keskiviikkona, maaliskuuta 05, 2008

Miksi kirjastontäti sai potkut?

Varoitus: seuraa intoa piukuvaa hehkutusta ja elämän julmia tosiasioita. Lukeminen voi aiheuttaa myötähäpeää.

Julma tosiasia 1: Joskus byrokratia kasvattaa viisi päätä vain saadakseen koetella ihmistä. Kirjavinkkareiden ollessa kyseessä se aiheuttaa ongelmia. Vinkkarin pitää kasvattaa kuusi päätä. Ainakin henkisesti. Ja siinä sanassa ennen "päätä" on kaksi uuta.

Piukuva hehkutus 1: Vinkkasin tänään kauniissa koulussa kolme tokaluokkaa peräkkäin. Vein 70 kirjaa, takaisin toin muistaakseni 8 (määrällinen onnistuminen). Kaikkien kolmen luokan opettajat olivat äärimmäisen mukavia, innostuneita ja mukana menossa. Kuri säilyi sopivin osin - nauraa sai, heitellä tavaroita ei (hierarkkinen onnistuminen). Ennen kaikkea oppilaat olivat ihania!! (Täydellinen onnistuminen) Kyllä kasivuotiaat vaan on mahtiksia. Innostuneita niin koirista, rotista, yökouluista, varastetuista korteista, suklaatehtaista kuin verenimijöiksi osoittautuvista sukulaisistaankin.

(Haluaako joku vetää tietokilpailun edellämainituista kirjoista :)?)

Piukuva hehkutus 2: Markku-sedän kommentin mukaisesti minulle on buukattu keikka vapuksi Hollolaan. Kauhuvinkkaus vaatii ympäristöltään joitain elementtejä, jotka ystävällinen Markku on toteuttanut suorastaan mallikelpoista mielikuvittelukykyä ja neuvottelusitkeyttä käyttäen. Vinkkaan pommisuojassa! Siivoojat evakuoidaan vinkkaukseni tieltä pois! Hain noitahattuni Hervannan kirjaston miesten pukuhuoneesta viimeinkin pois! Hätäuloskäyntilamppu levittää kelmeää valoaan portaikkoon! Saan esittää somistuspyyntöjä! Minua kyyditään autolla! Joudun heräämään viideltä!

Eikun tuo viimeinen huutomerkki kuuluukin oikeastaan Julmiin tosiasioihin.

Oikeasti se Kaikkein julmin tosiasia: Kun olin lähdössä koululta, tuli luokseni viimeisen vinkkausluokan yksi suloinen lapsi. Hän kehui vinkkausta, ja kertoi ihmetelleensä koko aamun, kuka olen ja mitä koululla teen.

"Mää pelkäsin sua ensin, kun sulla on toi nenäjuttukin, mutta sitten sää olitkin ihan kiva".

Millainen urakehitys voi olla lastenkirjastonhoitajalla, jonka naamaa lapset pelkäävät?

Eikä se tästä vuosien kuluessa ainakaan parane.

5 kommenttia:

Matti "Nalle" Karjalainen kirjoitti...

Tietokilpailuiden tuomista mukaan vinkkaukseen on ehditty harkita, mutta ei toteuttaa. Onnistuisikohan vaikkapa sellainen, että vinkkauksen lopuksi annettaisiin oppilaille vaikkapa viisi helpohkoa kysymystä vinkatuista kirjoista, ja nämä saisivat sitten vastata niihin. Voittaja voisi sitten saada pienen palkinnon. Tai jotain.

Ja ei varmaan kannata kantaa huolta urakehityksestä, sillä jos on "nenäjuttu", niin voi päätyä ihan minne vaan. Vaikka kirjan kanteen.

"Näitkö hänen nenänsä, Idefix?" (Asterix ja Kleopatra)

Tuima kirjoitti...

Ööh, nenäjuttu? Mitä meni lukijalta ohi?

Väinön rottaa, Ellan ja Weetin yökouluja ja Jalia on ainakin nähtävästi vinkattu :)

antitäti kirjoitti...

Matti ja Tuima: Nenäni on hmmm... aristokraattinen? Möykkyinen? Iso? :) Kiitos Matille lohdutuksesta, mutta keisareita on enää tarjolla niin kovin vähän. Niin kuin valtakuntiakin.

Lisäksi minulla on nenärengas - ei ihan sonnitasoa, mutta kuitenkin.

Ei siis ihme, jos pelottaa.

Ja Tuima, oikeaan osui vinkkaustulkinta.

Matti "Nalle" Karjalainen kirjoitti...

Verenimijäksi osoittautuva sukulainen viitannee Roy Appsin "Ukkini on vampyyriin". En hoksannutkaan, että tietokilpailulla tarkoitettiin tätä, mutta ajattelin silti kokeilla johonkin koululaisryhmään tuota vinkkausvisaa... = )

antitäti kirjoitti...

Matti tiesi vampyyrivaarin oikein. Mutta sillä olikin kotikenttäetu :).