Minulle kuuluu hyvää ja käytän pipoa. Äiti, älä lue tästä eteenpäin. Soitellaan!
************************************************************
Simon Oliverin loistava sarjakuva Exterminators esittelee lukijoille Pagen, "literary stripper/escort/hooker"in, joka toteuttaa asiakkaiden mielikirjojen lempikohtauksia. Rochester/Jane on kevyttä kamaa, jos sitä vertaa vaikkapa Dickensin naishahmoihin tai Liisan Ihmemaahan. Bukoliset paimentytöt kirmaavat ja Taraan palataan yhä uudelleen.
Mitähän itse kukin meistä tahtoisi...
Hahmo oli kiinnostava, mutta sarjan edetessä huomasin lukevani Pagen hahmoa toisellakin tavalla.
Muutaman vuoden aikana olen ollut tekemässä useampaakin projektia, jotka ovat vaatineet tiettyyn teemaan liittyvän kirjallisuuden kokonaisvaltaista lukemista. Suuri osa niistä on ollut teoksia, jotka olisin lukenut joka tapauksessa, mutta kymmenien - joidenkin satojenkin - joukkoon on mahtunut myös niitä, jotka olisivat listalta pudonneet, jos kirjastolaisuus ei olisi velvoittanut.
Kyse ei ole myöskään vain yksittäisistä teoksista vaan lukutavasta. Usein luen arvioiden, referoiden, vinkkausta tai arvostelua varten. Minä en vain lue. Heittäytyen, eläytyen, ahmien ja mahdollisesti unohtaen minulle merkityksettömiä seikkoja, vaikka ne juonen kannalta ovat olennaisia. En välttämättä ehdi aikataulun puitteissa pysähtyä imeskelemään lauseita tai kirjoittamaan niitä salaa ylös.
Muistan, kuinka vastavalmistuneena unelmoin kustannustoimittajan ammatista. Minusta tulisi haisevan surkea kusti. En osaa edes lukea kuin semmoinen - saati että osaisin antaa palautetta. Tämä on henkilökohtainen ongelma, ei ammattitauti, olen ymmärtänyt.
Minusta tulisi kirjallisuuden prostituoitu, joka hoitelee yhden asiakkaan ja kun saa suljettua kannen, odottaa seuraava jo vuoroaan. Ei niin kuulu kohdella kirjoja(kaan).
Nyt pyhitän loppukevään hekumalliselle, piehtaroivalle nautintolukemiselle. Osa tulee olemaan uusia tuttavuuksia, osa jo kerran luettuja ja taitaviksi todettuja. Jos näette minut bussissa tai puistonpenkillä seuralaisen kanssa, älkää häiritkö. Meillä on rakkauskohtaus meneillään.
3 kommenttia:
<3
*Sanoisin jotain, mutta sinulla näyttää olevan seuraa*
Jos sinä olisit kustannustoimittaja niin minä olisin se lehtitoimittaja ja tekisin sinusta jutun. Niin minä haaveilin.
Siis uuh, sinäkin hypit, luet sieltä täältä ja selailet. Olenkin miettinyt, että ehtiikö ihmiset todella *lukea* kaiken. Mä kun huomaan, adhd-tyyppinen kun työssäni olen, että en jaksa keskittyä, selainen ja plärään ja luen joka toisen sanan ja siinä se. Ei ku vinkkaamaan.
Kiitos siis tästä armahduksesta. En olekaan huono ihminen. Olenkin reettamainen.
Markku-setä: Kiitos :).
Arja-täti: Minä hypin ja selailen vain nautintolukemisessa. Ammattilukemisessa tuijotan joka sanaa, yritän muistaa henkilöiden nimet ja arvioin, arvioin, arvioin.
Se on ehkä taitavaa lukemista, mutta siitä jää vapaudenkaipuu.
Lähetä kommentti