivoksia, ihmisiä ja ohjeita. "Älä käänny ennen Hankasalmen kylttiä", meinasivat olla viimeiset kuulemani sanat. Käännyin vain kaksi kertaa, koska tie oli niiiiiiiin piiiiiitkä ja siellä oli niin monia kivoja risteyksiä (joissa EI tosin lukenut Hankasalmi). Pysähdyin keskelle metsää ja soitin kotiin (ei vastausta), toiseen kotiin (ei vastausta) ja Kestin Markulle. Markku käski minun ajaa pohjoiseen tai lounaaseen tai whatever. Minä kysyin, onko se oikealla vai vasemmalla. Onneksi oli banaani.
Hankasalmen kirjasto oli valoisa ja avara.
Sininen hetki ja kissatyynyt. Rauha. Aamulla oli -33, ja sain aidosti jännittää auton käynnistymistä. Motellin setä lupasi kaapeloida minut liikkeelle, jos olisin jäänyt pihaan.
Satuhuone oli eristetty kekseliäästi omaksi, ilmavaksi tilakseen. Sielläkin oli kissoja. Ja lukutoukka (eläin).
Aivan loistava idea oli teemanäyttely punaisista kirjoista :).
Hankasalmella sain mukaani oppaan, jonka kanssa kävimme kahdella pienehköllä koululla. Niissä on aina oma tunnelmansa - ja yhdysluokat. Nelos-kutosten vinkkauksessa saa vähän tasapainoilla, mutta luonne vaikuttaa fyysistä ikää enemmän.
Kirjallisuutta löytyi yöksi myös motellihuoneen hyllystä!
Kiitos jälleen kaikille järjestäjille, joiden ansiosta reissu tuntui ennemminkin lomailulta kuin työltä. Tiedän kyllä, millainen homma teillä on kirjojen keräämisessä, luokkien sopimisessa jne. Kiitos, kun jaksatte :).
Kun saavuin Uuraisille, kaikki oli jo valmiina. Pari kasiryhmää ja kuutoset, kirjat kärryissä ja tuolit nostettuina. Jänskättävä hetki joka kerta.
Ensimmäiseksi lauteille heitettiin parit kasit. Miekkani laulaa, Ystävät hämärän jälkeen, Nälkäpeli...
Mielestäni heristän opettavaisesti sormea puhuessani mm. elokuvien ikärajoista, mutta tämän kuvan Uuraisten Kristiina oli nimennyt "Nyrkki heiluu"... Eh. (EDIT: Korjaus, Puntalan Minna on ollut asialla. Pitihän se arvata :))
Lasten hyllystä löytyi ihania rotavia! (Kiitos Tiikurille tästä sanasta)
Viimeinen ryhmä oli kuutosia, jotka kertoivat *minulle* kummitusjuttuja. Haasteena oli poika, "joka ei koskaan ole pelännyt lukiessaan kirjaa". Olisi kiva kuulla, mitä hän piti suosituksestani...
Uuraisten kirjaston työhuone sai minut tuntemaan itseni normaaliksi kirjastolaiseksi. Kiitos. Me olemme pino-eläimiä - luontoaan vastaan on turha taistella!
...mutta järjestystäkin löytyi.
Uuraisilla oli myös hyviä pasteijoita, leivoksia, ihmisiä ja ohjeita. "Älä käänny ennen Hankasalmen kylttiä", meinasivat olla viimeiset kuulemani sanat. Käännyin vain kaksi kertaa, koska tie oli niiiiiiiin piiiiiitkä ja siellä oli niin monia kivoja risteyksiä (joissa EI tosin lukenut Hankasalmi). Pysähdyin keskelle metsää ja soitin kotiin (ei vastausta), toiseen kotiin (ei vastausta) ja Kestin Markulle. Markku käski minun ajaa pohjoiseen tai lounaaseen tai whatever. Minä kysyin, onko se oikealla vai vasemmalla. Onneksi oli banaani.
Hankasalmen kirjasto oli valoisa ja avara.
Sininen hetki ja kissatyynyt. Rauha. Aamulla oli -33, ja sain aidosti jännittää auton käynnistymistä. Motellin setä lupasi kaapeloida minut liikkeelle, jos olisin jäänyt pihaan.
Satuhuone oli eristetty kekseliäästi omaksi, ilmavaksi tilakseen. Sielläkin oli kissoja. Ja lukutoukka (eläin).
Aivan loistava idea oli teemanäyttely punaisista kirjoista :).
Hankasalmella sain mukaani oppaan, jonka kanssa kävimme kahdella pienehköllä koululla. Niissä on aina oma tunnelmansa - ja yhdysluokat. Nelos-kutosten vinkkauksessa saa vähän tasapainoilla, mutta luonne vaikuttaa fyysistä ikää enemmän.
Kirjallisuutta löytyi yöksi myös motellihuoneen hyllystä!
Kiitos jälleen kaikille järjestäjille, joiden ansiosta reissu tuntui ennemminkin lomailulta kuin työltä. Tiedän kyllä, millainen homma teillä on kirjojen keräämisessä, luokkien sopimisessa jne. Kiitos, kun jaksatte :).
lauantaina, helmikuuta 12, 2011
Muutamassa päivässä olen matkannut Ouluun Kirjavinkkariyhdistyksen koulutuspäivään ja vuosikokoukseen, junaillut takaisin ja hillunut Elävän kirjallisuuden festivaaleilla.
Oulussa oli hyvä ohjelma: aikuisvinkkausta, vinkkarin jaksamista, äänenhuoltoa - ja uusia jäseniä hallitukseen. Tuli hyvä mieli. Yhdistyksen idean ja niiden ihmisten takia on mukavaa tehdä hommia, se yhdistää käytännön ja sosiaalisuuden pieneen kapinahenkeen sekä yhteisölliseen aktiivisuuteen.
Yhteisöllisyydestä puhuttiin myös festareiden paneelissa Kirjallisuuden alalla töissä. Puhumassa oli kriitikko ja tutkija Virpi Alanen, sanataideopettaja ja tapahtumatuottaja Karoliina Suoniemi ja kirjailija, kääntäjä, kriitikko Salla Simukka. Juteltiin myös kulttuurista, miten oman työn on löytänyt ja mikä siitä tekee oman. (Ja vähän siitä, miksi humis-alalla tehdään aina töitä öisin. Jos haluaa vastauksen sähköpostiin parissa minuutissa, sitä ei kannata lähettää ennen puolta yötä.)
Minä olen tyytyväinen kirjastonhoitaja. Minulla on riittävästi turvallisuutta ja rutiineja pitämään itseni kurissa (sekä tilin yleensä plussalla), tarpeeksi mahdollisuuksia revitellä sekä omassa työssä että keikoilla. Vapautta tehdä valintoja ja priorisoida, ympärillä ihmisiä niin välittömässä läheisyydessä kuin fesen tai puhelimen päässäkin, toisaalta myös työhuone ja ovi, valvottuja öitä.
Kun olin lähdössä Werstaalta kotiin, kuuntelin nuoren polven kiihkeää väittelyä Zeitgeistista nykypäivänä. Ne seisoivat tupakkapaikalla ja tärisivät innosta - hiukan kylmästäkin. Ajatukset, kiihkeys, tulkinnat ja itseä suuremmat ideologiat. Sieltä löytyy tämänkin työn sydän.
tiistaina, tammikuuta 25, 2011
Päivä mur... kirjastonhoitajana
Bobbi L. Newmanin blogiin oli tultu haulla: "Millainen on kirjastonhoitajan päivä?" Siitä alkoi Kirjastopäivän vietto, josta hauskoja esimerkkejä löytyy vaikkapa ihan raakasti googlaamalla "library day" tai projektin etusivulta.
Tässä siis minun yksi työpäiväni. Aika tavallinen "paikallaolopäivä", useimmiten viikon aikana muutamalle päivälle kertyy kokouksia, opetuksia tai vinkkauksia. Sopivassa suhteessa etää ja läheisyyttä, byrokratiaa ja kurahanskojen laittamista, omaa kirjastoa ja verkkopalavereja.
7.30 Töissä. Jostain perverssistä syystä tahdon olla töissä aikaisin, vaikka vihaan heräämistä. Ensimmäiseksi kaivan tietokoneen muistilappujen alta ja hurraan! Odottamassa on pitkällisten neuvottelujen tulos: pikkukirjaston nelosten kirjastonkäytönopetusaika on vihdoin ok. Jos koululla on viisi konetta ja kirjastossa kaksi, saa olla aika luova.
Facebookia tulee käytetyksi työjuttuihin paljon. Tänään tulen iloiseksi Rannelan Terhin vastauksista Ystäväkirjaan, joka tulee uuden verkkokirjaston nuorten sivuille (joita ei saa kommentoida näin keskeneräisinä, koska suutun). Tallennan vastaukset, jaan muille työryhmäläisille ja saan vielä ihania kuvia julkaisuoikeuksilla.
8-9 Hyllytystä. Maanantain jälkeen palautuksia on vuori, ja niin on hyvä. Kuvakirjoja on ripoteltu luovasti koristamaan eri osastoja. Ehdin vilkaista samalla pari uutuutta ja siirrellä vähän järjestystä. Koskahan kaikki on juuri oikealla paikallaan...
9-9.15 Kahvitauko, jolloin kerätään uuden järjestelmän käsittämättömimpiä varausmokia, vannotaan testaavamme sitä ja tätä, hihitetään hyllyluokille ja kirotaan signumeita. Okei, puhutaan me vähän muustakin, mutta siitä ei voi kertoa :).
9.15-10 Eilisen muistilappujen delegointia ja sotkujen selvittämistä. Jonkun asiakkaan ilmoitukset eivät toimi, yksi aikuinen on ohjelman mielestä toisen vanhuksen huoltaja, sössin edellisen illan digitointi-asiakkaan, koska en ole ehtinyt katsomaan edes perusteita mutta päätin kuitenkin yrittää, kolme isoa laatikkoa täynnä uudenuutukaisia kirjoja saapuu takaovesta, sakkoja on mennyt väärin, varausmaksut eivät toimineet, yhden asiakkaan varausten yli on hypätty kokonaan, sähköpostimuistutukset toimivat tai sitten eivät. Yksilöllistä palvelua - sitä asiakkaat Auringonnousun aikana todella saavat.
10-12 Tiskivuoro. Ensimmäiseksi sisään syöksyy ekaluokka, jonka opettaja ilmoittaa iloisella äänellä minun olevan kuin Pikkumetsän Susi. Taijotainsemmoista. En voi olla kysymättä - se tarkoitti asiantuntijaa. (Huokaan helpotuksesta). Puoli tuntia rakasta mellakkaa: "Mä haluan kivan tietokirjan." "Mistä aiheesta?" "Jostain kivasta." "No mistä sä tykkäät - eläimistä, autoista, historiasta..." "No kaikesta kivasta!!" Löydän tyylioppaan ja muumiokirjan tytöille, pojat innostuvat kaivelemaan myös historiaa - ja tietysti dinosauruksia. (Minä en tule koskaan ymmärtämään niiden viehätystä, mutta samahan se, mistä latinan alkeensa kaivaa).
Unohdettuja tunnuslukuja, painavia reppuja. Etsin yhdelle asiakkaalle tiedon, mistä kaupasta sanakirja löytyy halvimmalla ja höpötän muutaman päivittäisen vakkarin kanssa. Tuijotan haaveksuvasti yhtä, joka kertoo jäävänsä viikon päästä eläkkeelle, mutta harrastavansa edelleen työntekoa. Se kiittää "seurasta" lähtiessään ja hymyilen. Etsin lehtitietokannasta kaukaisen paikallislehden ja sieltä tärkeän kuolinilmoituksen, joka tulostetaan omaiselle. Vieressä kaveri taistelee lumikolatestien kanssa. Kun aikaa on, selailen uutuusluetteloa ja merkitsen Pirkkalaan hankittavat lasten ja nuorten kirjat, dvd:t, äänikirjat, pelit... Tilaus jää huomiselle, harmittaa.
12-13 Sähköposteja, sähköposteja. Vinkkausaikojen varauksia, opetusaikoja, parikin keikkaviestiä, kyselen koulutusta ensi vuodelle opettajien veso-päivään. Huomenna on kokous mm. sen tiimoilta. En ole ehtinyt viedä kunnan omaa kirjadiplomia eteenpäin tarpeeksi. Äh. Joulukirjoja palautuu vieläkin, ja ne pitää sulloa huoneeni kaappiin pitkäaikaislainaan odottamaan aikaa parempaa.
13-13.15 Mielin määrin kahvia tupakkaa
13.15-15 Juttelen palapelien ostamisesta lastenpuolelle, muutama lautapelikin olisi kiva olla. Tilailen huomenna. Yritän saada uutuuskirjoista luetteloa verkkokirjaston sivuille lähetettäväksi, mutta "tietueiden id-numerot" ovat kateissa. Soitan asiantuntijoille Pääkalloluolaan ja saan tunnin päästä vastauksen. Kello on liikaa, huomenna tämä loppuun. Korjailen vääriä tietoja kirjojen selkätarroista, tageista, infotarroista. Käyn läpi sivupisteen poistokirjoja ja nappaan sieltä meille muutaman puuttuvan hyväkuntoisen. HAA!! TOINEN Noidan käsikirja pääkirjastolle!
Kirjojen toimittajamme on muuttunut, samalla osittain alennusprosenttimme, tunnuksemme, valikoimamme. Katselen lasittunein silmin byrokratiaa, kun sähköpostiin kilahtaa uusi työvuorolista. Valitettavasti olen unohtanut sen käyttämän ohjelman salasanani, ja joudun kiertämään koko talon kerjäämässä paperiversiota, kun kuulen pikkujäbien katselleen koneilla pornoa. Minä h**to soikoon puhuin tästä niille *eilen*, joten sensuuria vastustava liberalistisiipi hiljenee pääni sisällä välittömästi. Valitettavasti myöhästyn, tiedonhaluiset ovat juuri poistuneet.
Juuri ennen kuin lähden, keskustelen johtajan kanssa hetken temperamentista. Minun.
Tässä siis minun yksi työpäiväni. Aika tavallinen "paikallaolopäivä", useimmiten viikon aikana muutamalle päivälle kertyy kokouksia, opetuksia tai vinkkauksia. Sopivassa suhteessa etää ja läheisyyttä, byrokratiaa ja kurahanskojen laittamista, omaa kirjastoa ja verkkopalavereja.
7.30 Töissä. Jostain perverssistä syystä tahdon olla töissä aikaisin, vaikka vihaan heräämistä. Ensimmäiseksi kaivan tietokoneen muistilappujen alta ja hurraan! Odottamassa on pitkällisten neuvottelujen tulos: pikkukirjaston nelosten kirjastonkäytönopetusaika on vihdoin ok. Jos koululla on viisi konetta ja kirjastossa kaksi, saa olla aika luova.
Facebookia tulee käytetyksi työjuttuihin paljon. Tänään tulen iloiseksi Rannelan Terhin vastauksista Ystäväkirjaan, joka tulee uuden verkkokirjaston nuorten sivuille (joita ei saa kommentoida näin keskeneräisinä, koska suutun). Tallennan vastaukset, jaan muille työryhmäläisille ja saan vielä ihania kuvia julkaisuoikeuksilla.
8-9 Hyllytystä. Maanantain jälkeen palautuksia on vuori, ja niin on hyvä. Kuvakirjoja on ripoteltu luovasti koristamaan eri osastoja. Ehdin vilkaista samalla pari uutuutta ja siirrellä vähän järjestystä. Koskahan kaikki on juuri oikealla paikallaan...
9-9.15 Kahvitauko, jolloin kerätään uuden järjestelmän käsittämättömimpiä varausmokia, vannotaan testaavamme sitä ja tätä, hihitetään hyllyluokille ja kirotaan signumeita. Okei, puhutaan me vähän muustakin, mutta siitä ei voi kertoa :).
9.15-10 Eilisen muistilappujen delegointia ja sotkujen selvittämistä. Jonkun asiakkaan ilmoitukset eivät toimi, yksi aikuinen on ohjelman mielestä toisen vanhuksen huoltaja, sössin edellisen illan digitointi-asiakkaan, koska en ole ehtinyt katsomaan edes perusteita mutta päätin kuitenkin yrittää, kolme isoa laatikkoa täynnä uudenuutukaisia kirjoja saapuu takaovesta, sakkoja on mennyt väärin, varausmaksut eivät toimineet, yhden asiakkaan varausten yli on hypätty kokonaan, sähköpostimuistutukset toimivat tai sitten eivät. Yksilöllistä palvelua - sitä asiakkaat Auringonnousun aikana todella saavat.
10-12 Tiskivuoro. Ensimmäiseksi sisään syöksyy ekaluokka, jonka opettaja ilmoittaa iloisella äänellä minun olevan kuin Pikkumetsän Susi. Taijotainsemmoista. En voi olla kysymättä - se tarkoitti asiantuntijaa. (Huokaan helpotuksesta). Puoli tuntia rakasta mellakkaa: "Mä haluan kivan tietokirjan." "Mistä aiheesta?" "Jostain kivasta." "No mistä sä tykkäät - eläimistä, autoista, historiasta..." "No kaikesta kivasta!!" Löydän tyylioppaan ja muumiokirjan tytöille, pojat innostuvat kaivelemaan myös historiaa - ja tietysti dinosauruksia. (Minä en tule koskaan ymmärtämään niiden viehätystä, mutta samahan se, mistä latinan alkeensa kaivaa).
Unohdettuja tunnuslukuja, painavia reppuja. Etsin yhdelle asiakkaalle tiedon, mistä kaupasta sanakirja löytyy halvimmalla ja höpötän muutaman päivittäisen vakkarin kanssa. Tuijotan haaveksuvasti yhtä, joka kertoo jäävänsä viikon päästä eläkkeelle, mutta harrastavansa edelleen työntekoa. Se kiittää "seurasta" lähtiessään ja hymyilen. Etsin lehtitietokannasta kaukaisen paikallislehden ja sieltä tärkeän kuolinilmoituksen, joka tulostetaan omaiselle. Vieressä kaveri taistelee lumikolatestien kanssa. Kun aikaa on, selailen uutuusluetteloa ja merkitsen Pirkkalaan hankittavat lasten ja nuorten kirjat, dvd:t, äänikirjat, pelit... Tilaus jää huomiselle, harmittaa.
12-13 Sähköposteja, sähköposteja. Vinkkausaikojen varauksia, opetusaikoja, parikin keikkaviestiä, kyselen koulutusta ensi vuodelle opettajien veso-päivään. Huomenna on kokous mm. sen tiimoilta. En ole ehtinyt viedä kunnan omaa kirjadiplomia eteenpäin tarpeeksi. Äh. Joulukirjoja palautuu vieläkin, ja ne pitää sulloa huoneeni kaappiin pitkäaikaislainaan odottamaan aikaa parempaa.
13-13.15 Mielin määrin kahvia tupakkaa
13.15-15 Juttelen palapelien ostamisesta lastenpuolelle, muutama lautapelikin olisi kiva olla. Tilailen huomenna. Yritän saada uutuuskirjoista luetteloa verkkokirjaston sivuille lähetettäväksi, mutta "tietueiden id-numerot" ovat kateissa. Soitan asiantuntijoille Pääkalloluolaan ja saan tunnin päästä vastauksen. Kello on liikaa, huomenna tämä loppuun. Korjailen vääriä tietoja kirjojen selkätarroista, tageista, infotarroista. Käyn läpi sivupisteen poistokirjoja ja nappaan sieltä meille muutaman puuttuvan hyväkuntoisen. HAA!! TOINEN Noidan käsikirja pääkirjastolle!
Kirjojen toimittajamme on muuttunut, samalla osittain alennusprosenttimme, tunnuksemme, valikoimamme. Katselen lasittunein silmin byrokratiaa, kun sähköpostiin kilahtaa uusi työvuorolista. Valitettavasti olen unohtanut sen käyttämän ohjelman salasanani, ja joudun kiertämään koko talon kerjäämässä paperiversiota, kun kuulen pikkujäbien katselleen koneilla pornoa. Minä h**to soikoon puhuin tästä niille *eilen*, joten sensuuria vastustava liberalistisiipi hiljenee pääni sisällä välittömästi. Valitettavasti myöhästyn, tiedonhaluiset ovat juuri poistuneet.
Juuri ennen kuin lähden, keskustelen johtajan kanssa hetken temperamentista. Minun.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)