Viimeinen päivä

Viimeinen lomapäivä kolmen viikon vapauden jälkeen.

Sinä päivänä herää aamulla kymmeneltä ja tuijottaa kattoa - huomenna olen ollut tähän aikaan kaksi tuntia töissä. Nousee ylös tuntien itsensä veltoksi. Kahvikuppi kädessä ymmärtää, että jotain on ohi. Haikuilee hetken ja soittaa surullista musiikkia yölle, jota ei ehtinyt tulla. Ripustaa koneeseen unohtuneet uimapuvut kuivumaan ja kokee Kaiken Symbolisena.

Viimeisenä lomapäivänä yhtäkkiä huomaa, mitä kaikkea on jäänyt ajattelematta, tekemättä. Piti suunnitella ja kirjoittaa, muuttua hyvissä ajoin tehokkaaksi. Unohdin. Paniikissa räppää tietokoneen päälle ja naputtaa arvostelua, josta tulee painokelvoton. Ahdistuu, tuntee itsensä ammattitaidottomaksi ja työkyvyttömäksi.

Sitten sitä pakenee jalkapallokentälle, jossa onnistuu tunaroimaan jalkansa veriseksi. Kiroilee, ajaa julmistellen päivystykseen poistattamaan kynnen ja tapaa maailman sarkastisimman ja hauskimman sairaanhoitajan. Apteekin edessä myydään pehmiksiä ja aurinko porottaa ruskettuneisiin olkapäihin. Veli lähettää tekstiviestin ja säälii juuri sopivasti.

Kotimatkalla mieleen vilahtaa kuva uudesta kirjastosta. Huomenna alkaa muutto, suljettu asiakkailta ja avoin kaikelle muulle. Kaikki on uutta, kaikki on täynnä mahdollisuuksia. Tilaa, avaruutta, näyttelyitä, pari hauskaa ideaa. Huomenna pääsen kiinni urani suurimpaan haasteeseen. Minä en jaksaisi odottaa huomiseen. Minä haluan töihin.

Lataan ämppärini, etsin ryönäisimmät rytkyt niskaan, pääkallohuivin päähän ja vyötän varpaani sideharsoon. Neljän viikon päästä minulla on uusi lastenosasto ja pirunmoiset hauikset.

Kirjat puhtaaksi yhdellä pyyhkäisyllä!

Päivän uutinen on ollut kansanedustaja Leena Rauhalan tekemä kirjallinen kysymys. Kirjastolaiset ja muut kirjojen ystävät ovat pyöritelleet silmiään niin netissä kuin livenäkin.

Minua melkein eniten kauhistutti Stabenfeldt-kustantamon julkisuuteen antamat kommentit käännöksistä ja kirjojen suomalaisista versioista:

"Suomalaisesta laitoksesta on poistettu alkoholi ja tupakka. Sadomasokistinen prostituoitu -vertaus on muutettu muotoon 'aika hurjan tytön näköinen'."
Suomen julkaisujohtaja Charlotte Frennesson kertoo, ettei kustantajaa huoleta huume- ja muut viittaukset, sillä kaikki on siistitty."
Suora lainaus Hesarista.

Millaisen filtterin läpi kirjat kulkevat? Kuinkahan monista kirjoista meillä on "Suomi-painokset"...

Kyseessä on siis Sweep -kirjasarja. Ongelmaksi sarjan tekee se, että se on suunnattu nuorille ja se sisältää "viinaa, tupakkaa, huumeita, sadomasokistista seksiä ja wiccalaisuutta". Lukiessani eri uutisia sarjan kohderyhmä vaihtelee yhdeksästä ikävuodesta kuuteentoista. Siinä on aika iso ero.

Älähtäneet ovat sananvapauden puolustajien lisäksi Suomen Pakanaverkko ry ja Suomen luonnonuskontojen yhdistys Lehto sekä yksittäiset wiccalaiset. Jossain keskustelupalstalla suuttuivat sadomasokistit: kyse ei ole sairaudesta vaan seksuaalisesta suuntautumisesta.

Odotan, koska joku siivousvälinefirma tekee valituksen, koska kirjasarjan nimi viittaa niiden tuotteisiin. Odotan myös, koska lukijat muistavat taannoisen Loen Kurttila-keskustelun ja nuijivat minua sillä päähän :).

Oikeasti nautin aivan suunnattomasti tällaisista keskusteluista ja kohuista. Niitä tarvitaan sananvapauden, yhteiskunnallisen vastuun ja kirjallisuuden rajojen määrittämiseksi aina uudelleen. Minusta on upeaa, että painettu sana herättää ihmisissä suuria tunteita. En ole koskaan ollut täydellisen sananvapauden puolestapuhuja, ja työssäni joudun vetämään rajoja lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjallisuuden välille. Tällaiset jutut saavat ajatukset herkemmiksi pitkäksi aikaa.

Minusta tämä on surullinen päätös asialle, josta olisi voinut tulla toisissa olosuhteissa ihan hyvä ja hedelmällinen keskustelu.

Rauhala valmistee lakialoitetta, jonka tarkoituksena on määritellä kirjoille ikärajat pelien ja elokuvien tapaan. Aamuni alkoi hyvän ystäväni lähettämällä viestillä: "Kannatan ajatusta lämpimästi! Saataisiin maahamme runsain mitoin lisää kirjallisuudesta kiinnostuneita peruskoululaisia!" Ystävä on äidinkielenopettaja.