Tänä vuonna ymmärsin, miksen koskaan ole ollut jouluihminen. Joulu on sijoitettu väärään vuodenaikaan!
Kenen idea on ollut paiskata vuoden stressaavin juhlapyhä keskelle pimeyttä, kylmyyttä ja väsymystä, joka painaa lakoon sitkeimmänkin sissin? Silmät huutavat valoa, mieli lepoa ja aivot erinäisiäkin hormoneja saaden vastaukseksi kilokaupalla paperinkeräykseen raahattavia materialistiraamattuja, suursiivousvaatimuksia, neulasia paiskovan kuusen sekä ihmismassan, joka tunkeutuu pienimpäänkin jotain tauhkaa myyvään kaupantapaiseen.
Jos joulu olisi keskikesällä, siivoaisin saunan ihan mielelläni. Hymy tulisi rennosti ja kesälomarahoilla olisi kiva ostaa lahjoja läheisille. Kunnan joululahja (askelmittari!!) ei tuntuisi sarkasmin ja syyllistämisen liitolta, vaan numerot vain vilisisivät silmissä aamuyön valoisilla lenkeillä.
Tänä vuonna olen päättänyt panostaa kirjaston jouluun. Koko syksyn olen juossut, touhunnut ja istunut kokouksissa jossain ihan muualla. Nyt on aika katsastaa hyllyt ja nyppiä pois nuhjaantuneita, vanhentuneita niteitä. Tonttukoristeet ripustin jo lamppuihin roikkuen jakkaralla henkeni uhalla - viimeistä kertaa. Ensi jouluna meillä on uusi kirjasto ja uudet koristeet. Perinteisillä joulukahveilla istutaan liian ahtaasti viimeistä kertaa. Ensi jouluna meillä on kauniit tuolit ja sosiaalitila. Uusi kirjasto merkitsee monia viimeisiä kertoja, jotka minunkaltaiselleni paikkauskolliselle kissanmielelle merkitsevät samalla monia hyvästejä.
Ehkä tämä joulu on tuntunut raskaalta myös siksi, että vuoteen on mahtunut menetyksiä - niin konkreettisia kuin kuvainnollisiakin. Nyt on aika surra, vasta uuden vuoden jälkeen muistetaan, kuinka vanhasta luopuminen on uuden alku.
Jo nyt olen tavoittanut hetken ilon asiakkaan toivottaessa aidon lämpimästi hyviä joulunpyhiä. Tiedän myös, että tulee se ilta, jolloin iltamyöhään laitetaan glögiä kattilaan, jota kukaan ei muista vahtia ja vähätkin promillet kiehautetaan pois, mutta se ei haittaa. Kaivetaan piilopaikoista lahjat ja paketoidaan hihittäen sukat eri paketteihin. Istutaan hiljaa haikeannautinnollisina.
Onneksi löysin vihdoin myös joululevyn, joka on niin hyvä, etten muista sen olevan joululevy. Se on postaukseni otsikko.
Tämän levyltä löytyvän laulun välityksellä toivotan jokaiselle juuri omanlaistaan joulua. Yritetään muistaa, että kyse on lopulta välittämisestä.
4 kommenttia:
Mie taas en kestäisi pitkää, pimeää talvea, ellei joulua olisi. Joulu tuo valoa ja lämpöä pimeneviin, kylmiin talvi-iltoihin. Mie en osaa stressata joulusta, kaikki tuntuu oikeasti vieläkin yhtä ihanalta kuin lapsena. Se on oikeastaan ihan oma vuodenaikansa.
Täällä muuten toinen kissanmieli ymmärtää hyvin sen ikävän, mikä liittyy paikoista luopumiseen - vaikka se uusi paikka olisikin toivottu ja ihana.
S: Taidat olla joulusankarini! Kyllä minäkin vielä joskus tulen nauttimaan kiireettömyydestä, rauhasta ja hiljaisuudesta. Kunhan sen joskus pääsen kokemaan :).
Luopuminen on omituinen juttu. Toiset katsovat niin tiukasti eteenpäin, etteivät tunnu entistä muistavankaan - toiset taas jäävät elämään vanhassa niin, etteivät osaa uutta ottaa vastaan.
Minusta muutosta pitää saada sureksia, mutta irtikin täytyy osata päästää. (Enkä ihan kyllä elä, kuten opetan :))
Joulussa on onneksi se kiva puoli, että se tulee, vaikkei sen eteen laittaisi tikkua ristiin. ;) Opin sen konkreettisesti tänä vuonna, kun sairaalasta "karkasin" pari päivää ennen.
Kaisa: Kiitos :). Minulla oli oikein hyvä joulu - toivottavasti sullakin, karkulaisella ;)! Paranemista ja jaksamista. Sulla on ollut rankka syksy :(...
Lähetä kommentti