Ensin "huonot" uutiset

Yläkoulun kyselyn tuloksia raportoidaan siinä vauhdissa, jossa lomahenkinen mutta töissä oleva kirjastonhoitajanne siihen kykenee.

Papereita jaettiin siis 670 kappaletta, joista 32 palautui tyhjänä. Ilmeisesti poissaolijoilta. Hyvällä säkällä ja yritykselläkin tulkitsemattomia oli VAIN 9!!!

Mikään lomakkeessa lueteltu toiminta (mm. blogi, flickr, tiedonhaku) ei innostanut 172 kappaletta oppilaista, ja joukossa oli kohtalaisesti myös kirjastonkäyttäjiä. Annamme heidän olla rauhassa :). Joku oli odottanut kirjastossa bussia, yksi lähetti terveisiä kirjastotädeille!

Ja ne kaikki muut on innostuneita tai kiinnostuneita jostain mainitusta, moni voisi jopa kuvitella osallistuvansa johonkin. Wau.

Kotikoneeni söi viruksen ja kovalevy menetettiin. Nyt keräilen kaikkea tauhkaa ja olennaista takaisin. Muutama päivä ilman konetta oli tajuntaa laajentava kokemus.

Aforismit

Vinkkiviikkojen kuluessa järjestettiin aforismikilpailu Pirkkalan peruskoululaisille. Tuomarointi on suoritettu, palkinnot jaettu ja hyvä juttu löytyy Aforismiblogista!

Hämmästyn aina, kuinka hienoja ajatuksia ihmisillä on. Ja ihmisillä tarkoitan tässä nyt lapsia ja nuoria.

Pöydälläni on pinossa sademetsällinen paperia - 670 kappaletta yläkoululaisten vastauksia. Käsittelen niitä loppuviikosta. Nyt vain kurkistin varovasti, että paperit eivät sisällä biologian opetukseen sopivaa materiaalia. Ainakaan niin paljon, että kirjastoihmisen moraali kärsisi. Tosin se nyt on niin kovaa kamaa, ettei sitä vähällä hetkauteta.

Aforismeista tehtiin muuten kauniita kirjanmerkkejä, joissa oli Teijan kirjatoukkakuvitus, laminointi päällä ja kirjastonväen askartelemat silkkinauhakoristeet. Asiakkaat nappasivat itselleen 230 kappaletta yhdessä viikossa.

Olen kyllästynyt

Aina kun vähintään kaksi kirjastolaista kokoontuu, nousee esiin The Kysymys.
"Mitä teinit haluavat?"

Siis kirjastolta.

Olen kyllästynyt miettimään ja arvailemaan kvasikeski-ikäisestä odotushorisontistani lähtien. Minä aion kysyä niiltä.

Suden suuhun lähtee monistettu kysymyskaavake, jossa on vaihtoehtoja. 1) Hyvä idea! 2) Voisin osallistua. Rastittakoon siitä.

Tarjolle tulee ainakin blogien perustaminen, del.icio.us:in käyttö, Facebook ja IRC-galleria, tiedonhaku kirjastosta esitelmiä varten, Flickr ja muut kuvapalvelut sekä kirjavinkkaus. Huomaako, että käyn 23 asiaa -kurssia :)?

Opettajat saa jakaa ja kerätä, minä istun turvassa kotona ja odotan. Valmiina ryhtymään kaikkeen, mitä ehdotetaan. Sitä saa mitä tilaa!

Mitä muuta voisi tarjota?

Pirkkala goes comic(s)

Antitäti ylpeänä esittää: (ja pahoittelee valokuvien surkeutta, koska heittäytyi niin esityksen lumoihin, että unohti työskentelevänsä dokumentoivassa työpaikassa...)

Sarjakuvavinkkarit! The MaMa's!!




Matti ja Markku siis.

Vinkkarinnahkavaihdolla toimiva talous osoitti jälleen toimivuutensa! Ei riitä, että rahaa säästyy. Samalla säästyy myös hermoja, vihamielisyyttä, ilkeyttä, raittiutta ja kirjaston sisäänpäinlämpiävää mainetta.

Tosin herkimpiä kannattaa varoittaa etukäteen:



Königin sarjakuvan vinkkausta seurasin tarkalla silmällä. Eipä nykyteinejä homoseksuaalisuus järkytä, mutta huumorintaju on tallella. Välillä kuitenkin hävetti, kun putosin suunnilleen tuoliltani naurusta. Hei, oikeesti. Kuka muka pystyy kuuntelemaan Toni Tirrin Leppiz -sarjakuvaa, jonka taustalla soi mm. Sexbomb, Oi beibi (oma kaikkien aikojen inhokkini, joka saa vieläkin värisemään - kauhusta), sekä tietysti Turbolover.

Siis repesin.

Matin mainio paketti teki kunniaa perinteille, mutta kyllä sieltäkin löytyi *mielenkiintoista* kamaa. Ja vaikka show oli todennäköisesti häikäilemättömän myyvästi rakennettu, kyllä pienen punatukkaisen tytön sydämen kovuus Jaska Jokusta kohtaan sai huokaisemaan. Enkä ollut ainoa luokassa :).

Pitää mainita, että opettaja osasi mainiosti esitellä luokkien erityispiirteet, joiden mukaan eri juttuja painotettiin hiukan eri tavalla. Kiitos siitä! Vinkkari on lopulta aika ex tempore -hommissa luokan edessä, ja kaikki ennakkotieto auttaa tekemään vinkkauksesta juuri sille luokalle sopivan.

Kolme tuntia tiukkaa vääntöä, ja tässä lopputulos:



Kaksi väsynyttä, mutta onnellista TätiSetää kahvikupin ääressä. Sellainen afterglow erottuu vielä kasvoilta...

Ilta jatkui työn merkeissä pitkään. Moskovan valoihin asti. Onneksi osattiin vielä takaisin!

Nahkurinpenkeillä tavataan :)!

Payback time!

Kiireessä kiskon kahvia ja rakennan katu-uskottavaa naamaa itselleni.

The MaMa's on kohta täällä!!

Markku ja Matti saapuvat siis vetämään huikean sarjakuva-shownsa Pirkkalan yläkoululle, ja kunta kuohuu...

Luontaistalous on mitä mainioin tapa tehdä seutuyhteistyötä. Jos pienellä kirjastolla ei ole rahaa liiemmälti oheistoimintaan, laittakaa henkilökunta kiertämään!

Oraviakaan ei tarvitse nylkeä, kun työ menee vinkkarin selkänahasta. (sitä paitsi se nauttii siitä kuitenkin!)

Olo on kuin pommisuojan jäljiltä :)

Tiilikankaan koulu rulettaa!!!

En ole koskaan käynyt näin mahtavassa vinkkauspaikassa! Markku ehti jo vähän kuvaillakin vinkkausympäristöä tuossa kommenteissa, mutta pakko hehkuttaa vielä.

Minut haki rautatieasemalta intiaaniksi (!!) pukeutunut opettaja, toimitti koululle sekä evästi tiedollisesti ja kahvillisesti valmiiksi vinkkaukseen. Vähintään yhden kokonaisen illan oli vaatinut vinkkaustilan lavastaminen, jossa tosiaan jokainen pommisuojan pinta oli verhottu tummallla kankaalla. Kankaan taakse oli piilotettu kynttilävalosarja, jotka näyttivät pimeässä pullottavilta silmämunilta... Biologian opetusnukke vuodatti sisälmyksiään lattialla, katosta roikkui iljettävän suuri ja karvainen hämähäkki sekä kynttilälyhtyjä, joissa oli oikeita, lepattavia tuikkuja. Seinälle oli naulittu luuranko, ja seinän vieressä oli oikeaoppinen kaksiteräinen tappara. Auh, vieläkin kylmät väreet kiirivät selkäpiissä! Kauhutädille oli raahattu paikalle nojatuoli, jonka uumeniin painuin odottamaan viattomia uhrejani.

Ensimmäinen kommenttini: "Tervetuloa Kauhujen kirjastoon!!" hiljensi nekin, jotka olivat selvinneet naamani (Huom!!! maskeeratun!!! nenäkin!!!) aiheuttamasta järkytyksestä.

Paikalla kävi 5 ryhmää 3-4 -luokkalaisia, jotka kuulivat Kapteeni Korpin hampaista, Mustan myllyn mestarista, Kauhukartano -sarjasta, Salakarista, Kummitusten luokasta ja muutamasta muusta kirjasta.

Välillä saimme ruokaa ja kaffetta, lopuksi ojennettiin kuohuviinipullo siivittämään Antitädin matkaa Tampereelle. Mahtia!!!

Kauhukirjat lähtivät kiitettävästi liikkeelle kirjastoautosta, jonka Markku oli kaukokatseisesti saanut paikalle päivän lopuksi. Kirjastoautolla sain myös kyydin kirjastolle, ja lisäksi ystävälliseltä kuskilta kannustusta pitkäaikaiselle haaveelleni, joka pysykööt salaisuutena :).

Vinkkauksen jälkeen piti katsoa Hollolan kirjastoa sillä silmällä, ja sain ideoita omaan uuteemme.

Höpöttelyä, ruokaa, hurjia tulevaisuuden suunnitelmia ja epätoivoinen juoksu Lahden rautatieasemalle. Kotiin.

Junassa selvisi tupsupäistä helposti, ja reissusta jäi mielettömän hyvä fiilis. Tunsin itseni ihan sankarittareksi.

Kirjavinkkariblogissa puhutaan siitä, kuinka paljon aikaa vinkkaus saa viedä muulta työltä. Samaa kommentoidaan myös Meganen blogissa.

Minä elän Elämää, en työaikaa ja vapaa-aikaa. Kaikki liittyy kaikkeen, asiat yhdistyvät toisiin ja työtuttavuuteni heittäytyvät vapaa-ajan kavereiksi huomaamatta. Jos arvioisin nyt tätä yhtä vinkkauspäivää, se näyttäisi työnantajan näkökulmasta tällaiselta:

04.40 herää

05.20 näppää mp3:n päälle ja kuuntelee mm. Cabotin Prinsessapäiväkirjoja englanniksi --> voi käyttää vinkkauksessa

6-8 kertaa kirjoitetut vinkkaukset ja miettii sanavalintoja sekä vinkkausjärjestystä junassa, kuuntelee lisää

8-9 siirtyy paikasta toiseen, keskustelee kirjastoihmisen kanssa vinkkauksesta, ja opettajan kanssa kirjaston ja koulun välisestä yhteistyöstä

9-13 vinkkaa, vinkkaa ja vinkkaa. Puhuu edelleen opettajien ja kirjastolaisten kanssa kirjastosta

13-14 seisoo kirjastoauton edessä sisäänheittäjänä kauhutamineissa

14-15.30 katsastaa kohdekirjaston ja kyselee automaateista, lasten hyllykorkeudesta, luokituksesta, kirjastonkäytön opetuksesta

15.30-17 puhuu kirjastoihmisen kanssa kirjoista, vinkkauksesta, elämästä ja sankareista, nuorisosta, kirjastosta.

17-19 istuu junassa ja kuuntelee edelleen mp3:sta. Dekkaria.

"Varsinaista" työtä on päivästä muutama tunti - ne vinkkaukset. Kuitenkin ne kirjat on aikoinaan luettu, niistä on kirjoitettu vinkkaus ja ne on opeteltu. Ne on testattu yleisöllä. Rekvisiitta on kerätty ja kerjätty, meikkaus opeteltu (haa haa).

Missä menee työpäivän raja?

Tämä oli yksi niistä kaikkein parhaista.

Älä tule paha kirjasto, tule hyvä kirjasto!!

Ehdotin otsikkoa johtajalle puheeksi, kun hän oli muuraamassa.

Teemaa jatkaen:

Lällällällälläääpiiii, meillä on peruskivi uudelle kirjastolle!!!

Katso tänne.

Menen nukkumaan herätäkseni (toivottavasti) huomenna klo 04.40. Kiitos Markku-sedän.

Antitäti joutuu kohtaamaan sisäisen pelkonsa miettiessään, muistaako kukaan kaivaa hänet esiin huomenna koulun pommisuojasta vinkkaamasta ennen vappubileisiin lähtöä.

Jättäisivät edes tippaleivän.

Tasa-arvoa kirjastoihin?

Viimeinkin ehdin tarttumaan Astarten kommentteihini 24. maaliskuuta heittämään aiheeseen: kirjastomaailman tasa-arvoisuuteen. Aihe on ehkä maailman tärkein, kun hyvinvointiyhteiskunnassa väitämme elävämme ja kirjastojemme aukovan ovia kaikelle kansalle. Infoa jokaiselle, läpi elämän ja melkein halusta huolimatta.

Tässä hiukan muokattu alkuperäinen kommentti:

"Onko se tasa-arvoista, että joissakin kirjastoissa on varausmaksu? [---] Ei kaikille ole varaa maksaa sitä maksua. Onko se oikein, että ne joilla ei ole varaa, eivät saa uutuuskirjoja yhtä nopeasti?

Entä sitten myöhästymismaksut? [X:n kirjastossa] yhdellä asiakkaalla ei voi olla kuin maksimissaan 15e sakkoja. Esimerkiksi [Y:ssä] asia on toisin. Eräskin asiakas maksoi noin 40e:n sakon. En sitten tiedä, onko siellä ollenkaan tällaista maksukattoa, vai onko se vaan todella paljon korkeampi [---]Mutta mielestäni se on epäreilua, että jotkut eivät voi enää käyttää kirjastoa, koska heillä ei välttämättä ole varaa maksaa myöhästymismaksuja.

[---]Onneksi [X:n] kirjastossa myöhästymismaksut alkavat vasta ensimmäisen viikon jälkeen! [Y.ssä] sen sijaan saa sakkoa heti ensimmäisestä päivästä...

Kannattaisin myös sähköposti/tekstarimuistutusta jokaiseen kirjastoon![---]"

Asia on lähellä sydäntä, sillä ennen varsinaista kokopäiväistä kirjastoduunia olin mukana kirjoittamassa Opetusministeriön Kirjastopalvelut kaikilla mausteilla - Palvelutuotannon tila, tarpeet ja tulevaisuuden linjauksia. (Sivuilla tiivistelmä ja linkki varsinaiseen tekstiin. Joka on Pitkä.)

Jo tuolloin mietimme, mitkä palvelut voidaan katsoa "peruspalveluiksi" - siis jo lain mukaan maksuttomiksi, mitkä puolestaan ovat "lisäpalveluja", joista asiakas voisi maksaakin.

Näin neljän vuoden jälkeen voi sanoa, että osa ajatuksista ja ennusteista meni metsään, osa toteutui huonosti ja osa paremmin kuin voi toivoakaan. Aika tyypillinen keskiarvo, eh? Varsinaisia maksullisia lisäpalveluja ei lähdetty kehittämään lainkaan siinä mittakaavassa, mitä 2000-luvun alussa hekumoitiin. Hyvä niin, sillä suuri osa niistä palveluista siirtyi tekniikan kehittyessä ilmaisten peruspalveluiden joukkoon.

Tuota selvitystä tehdessäni sain yhden suuren lampunsyttymishetken, joka on vaikuttanut elämääni laajemminkin:

Tasa-arvo ei aina tarkoita sitä, että kaikille tarjotaan samat asiat/palvelut.

Kaikki ihmiset eivät ole standardi-keskiarvoja, jotka asuvat Isokaupungin Lähiössä Kivan Kirjaston vieressä. Jos annetaan ihmiskunnan jokaiselle jäsenelle eteen kirja, pitää huolehtia myös siitä, että he osaavat sen lukea.

Jos verrataan vaikkapa pääkaupunkiseudun ilmeisen hyvin toimivaa kirjastoverkkoa monine kirjastopisteineen, kuljetuspalveluineen ja palautusautomaatteineen (joita toivon ilmestyvän rautatieasemille ja metroihin :)) jonkun pienen ja syrjäisen kunnan ainoaan kirjastoon, johon asiakkaalla saattaa hyvinkin olla kymmenien kilometrien matka, on asiakkaan status hyvin erilainen.

Myös hankintamäärärahat ja niiden myötä nimekkeiden ja niteiden määrä ovat kuin eri planeetoilta. Minusta on loogista ja ideologisestikin mainiota, että pienet kirjastot pyrkivät pois varausmaksuista, jos asiakas ei omasta kirjastosta haluamaansa kirjaa voi saada. Maakuntakirjastot eivät alueensa kirjastoilta maksua peri - miksi asiakkaaltakaan?

Jos kirjastolaitos olisi valtion alainen, voitaisiin sitä arvioida ja kehittää niin ideologisesti kuin taloudellisestikin yhtenäisemmin. Koska se toimii kuntatasolla, kaikkien kuntien saaminen samaan pöytään edes henkisesti on mahdotonta. Ja kunnallispolitiikka ja budjetit ja tiedättevarmaan...

Koska erisuuruisten kirjastojen asiakkaat ovat jo lähtökohtaisesti välillä satasen-aidat - puolimaraton, on kirjastojen minusta tehtävä parhaansa tasavertaisuuden saavuttamiseksi. Eikä se lainkaan tapahdu yhtenäistämällä koko kirjastolaitoksen kaikkia maksuja, vaan tarkastelemalla kokonaisuutta.

Hmmm... Suurissa kirjastoissa on helpommin saatavissa olevat peruspalvelut, pienissä enemmän joustoa asiakkaan tarpeille?

Olikohan tämä tarpeeksi provokatiivisesti ilmaistu yleistys? Mielipiteitä??

Kirjavinkkausvideoita!!!

Tekniikka on kesytetty! Se on varovasti houkuteltu palvelemaan kirjastoihmisten ja innokkaiden vinkkarien tarpeita. Murinaa ei tarvitse pelätä, puremia ei tullut ja nyt - kiitos monien asiaan osallistuneiden - voimme esitellä tulokset.

Klikkaa tästä

ja valmistaudu nauttimaan!

Sivuilla voit myös äänestää suosikkivinkkaustasi.

Kiitos Hervannan kirjastolaisille muutaman vuoden takaisesta alkuideasta, Merjalle ankarasta työnteosta ja tekniselle henkilökunnalle, jonka nimiä en uskalla turhaan lausuakaan.

Ennen kaikkea kiitos oppilaille, jotka ovat tehneet paljon työtä ja saaneet aikaan mahtavia vinkkauksia!

Merkityksellinen mukini

Henna kyselee blogissaan merkityksellisten esineiden perään. Tässä kertakäyttökulttuurissa ajatus on mielestäni - paitsi koskettava - myös ideologinen.



Kaikeksi onneksi merkityksellinen esineeni on ideologinen muutenkin! Se on nautintoihin liittyvä, kirjallinen ja feministinen.

Hedonismi, bibliofilia ja antipatriarkaalisuus yhdellä kertaa - aika hyvin yhdeltä mukilta...




Tämä muki on ostettu Silver Moon -kirjakaupasta, jota ei enää sellaisenaan ole. Itse asiassa tämä on muki nro2. Ensimmäinen hankittiin Lontoonreissulla 1994, jossa umpirakastuneena kävelin pitkin katuja, tapasin opiskeluvaihdossa olleen kaverin ja näin torakan kylpyhuoneessa. Silver Moon taitaa olla tunnetuin lesbokirjallisuuden tarjonnastaan, mutta muutankin naiskirjallisuutta sieltä löytyi.
Joskus vuonna 2000 silloinen kissa hyppäsi pöydälle ja pudotti mukin. Se oli kova paikka.

Sureksin mukiani pitkään, mutta syntymäpäivänä paketista paljastui tismalleen samanlainen muki! Tärkeä ihminen oli nähnyt uskomattomasti vaivaa, käynyt sähköpostikirjeenvaihtoa kaupan kanssa, kuullut mukien olevan loppuunmyytyjä, lannistunut. Saanut viestin, että takahuoneen kaapista löytyi vielä muutama myymätön muki. Ostanut mukin, taistellut pankin kanssa shekin lähettämisestä, tilannut paketin työpaikalleen etten saisi tietää lahjasta liian aikaisin ja lopulta paketoinut sen. Mukin hankinta kesti kuukauden.

Nyt minulla on kaunis muki, enkä koskaan juo kahvia mistään muusta. Möröltä on mukin luokse pääsy kielletty.

Kirjastoasia puuttuu tällä kertaa kokonaan, sillä taistelen 23 asiaa -kurssin pauloissa. Mielenkiintoista, mutta aikaaviepää. Hyvä kun töissä ehtii käymään.

Vinkkausvillitystä

Olen addikti. Ensin olin jännittynyt, pelotti enkä meinannut uskaltaa. Huolellisen valmistautumisen jälkeen kokeilin. Sitten siitä vähitellen tuli tapa, ja nyt en osaa ajatellakaan enää tekeväni muuta.

Vinkkaus.

Miten se voi aina vaan sytyttää ja saada fiiliksen nousemaan? Mielettömiä kicksejä koettiin tällä kertaa Atalan koululla ja Karjalaisen Matin kanssa. Yhteisvinkkausta oli ennen lähtöä kokonaista yksi kerta takana, mutta kummallisesti sitä saa vauhdissa homman toimimaan yhdessä.


Kakkosluokkia oli siis kokeiltu jo aikaisemmin, eikä sininen sylki noitakirjassa tai Antitäti-karhun mätkiminen Pahassa paikassa enää hätkähdyttänyt. Sujuvasti mentiin. Tosin Matin mieletön Risto Räppääjän pupu-räppi on iskostunut takaraivooni niin, etten pysty normaaliin tiskityöskentelyyn, jos joku lainaa Nopolaa. Pieni hinta maksettavaksi, kun on todistanut Mr. Katu-Uskottavuuden työskentelyä...


Viitosluokkien vinkkaus oli uutta, ja ensimmäinen tunti selvästi vähän haki muotoaan. Draamaa ei oltu etukäteen mietitty, mutta toisella tunnilla kauhu muuttui pelottavan todeksi. Pullmanin Kellopeliä vinkatessani huomasin silmänurkastani liikettä. Sehän oli Ritari Rautasydän itse, joka tauluviivottimella varustautuneena kävi kimppuuni, enkä minä surkimus osannut edes viheltää... Siinä meinasi käydä köpösti!


Paljon kirjoja meni lainaan, ja meillä oli hauskaa. Nyt tekisi vain mieli laajentaa ja tehdä lisää ja keksiä jotain uutta... Pientä suunnitelmaa onkin, mutta siitä myöhemmin.


Tähän perään on hyvä liittää tämä:







Tuimalta saatu Blogging with a purpose -nappi, joka osoittaa koko kirjastotyön merkitystä. Kiitos Tuimalle!

* Ohjeet:
1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 blogille, joilla sitä ei vielä ole.
2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!
3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!
4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Käytän tilaisuutta hyväkseni ja nostan kissanhäntää. Mörön.

Merkitykset lähtevät kirjastoblogeille:

1. Viisahampi vierelläsi, jonka mainioita näyttelyitä on tullut ihailtua useastikin.


2. Hämeenlinnan kirjastolle, joka tekee laadukasta ja monipuolista asiakastyötä verkossakin.


3. Näkymätön kirjasto - taitaapa olla ensimmäisiä alan blogeja, ja näkökulma on piristävän kriittinen.


4. Kasenka itärajalta, joka kertoo pienen kirjaston ja suuren ammattimaisuuden laadukkaasta yhdistelmästä.


5. Jaakkokeskari suuresta kirjastosta, suurine mielipiteineen.


Kuudenneksi annan napin ja mainostan uutta ja mahtavaa Kirjavinkkariblogia, jossa kirjallisuus kohtaa yleisön ja vinkkari toisen. Sieltä voi lukea myös vaihtoehtoisen selostuksen Atalasta :).

Lisää laatua lukijoille

Pahoittelen kahden viimeisen postauksen otsikointia, mutta päässä kiertää koko ajan kirjailijoiden ohje kirjoittajille: Keksikää itse tarinoita, jatkokertomuksia kavereiden kanssa, juttuja, joissa kaikki sanat alkavat samalla alkukirjaimella.

Miksen mää mumisisi muodikkaasti? *argh*

Kirsti ja Peltoniemen Sari valmistautuvat päivän ensimmäiseen koitokseen:

Sari: "Tärkeitä kirjoja oli mm. Lewisin Taikurin sisarenpoika, jossa Narnia luodaan. Oli herkullista ajatella, että taskusta tipahtaneesta toffeekarkista kasvaa toffeepuu"

Kirsti: "Vilin nimi lähti sukunimestä. Mietin, miten Voipio-nimisessä perheessä vastataan puhelimeen. Voipi olla??"

Kirjailija työssään - jakamassa nimmareita faneille.

Kuvassa Suomu ja Naurava kummitus - tulossa on kuulemma uusi Kukka Kaalinen!!





Minä olen kuunnellut, nauttinut ja neulonut sukkaa. Olen seurannut lasten ilmeitä, kun heille kerrotaan kirjailijan ammatista ja tutuista päähenkilöistä. Kirjallisuus ei todellakaan ole kuopattu, ei edes alamäessä. Lukeminen ei lopu - ei koskaan.

Ärsyttävien sanaleikkien lisäksi pyydän anteeksi myös pateettisuuttani. En ole ehtinyt työpaikalle kolmeen päivään, ja kaikki käytännön työ on kaikonnut päästäni suurien ideoiden, innoituksen ja inhimillisyyden tieltä.

Okei okei, painun nukkumaan.

Kolmen Koulun Kulkijat

Vinkkiviikot huipentuvat. Kirjailijavieraat ovat TÄÄLLÄ.

Kirsti Kuronen ja Jukka Laajarinne poseeraavat edustavina.


"Kirjailijaksi ryhdytään siksi, että on kirjoittamisen palo."

"Kirjoittaminen on joskus haastavaa, ei oikeastaan vaikeaa."

Eh eh, sitten paljastui totuus:


"Jos mummon koneeseen tunkee isän, siitä kuuluu tällainen ääni: AAAAAAAAAUUUURRRGGHHH!! Ja sitten tulee orpoja - tai ambulanssi."

"Vilissä oleva pökäletarina on tapahtunut todellisuudessa - kenelle, sitä en kerro."

Fanitusta, nimmareita, gloriaa ja glamouria - sitähän se lastenkirjailijan elämä on:

Kahvipöytäkeskusteluissa sivuttiin mm. nuortendekkareita, runoutta, uudentyyppisiä valistusoppaita ja turkulaisia.

NÄIN iso kiitos vieraille, yleisöille ja kouluille.

Kyllä mä olen oikean ammatin valinnut :).

Kevätviirausta

Kaikista Pirkkalan kouluista osa oppilaista on viime viikolla vinkannut videokameralle. Yhteensä parikymmentä vinkkausta, sydäntävääntävää vaivannäköä, tutisemista ja jännitystä, uudelleenottoja ja onnistumisia.

Esiintymistä ja itsensävoittamista.

Nyt tekniikka hoitaa hommaa, sitten edessä vielä tiukka vääntö kotisivutekniikan kanssa. Usko horjuu välillä, mutta aika paljon olen velkaa esiintyjille - kiitokset.


Kasvomaalauksia tehdessäni pelkään koko ajan, että joku pyytää poskeensa da Vincin Viimeisen ehtoollisen, mutta onneksi apunani on Teija. Kaikki palloa vaikeammat delegoidaan siihen jonoon. Satusetä saa homman pysymään näpeissään, eikä kukaan ole vielä loukkaantunut käsikirjastossamme. Suosittelen lämpimästi - kasvomaalaukset rulettaa!

Omat kissanviikseni herättivät ansaittua huomiota iltavuorossa.

Kevätfiilis pukkaa päälle väkisin, kun kiertää kouluja. Hyppynarut, kevätpipot ja sellainen hiukan hysteerinen fiilis, jonka ainakin minä muistan kouluajoilta.

IN: jäätelö, skeittaus, pusulitta, salahalailu
OUT: kaikki muu




Ensi viikolla Kirsti, Jukka ja Sari kiertävät Antitädin hellässä huomassa ympäri Pirkkalaa. Luvassa siis huumoria, vaihtoehtoisia todellisuuksia, yhteiskuntakritiikkiä, vampyyreja, filosofiaa ja outoja kieliä. En malttaisi odottaa!!

Kirjallisuus räjäyttää tajunnan

Minulla ei ole kunnollista uutuushyllyä, ja kaikilla muilla on.

Se, mitä kirjastossamme sanotaan "nuorten uutuushyllyksi", on tämä:

Siis tuo ylin rivi. Loppu on palautushyllyä.

Paikka ei sinänsä ole hullumpi, paitsi se on logistisesti vähän väärässä kohdassa - kuvakirjojen ja lastenkirjojen välissä, vaikka uutuushyllyssä on vain nuorten ja nuorten aikuisten kirjallisuutta. Lasten kirjat ja helppolukuiset on hilattu omien hyllyjensä päälle.

Ongelman näkee paremmin tästä:

Uutuuskirjat pysyvät kuosissa muutaman kirjatuen ja levitoinnin avulla. Paitsi silloin, kun ne eivät pysy.

Lyhyehkön uransa aikana uutuushylly on tyhjentänyt sisälmyksensä pahaa-aavistamattomien asiakkaiden niskaan kolme kertaa. Se ei ole hyväksyttävää käytöstä kirjastossa.

Kirjastossa ei saa heitellä kirjoja.

Kirjastossa ei saa meluta.

Kirjastossa ei saa aiheuttaa toisille ruumiinvammoja.

Kirjastossa ei saa vuotaa verta ainakaan kirjojen lähellä.

Harkinnassa on tilauttaa timpuri fiksaamaan hyllyyn kiinteät tuet.

Helpompi ratkaisu on rakentaa uusi kirjasto ja tehdä sinne ihan mielettömän kaunis, tilava ja turvallinen uutuushylly. Hmmm... Joo, taidanpa tehdä niin.

Vai onko jollain väliaikaista ehdotusta? Se ei saa viedä tilaa, rahaa, eikä vaivata tekijöitä tai käyttäjiä ainakaan paljoa.

Tänään Vinkkiviikot ovat alkaneet, ja ensimmäiset lasten esittämät vinkkaukset on videoitu. Myöhemmin asiasta lisää... Tällä viikolla pääsen aloittamaan myös eskareiden kasvomaalaus- slash kirjastokäyntibiletyksen. Juhlat ovat vasta alkaneet!

Tiedän, mitä tein pääsiäisenä

Huomenna on kirjastossa koko vuoden vilkkain päivä. Vain joulunpyhinä ollaan yhtä monta päivää kiinni, ja jouluisin ihmisillä on muutakin tekemistä kuin odottaa kirjaston aukeamista. Palautuspöytä näyttää huomenna järkyttävältä, mutta valitettavasti (kjäh kjäh) en voi näyttää teille kuvaa siitä, koska olen iltavuorossa.

Tosin aamulla sitä ennen aion ehtiä Lounaspalaveriin, mikä on ehkä hienoimman kuuloista, mitä thirtysomething kirjastotyöntekijä voi tiistaina tehdä. Turha ehkä mainita, että palaveri koskee kirjavinkkausta. Ja sitä, että aion ommella uuden villapuseroni saumat tänään ja olla chick. Eiku chic.

Kanoista pääsiäiseen.

Luin nämä:

Lady Grace mysteries: Betrayal Nuortenkirjasarja kuningatar Elizabethin seuraneiti Gracen elämästä. Hovin juonitteluja, tyttöyden historiaa ja ajankohdan tapahtumia, mutta pääpaino tiukasti vetävällä mysteerijuonella. Sääli, ettei tätä ole käännetty. Löytyy englanniksi Pirkkalasta.

Confessions of a Not It Girl on teiniviuhdontaa, treffailua, vaatteita ja OMG-huutelua ihan menestyksekkäällä formaatilla. Siistiä ja turvallista kuitenkin verrattuna moneen muuhun.

Kummitusten luokka oli hiukan pettymys, mutta pääsee kuitenkin kauhuvinkkauskassiin muutaman helmen vuoksi. Löytää varmasti lukijansa!

Kiven voima jatkaa Revontulitallin saagaa. Väliteos, mutta seuraavaa odotan innolla.

*******************

Kirjoitin kaksi virallista kirjajuttua ja yhden epävirallisen. Yksi jäi odottamaan huomista.

Söin lampaan. Seuraavana päivänä söin lohen. Tänään söin makkaran ja haaveilin kulinaristin urasta.

Rohmusin kaikkien tuttavien munansisukset ja virkkasin näitä:

Ne löytyvät ensi pääsiäisenä Pirkkalan kirjastosta. Silmillä tai ilman.

Kokeilin, miten Mörkö suhtautuu käsitöihin:

Joku tuijottaa mua...

Ei hitsi, KANA!!

I feel your pain...

Kuinka kissojen asettaminen noloihin kuviin on aina niin hauskaa?

Moni on sitä mieltä, että onneksi pääsen huomenna töihin.

Elämäni huippuhetket

Kohtuullisen pituisessa elämässäni on joitain huippuhetkiä.

Ensimmäinen: 4-vuotiaana tutkin muropaketin kylkeä ja tajusin osaavani lukea. Kirjallinen makuni on kehittynyt vuosien varrella.

Toinen: Promen pikkujoulut vuonna 1993. Siinä makuni on pysynyt samana.

Kolmas: 15.3.2008

Ransu Karvakuono täyttää 30 vuotta, ja juhlanäyttely on Pirkkalan kunnantalon alasalissa. Avajaiset olivat lauantaina.

Karvakuonot eivät esiinny yhdessä enää juuri koskaan. Minä näin ne kaikki kerralla. Ei-tamperelaisille voisi selventää kokemusta: "Ajattele, jos näkisit joulupukin, hammaskeijun ja jyrki69:n samassa paketissa".

Hau. Oih.

Kirjaston rakentaminen

Pirkkalaan rakennetaan uutta kirjastoa (jeejeejee), ja olemme päässeet mukaan suunnitteluun äärimmäisen hyvin. Siinä törmää outoihin asioihin.

Miten suunnitella lastenosasto, jossa näkee joka paikkaan ja pystyy valvomaan kaikkia. Samalla sen on oltava suojainen, eikä yksityisyyttä saa pilata. Pysyykö kaksivuotias piparituolilla? Kuinka pitkät ovat puolitoistavuotiaan jalat? Kuinka kyykkyyn voi aikuinen mennä etsiessään lastenkirjoja? Näkyykö kuola lasi-ikkunoissa puhdistuksen jälkeenkin? Miksi matohyllyjen hyllyleveys on eri puolilla erilainen? Miksei netistä löydy helposti neulottuja Star Wars-hahmoja?

Päivääkään en edelleenkään vaihtaisi pois!

Norsu kirjastossa

Tiedättehän sen työkaverin, joka on eläväinen, iloinen ja vähän eksentrinen? Jolla on mielipide jokaiseen asiaan, joka tuntee vahvasti ja antaa muidenkin kokea sen.

Se innostuu todella helposti uusista ideoista ja ajatuksista, ja tahtoo toteuttaa ne heti. Kyllä se töitä tekee, aika paljonkin itse - joskus pyytää apua, kiitos. Aluksi se tuntuu aika lutuselta ja hauskalta. Sitten vähitellen sen rasittavuusaste nousee, ja innostus muuttuu vouhkaamiseksi. Toteuttaessaan omia juttujaan sen tassujen alle jää monta hiljaisempaa, parempaakin ideaa. Ei se huomaa useinkaan kysyä muilta mielipidettä, vaikka kuuntelisi kyllä muita, jos joku jaksaisi sanoa sille vielä tässä vaiheessa vastaan.

Se työkaveri tarvitsee rajoja ja rakkautta.

Ja nyt menen vilkaisemaan peiliin. Onneksi aina voi pyytää anteeksi.

Miksi kirjastontäti sai potkut?

Varoitus: seuraa intoa piukuvaa hehkutusta ja elämän julmia tosiasioita. Lukeminen voi aiheuttaa myötähäpeää.

Julma tosiasia 1: Joskus byrokratia kasvattaa viisi päätä vain saadakseen koetella ihmistä. Kirjavinkkareiden ollessa kyseessä se aiheuttaa ongelmia. Vinkkarin pitää kasvattaa kuusi päätä. Ainakin henkisesti. Ja siinä sanassa ennen "päätä" on kaksi uuta.

Piukuva hehkutus 1: Vinkkasin tänään kauniissa koulussa kolme tokaluokkaa peräkkäin. Vein 70 kirjaa, takaisin toin muistaakseni 8 (määrällinen onnistuminen). Kaikkien kolmen luokan opettajat olivat äärimmäisen mukavia, innostuneita ja mukana menossa. Kuri säilyi sopivin osin - nauraa sai, heitellä tavaroita ei (hierarkkinen onnistuminen). Ennen kaikkea oppilaat olivat ihania!! (Täydellinen onnistuminen) Kyllä kasivuotiaat vaan on mahtiksia. Innostuneita niin koirista, rotista, yökouluista, varastetuista korteista, suklaatehtaista kuin verenimijöiksi osoittautuvista sukulaisistaankin.

(Haluaako joku vetää tietokilpailun edellämainituista kirjoista :)?)

Piukuva hehkutus 2: Markku-sedän kommentin mukaisesti minulle on buukattu keikka vapuksi Hollolaan. Kauhuvinkkaus vaatii ympäristöltään joitain elementtejä, jotka ystävällinen Markku on toteuttanut suorastaan mallikelpoista mielikuvittelukykyä ja neuvottelusitkeyttä käyttäen. Vinkkaan pommisuojassa! Siivoojat evakuoidaan vinkkaukseni tieltä pois! Hain noitahattuni Hervannan kirjaston miesten pukuhuoneesta viimeinkin pois! Hätäuloskäyntilamppu levittää kelmeää valoaan portaikkoon! Saan esittää somistuspyyntöjä! Minua kyyditään autolla! Joudun heräämään viideltä!

Eikun tuo viimeinen huutomerkki kuuluukin oikeastaan Julmiin tosiasioihin.

Oikeasti se Kaikkein julmin tosiasia: Kun olin lähdössä koululta, tuli luokseni viimeisen vinkkausluokan yksi suloinen lapsi. Hän kehui vinkkausta, ja kertoi ihmetelleensä koko aamun, kuka olen ja mitä koululla teen.

"Mää pelkäsin sua ensin, kun sulla on toi nenäjuttukin, mutta sitten sää olitkin ihan kiva".

Millainen urakehitys voi olla lastenkirjastonhoitajalla, jonka naamaa lapset pelkäävät?

Eikä se tästä vuosien kuluessa ainakaan parane.