Kesä on kirjastoissa kaksijakoista aikaa.
Toisaalta opiskelijat ja töissäpuurtajat vähentävät käyntejään radikaalisti, ja tietokirjahyllyt tursuavat säälittävän täydessä kirjastossamme ylimääräisiä niteitään lähes käytäville asti. Pienet koululaiset eivät käy kirjastossa yksin, ja kun opettaja ei ole kuukausittain heitä paikalle tuomassa, seisovat helppolukuiset ja lastenosaston kirjat hyllyissä. Oudon näköistä, kun koko talven ajan niitä ei näe paikalla kuin kääntymässä. On ollut kiva moikata muutamaa Risto Räppääjää ja Lasse-Maijoja.
Nuorten ja nuorten aikuisten osastot puolestaan ovat lähes tyhjiä. Etenkin sarjojen kohdat. Kesä on ihanaa aikaa lomailijoille, jotka kantavat reppukaupalla ahmittavaa joko mökille tai uimarannalle. Rakkaus ja jännitys toimivat kesällä sekä aikuisille että lapsille.
Äänikirjoja ei näy, ei kuulu - jokainen, joka on tehnyt yli kahdenkymmenen kilometrin automatkan alle kymmenvuotiaan kanssa, tietää mistä puhun... Ääneenlukeminen vaikka koko perheen voimin toimii myös hyvin!
Tietokirjojakin menee mukavasti. Etenkin kasvioita, sillä pakolliset kukat on kerättävä ja nimettävä ennen koulun alkua. Vink. Nyt kannattaa hakea se kasvikirja.
Paljon on käynyt myös lapsia, joille opettaja on antanut vinkkejä kesälomaluettavaa varten. Ihanaa, että joku jaksaa huolehtia työstään yli pakollisen ajankin. Kesällä on mukava treenata opittua lukutaitoa, kun ei ole huolta läksyistä ja väsyttäviä aamuherätyksiä.
Itse olen täysin kauhukirjojen maailmassa. Parempi lukea nyt, kun yöt ovat vielä valoisia... Eikä nukuta. Pyörittelen päässäni mahdollisuuksia, vaihtoehtoja, menneitä ja tulevia. Kirjallisuutta ja elämää. Kesä sekoittaa aina pään ja saa hakemaan jotain, mitä ei ehkä olekaan.
Hyvä vaihtoehto on heittäytyä otsikon ehdottamaan tai ainakin fiilistellä *)täällä.
tiistaina, kesäkuuta 26, 2007
keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007
Jos minusta kirjoitettaisiin kirja...
Olen tietoisesti pyrkinyt pitämään blogini tiukan ammatillisena, henkilökohtaisista hörhöilyistä vapaana vyöhykkeenä. Nyt kuitenkin olen ollut kohta viikon lomalla (mikä ei tietenkään estä työntekoa kotoa käsin!), joten julistan yöttömän keskiyön kunniaksi kyselytutkimuksen:
Jos minusta kirjoitettaisiin kirja...
-millainen se olisi?
Egoistisena omistajana vastaan tietysti ensin itse:
Jos minusta kirjoitettaisiin kirja... Sen kansien väri olisi oranssi ja se poltettaisiin. Siinä kuolisi joku. Siinä olisi liian vähän tärkeitä henkilöitä eikä kukaan oikein ymmärtäisi, mistä se oikeasti kertoo. Sitä ei koskaan lainaisi kukaan.
Se olisi pölyisenä ja hiljaa omassa hyllyssään, nautiskellen häpeämättömästi naapureistaan.
Kerätkää seitsemän kukkaa ja rakastukaa, viettäkää juhannusta.
Jos minusta kirjoitettaisiin kirja...
-millainen se olisi?
Egoistisena omistajana vastaan tietysti ensin itse:
Jos minusta kirjoitettaisiin kirja... Sen kansien väri olisi oranssi ja se poltettaisiin. Siinä kuolisi joku. Siinä olisi liian vähän tärkeitä henkilöitä eikä kukaan oikein ymmärtäisi, mistä se oikeasti kertoo. Sitä ei koskaan lainaisi kukaan.
Se olisi pölyisenä ja hiljaa omassa hyllyssään, nautiskellen häpeämättömästi naapureistaan.
Kerätkää seitsemän kukkaa ja rakastukaa, viettäkää juhannusta.
torstaina, kesäkuuta 14, 2007
Kesähaaveita
Joskus elämä on vain niin paljon, että pitää keskittyä nauttimaan pikkuasioista. Kello on kohta 12 yöllä ja ulkona raivoaa mahtava ukkosmyrsky. Jos kärähdän, pidän teitä osasyyllisinä...
Ammatillisesti ja vähän sen vierestä olen päättänyt nauttia seuraavista asioista:
1) Saan varovaisesti alkaa ajatella mahdollisuutta, että kirjastomme liittyisi BTJ:n Arvoon. Tilaukset ja luettelointitiedot saisimme hoidettua huomattavasti helpommin, ja pääsisin todistamaan lauseen "Rutiinit ovat tärkeitä elämän tukipylväitä" vääräksi. Jos joku kuitenkin tekee jonkun asian, voivat muut siitä samalla hyötyä. Ja minä tiedän aika monta juttua, mitä työajallani voisin tehdä rutiinien vähetessä. Lisäksi esittely- ja kansikuvatiedot ovat oikeasti mahtava lisäpalvelu asiakkaille.
2) Pääsin eilen tapaamaan Viivin ja kierrättämään museotätiä Hatanpään tuskaisissa ruuhkissa, Reipin museon avajaisissa, kullanhuuhdontakisassa ja ehdimme vilkaista vielä Pirkkala Sculpturen Valureiden yötäkin - tosin ilman valua. Hassua, kuinka tutuilta bloggaajakaverit tuntuvat, vaikka heitä ei ole koskaan nähnytkään. Ja vielä hauskempaa on se, kuinka outoja asioita fellow-bloggareista tietää heidän kirjoitustensa perusteella. Kiitos, Viivi, käynnistä - nautiskelen vastavierailuodotuksissa!
Ja kullanhuuhdontakisaan osallistunut OTTO, voit hakea mitalisi pääkirjastolta!
3) Kirjastossamme on uutta verta niin, että kauhukirjalukuvimmainen vampiristikin tykkää. Jotenkin tuoreet ihmiset saavat asiat näyttämään uusilta tai ainakin niitä joutuu ajattelemaan uudella tavalla. Suosittelen ehdottomasti harjoittelijoiden ja sijaisten ottamista jokaiseen kirjastoon! Ja miksei muuallekin.
4) Sain eilen paasata mieleni kyllyydestä lastenkirjoista. Perhepäivähoitajien koulutus/virkistyspäivät innoittivat minusta irti yli tunnin hiukan paatoksellista "kirjalla päähän" -puhetta, jolla kuitenkin oli ylevä tarkoitus.
Vallankäyttö on olennainen osa lastenkirjallisuutta sen kirjoittamisesta alkaen. Aikuinen päättää, mitä hän kirjoittaa ja miksi. Mitenkin. Aikuinen päättää, mitkä kirjat ostetaan/lainataan. Aikuinen päättää, koska luetaan ja kuinka paljon. Lapsi päättää, kuunteleeko hän vai ei. Ja mitä ajattelee, miten tulkitsee, mitä ottaa itselleen ja mitä hylkää. Tekstuaalisuus on olennainen osa ihmisen elämää jopa silloin, kun se kulkee suullisena sylissäpitävältä sylissäpidettävälle.
Parasta kirjan lukemisessa lapselle on se, että sitä ei voi tehdä kaukaa. Luettaessa on oltava lähellä, jaettava tila, teksti, aika ja melkein ruumiskin.
Lähelläoloa ei aikuinenkaan saa koskaan liikaa. Joskus jopa liian vähän.
Ammatillisesti ja vähän sen vierestä olen päättänyt nauttia seuraavista asioista:
1) Saan varovaisesti alkaa ajatella mahdollisuutta, että kirjastomme liittyisi BTJ:n Arvoon. Tilaukset ja luettelointitiedot saisimme hoidettua huomattavasti helpommin, ja pääsisin todistamaan lauseen "Rutiinit ovat tärkeitä elämän tukipylväitä" vääräksi. Jos joku kuitenkin tekee jonkun asian, voivat muut siitä samalla hyötyä. Ja minä tiedän aika monta juttua, mitä työajallani voisin tehdä rutiinien vähetessä. Lisäksi esittely- ja kansikuvatiedot ovat oikeasti mahtava lisäpalvelu asiakkaille.
2) Pääsin eilen tapaamaan Viivin ja kierrättämään museotätiä Hatanpään tuskaisissa ruuhkissa, Reipin museon avajaisissa, kullanhuuhdontakisassa ja ehdimme vilkaista vielä Pirkkala Sculpturen Valureiden yötäkin - tosin ilman valua. Hassua, kuinka tutuilta bloggaajakaverit tuntuvat, vaikka heitä ei ole koskaan nähnytkään. Ja vielä hauskempaa on se, kuinka outoja asioita fellow-bloggareista tietää heidän kirjoitustensa perusteella. Kiitos, Viivi, käynnistä - nautiskelen vastavierailuodotuksissa!
Ja kullanhuuhdontakisaan osallistunut OTTO, voit hakea mitalisi pääkirjastolta!
3) Kirjastossamme on uutta verta niin, että kauhukirjalukuvimmainen vampiristikin tykkää. Jotenkin tuoreet ihmiset saavat asiat näyttämään uusilta tai ainakin niitä joutuu ajattelemaan uudella tavalla. Suosittelen ehdottomasti harjoittelijoiden ja sijaisten ottamista jokaiseen kirjastoon! Ja miksei muuallekin.
4) Sain eilen paasata mieleni kyllyydestä lastenkirjoista. Perhepäivähoitajien koulutus/virkistyspäivät innoittivat minusta irti yli tunnin hiukan paatoksellista "kirjalla päähän" -puhetta, jolla kuitenkin oli ylevä tarkoitus.
Vallankäyttö on olennainen osa lastenkirjallisuutta sen kirjoittamisesta alkaen. Aikuinen päättää, mitä hän kirjoittaa ja miksi. Mitenkin. Aikuinen päättää, mitkä kirjat ostetaan/lainataan. Aikuinen päättää, koska luetaan ja kuinka paljon. Lapsi päättää, kuunteleeko hän vai ei. Ja mitä ajattelee, miten tulkitsee, mitä ottaa itselleen ja mitä hylkää. Tekstuaalisuus on olennainen osa ihmisen elämää jopa silloin, kun se kulkee suullisena sylissäpitävältä sylissäpidettävälle.
Parasta kirjan lukemisessa lapselle on se, että sitä ei voi tehdä kaukaa. Luettaessa on oltava lähellä, jaettava tila, teksti, aika ja melkein ruumiskin.
Lähelläoloa ei aikuinenkaan saa koskaan liikaa. Joskus jopa liian vähän.
perjantaina, kesäkuuta 08, 2007
Tilaisin yhden pitkän - kirjan
Voiko ihminen tilata liikaa kirjoja?
En olisi koskaan uskonut sen olevan mahdollista, mutta vähitellen epäilyttää... Viimeiset kaksi viikkoa on töissä mennyt tiiviisti tilaten syksyn ennakkokirjoja, mikä on työni nautinnollisempia asioita. Ei-omilla rahoilla saa vapain käsin heittäytyä rypemään kustantajien luetteloihin, hekumoida ja kieriskellä paperissa kuin huomista ei tulisikaan. Siinä on kuitenkin paljon työtä.
Ehkä kaikki eivät tiedä, miten keskikokoisessa kirjastossa kirjatilaukset hoidetaan?
Ensin odotetaan suurkustantajien luetteloita ja listoja. Kun ne viimein tulevat, ne jaetaan henkilökunnalle periaatteella "lapset Reettalle ja muille muut". Olen siis käynyt läpi Tammen, Otavan, WSOYn (johon SanomaMagazines kuuluu) ja Gummeruksen kuvastojen lasten- ja nuortenkirjat. Karisto odottaa vielä. Lukenut, tutkinut, selannut tietokannasta sarjojen vanhoja tilauksia, jotta oikeat osat menisivät oikeisiin paikkoihin neljässä kirjastopisteessämme, arvioinut mainoslauseiden perusteella kirjojen tarpeellisuutta eri paikoissa, arvaillut, kuuluvatko ne kuvakirjoihin, lasten-, nuorten- tai nuorten aikuisten kirjoihin, tietokirjoihin, satukirjoihin tai sarjakuviin. Merkitsen kuvastoihin tilausmäärät ja edelläluetellut osastot. Fiilistelen ja kuolaan. Kierrätän listoja sivupisteiden hoitajilla, jotka tuntevat oman kirjastonsa käyttäjät parhaiten.
Kirjastomme siirtyi tilaamaan kirjat BTJ:ltä, mikä on mukavaa myös henkilökohtaisessa mielessä. Syksyllä rykäisen sinne yhden jutskan.
Hikiset kuvastot käsissäni heittäydyn siis firman nettisivuille, kirjaudun sisään ja alan klikkailla. On mahtavaa, että listat ovat valmiina netissä. Ei ole mahtavaa, että kilometrin mittainen lista heittää minut aina sivun alkuun klikattuani "tilaa" -painiketta. Eikä ole mahtavaa, että käsittelemäni rivi ei erotu tuhannen muun rivin joukosta, ja joudun aina kurkistamaan ostoskorista, olenko jo tilannut sen minkä minun piti tilata. Ja korissa kirjojen tietoina on vain isbn-numero. Argh.
Mutta hyvä palvelu kuitenkin. Kun olen käyttänyt tuhansia euroja upeisiin kirjoihin (ja muistuttanut hyperventiloivaa itseäni kirjastojen saamista alennuksista), on aika odottaa tilausvahvistusta sähköpostiin.
Kun printattu paperinivaska on kädessä, alkaa käsityö. Jokainen tilausrivi näpytellään käsin tietokantaan, jotta kirja näkyy myös verkkokirjastossa ja asiakkaat pääsevät varaamaan niitä.
Tästä johtuu se, että henkilökunta on usein lukenut uusimmat kirjat. Me emme etuile varausjonoissa. Me emme seisota kirjoja kotonamme ennen kuin annamme ne asiakkaille. Me vain varaamme ne hyvissä ajoin.
Tässä vaiheessa merkitään kirjalle myös tilaushinta ja se, mille osastolle se tulee. Korjauksia osastoihin tehdään kirjan tulovaiheessa jatkuvasti, sillä pelkän kuvauksen perusteella voi olla mahdotonta tietää, onko joku kirja nuorten vai nuorten aikuisten kirja. Välillä tulee horjuttua lastenkirjojen kanssa jopa tieto- ja kaunokirjallisuuden välissä.
Kun tilaukset on viety koneelle, pistetään listat tarkkaan säilöön ja kädet ristiin. Syksyllä ne tulevat.
Muutaman odotustärpin heitän vielä: Zetterholmin Lydian Salaisuus kiinnostaa taidehistoriarajoittunutta itseäni. Tuula Kallioniemen Papriikka viedään vinkkauksissa käsistä. Timo Parvelan Kalevala-juttu ei voi olla houkuttamatta, Anderssonin Emma Gloria taas oli jo Finlandia Junior -ehdokkaana. Jeannette Wintersonilta on käännetty Aikamyrsky. Bagge, Korolainen, Simukka, Hämäläinen... Ja yksi odotetuimmista: Stephenie Meyerin Houkutukselle jatko-osa!! Lisää vampyyriromantiikkaa, joka eroottisuudessaan peittoaa alan kirjallisuuden mennen tullen.
Kesällä ei ole nälkä. Se on hyvä juttu, sillä kesävaatteet ovat paljastavampia kuin talvivaatteet. Sen kunniaksi ostin itselleni lastenkirjastonhoitajan perusasun:
pääkallopaidan.
En olisi koskaan uskonut sen olevan mahdollista, mutta vähitellen epäilyttää... Viimeiset kaksi viikkoa on töissä mennyt tiiviisti tilaten syksyn ennakkokirjoja, mikä on työni nautinnollisempia asioita. Ei-omilla rahoilla saa vapain käsin heittäytyä rypemään kustantajien luetteloihin, hekumoida ja kieriskellä paperissa kuin huomista ei tulisikaan. Siinä on kuitenkin paljon työtä.
Ehkä kaikki eivät tiedä, miten keskikokoisessa kirjastossa kirjatilaukset hoidetaan?
Ensin odotetaan suurkustantajien luetteloita ja listoja. Kun ne viimein tulevat, ne jaetaan henkilökunnalle periaatteella "lapset Reettalle ja muille muut". Olen siis käynyt läpi Tammen, Otavan, WSOYn (johon SanomaMagazines kuuluu) ja Gummeruksen kuvastojen lasten- ja nuortenkirjat. Karisto odottaa vielä. Lukenut, tutkinut, selannut tietokannasta sarjojen vanhoja tilauksia, jotta oikeat osat menisivät oikeisiin paikkoihin neljässä kirjastopisteessämme, arvioinut mainoslauseiden perusteella kirjojen tarpeellisuutta eri paikoissa, arvaillut, kuuluvatko ne kuvakirjoihin, lasten-, nuorten- tai nuorten aikuisten kirjoihin, tietokirjoihin, satukirjoihin tai sarjakuviin. Merkitsen kuvastoihin tilausmäärät ja edelläluetellut osastot. Fiilistelen ja kuolaan. Kierrätän listoja sivupisteiden hoitajilla, jotka tuntevat oman kirjastonsa käyttäjät parhaiten.
Kirjastomme siirtyi tilaamaan kirjat BTJ:ltä, mikä on mukavaa myös henkilökohtaisessa mielessä. Syksyllä rykäisen sinne yhden jutskan.
Hikiset kuvastot käsissäni heittäydyn siis firman nettisivuille, kirjaudun sisään ja alan klikkailla. On mahtavaa, että listat ovat valmiina netissä. Ei ole mahtavaa, että kilometrin mittainen lista heittää minut aina sivun alkuun klikattuani "tilaa" -painiketta. Eikä ole mahtavaa, että käsittelemäni rivi ei erotu tuhannen muun rivin joukosta, ja joudun aina kurkistamaan ostoskorista, olenko jo tilannut sen minkä minun piti tilata. Ja korissa kirjojen tietoina on vain isbn-numero. Argh.
Mutta hyvä palvelu kuitenkin. Kun olen käyttänyt tuhansia euroja upeisiin kirjoihin (ja muistuttanut hyperventiloivaa itseäni kirjastojen saamista alennuksista), on aika odottaa tilausvahvistusta sähköpostiin.
Kun printattu paperinivaska on kädessä, alkaa käsityö. Jokainen tilausrivi näpytellään käsin tietokantaan, jotta kirja näkyy myös verkkokirjastossa ja asiakkaat pääsevät varaamaan niitä.
Tästä johtuu se, että henkilökunta on usein lukenut uusimmat kirjat. Me emme etuile varausjonoissa. Me emme seisota kirjoja kotonamme ennen kuin annamme ne asiakkaille. Me vain varaamme ne hyvissä ajoin.
Tässä vaiheessa merkitään kirjalle myös tilaushinta ja se, mille osastolle se tulee. Korjauksia osastoihin tehdään kirjan tulovaiheessa jatkuvasti, sillä pelkän kuvauksen perusteella voi olla mahdotonta tietää, onko joku kirja nuorten vai nuorten aikuisten kirja. Välillä tulee horjuttua lastenkirjojen kanssa jopa tieto- ja kaunokirjallisuuden välissä.
Kun tilaukset on viety koneelle, pistetään listat tarkkaan säilöön ja kädet ristiin. Syksyllä ne tulevat.
Muutaman odotustärpin heitän vielä: Zetterholmin Lydian Salaisuus kiinnostaa taidehistoriarajoittunutta itseäni. Tuula Kallioniemen Papriikka viedään vinkkauksissa käsistä. Timo Parvelan Kalevala-juttu ei voi olla houkuttamatta, Anderssonin Emma Gloria taas oli jo Finlandia Junior -ehdokkaana. Jeannette Wintersonilta on käännetty Aikamyrsky. Bagge, Korolainen, Simukka, Hämäläinen... Ja yksi odotetuimmista: Stephenie Meyerin Houkutukselle jatko-osa!! Lisää vampyyriromantiikkaa, joka eroottisuudessaan peittoaa alan kirjallisuuden mennen tullen.
Kesällä ei ole nälkä. Se on hyvä juttu, sillä kesävaatteet ovat paljastavampia kuin talvivaatteet. Sen kunniaksi ostin itselleni lastenkirjastonhoitajan perusasun:
pääkallopaidan.
sunnuntai, kesäkuuta 03, 2007
Kesä kohahti päälle!
Ja samalla syksyn ennakkotilaukset. Yritän kirjoittaa niistä jossain vaiheessa erikseen, mutta tämän postauksen pakottava syy on seuraava julistus:
Huomenna, kesäkuun ensimmäisenä arkipäivänä, Antitäti heittää villasukkansa kaapin pohjalle eikä enää hissuttele nurkissa.
Kirjastosalista on kuultavissa ankaraa läpsytystä, joka häiritsee äänellään rauhaisia lehdenlukijoita. Lisäksi on odotettavissa yleistä kauhistusta, sillä *varpaani* pääsevät vapaiksi. Kesätyöjalkineeni ovat vaaleanpunertavaa nahkaa, ja niiden kärkivahvistukset on onnistuneesti puunattu punaisiksi eilen.
Ah, tätä elon nautintoa. Kaikesta kesän mukanaantuomasta angstista huolimatta. Liian paljon hyvää voi olla kamalaa. Tai sitten liian ihanaa.
Läps.
Huomenna, kesäkuun ensimmäisenä arkipäivänä, Antitäti heittää villasukkansa kaapin pohjalle eikä enää hissuttele nurkissa.
Kirjastosalista on kuultavissa ankaraa läpsytystä, joka häiritsee äänellään rauhaisia lehdenlukijoita. Lisäksi on odotettavissa yleistä kauhistusta, sillä *varpaani* pääsevät vapaiksi. Kesätyöjalkineeni ovat vaaleanpunertavaa nahkaa, ja niiden kärkivahvistukset on onnistuneesti puunattu punaisiksi eilen.
Ah, tätä elon nautintoa. Kaikesta kesän mukanaantuomasta angstista huolimatta. Liian paljon hyvää voi olla kamalaa. Tai sitten liian ihanaa.
Läps.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)