Messuamista

Tampereen kirjamessut 2009 ohi ja olo sen mukainen. Toisena päivänä osallistuin vapaana hurvittelijana, toisena kasvattavaisena kuluttajana. Molempina päivinä söin hampurilaisia ja metrilakua, kuuntelin haastatteluja ja vinkkauksia, ostin kirjoja, metsästin omistuskirjoituksia ja vain istuin ja ihailin.

Keräilijä kaivaa viimeisen kirjalaatikon pohjalta jälleen uuden osan kivikaudella ilmestynyttä kirjasarjaa, lapset jonottavat nimmareita lempikirjailijoiltaan, yleisö seuraa hipihiljaa keskustelua runoudesta. Kirjallisuutta rakastavissa ihmisissä on jotain harrasta.

Koska minulla on kaikilla kirjamessuilla aina säädyttömän hauskaa, sitä kuuluu seurata messukrapula - niin tälläkin kertaa.

Kerronkin vain lyhyesti ostaneeni räävittömän paljon kirjoja, mm. tämän kauhuvinkkausta varten, tämän pienten vinkkauksiin ja tämän hihitettäväksi.

Kiitos Vesalle esittelyistä, Heidille työavusta, Marja-Leenalle tapaamisesta, Rikulle parhaasta omistuskirjoituksesta ja Sirpalle, Elinalle, Katariinalle, Päiville ja Matille vinkkauksista. Kirjastoauton henkilökunnalle upouudesta kirjastokortista, joka sai hymyn kasvoille koko päiväksi. Ja bussiomistuksesta Päiville.

Arvostelublogi on vieläkin vaiheessa, mutta tässä muutama nosto:

Kuronen: Vili Voipio ulvoo ja unelmoi
Lukkarila: Koitetaan kestää, Nanna
Rannela: Amsterdam, Anne F ja minä
Kivekäs: Päin Porkkalaa

Kirjalliseksi soundtrackiksi vähän angstista rakkautta teillekin.

Elohuone

Kuva: Franco Folini

Olen kyllästynyt kliseisiin, joita kukaan ei määrittele. Niin kuin vaikka: "Kirjasto on olohuone".

Minun olohuoneessani ollaan kylässä, jutellaan ja viihdytään. Siellä ei riehuta, roskata tai haistatella.

Minä olen vanhanaikainen ihminen, jonka kotona noudatetaan käytöstapoja. Kiitos, tänks, kiitti, ole hyvä. Saisinko. Silmiinkin saa katsoa. Moro. Päivää. Hymy tai :), samapa tuo.

Nauraa saa. Aina. Ja neuloa sukkaa, kilisevilläkin puikoilla. Vauvat saa huutaa.

Tervetuloa kylään!

Vivamus atque amemus!

Olen vakuuttunut, että ammatinvalintani ei ole sattumusten summa vaan Kohtalon Sormen johdatus. Sen voi päätellä siitä, että kirjastoja ja minua juhlitaan vain päivän erolla? Ja tästä puolestaan voi päätellä, että koska tänään on kirjastojen juhla - Lainan päivä, niin minulla on huomenna synttärit :). (vink vink)

Tänään oli elämäni ensimmäinen kirjastosunnuntaityöpäivä. Mukana oli myös mm. harjoittelijamme, jonka kanssa kannoimme laatikoittain kirjoja myyntiin. Nyt nostimme esille erikoisesti vanhuksia:

Teija, meidän taiteilija, teki ihania mainoskylttejä vanhoille & kauniille kirjoille:



Ja kauniita nämä ovatkin! Myynnissä oli mm. Andersenin satuja ja Leinoa...



Ihmisiä kävi paljon, mutta mitään ahdistavaa ryntäystä emme joutuneet kokemaan. 12-16 välillä porukkaa oli koko ajan, tasaisesti. Ja paljon sellaisia asiakkaita, joita en ole aiemmin nähnyt.

Näitä tulee kyllä vähän ikävä...



Älppäreitä oli Puccinista Metallicaan. Paljon myytiin!



Tietoa, romskuja, lattialla laatikossa keräilijän aarteita.



Tunnelma oli kuin olikin rauhallisempi kuin arkena. Moni pistäytyi sisään, jäi katselemaan kirjoja, tapasi naapurinsa ja jäi juttelemaan. Lehtiä luettiin, ja niiden kanssa sai kahvia ja kakkua, sivistyneessä hengessä:



Satutunnista ei valitettavasti saatu yhtään kuvaa, sillä jäin jumiin tiskiin.

Jos olisimme auki aina sunnuntaisin, ei se tällaista juhlaa olisi joka kerta. Tänään oli. Ja huomenna.

"So much has been said and sung of beautiful young girls, why don't somebody wake up to the beauty of old women?"

-Harriet Beecher Stowe-