Finnconin jälkeen on elämää. Uskomaton visuaalinen tajunnanräjäytys cosplay-väen toimesta välkkyy vieläkin verkkokalvoilla, paneeleissa keskusteltiin niin kirjastojen kokoelmapolitiikasta kuin kirjavinkattiin vanhoja/uusia suosikkejakin. Ehdin hävyttömän vähän, ja ensi vuonna aion kuunnella enemmän ja puhua vähemmän.
Kun tuli kotiin, tarkastelin scifi- ja fantasiahyllyämme uusin silmin. Paljon sieltä löytyi, mutta puutoksiakin oli. Samalla kun nakuttelin tilauksia koneelle mietin, millä perusteella kokoelmamme lopulta rakentuvat. Pääasiassa työntekijöiden ammattitaidon varassa - ja tietenkin tarjonnan mukaan. Asiantuntemusta väitän löytyvän hyvin pienemmistäkin kirjastoista, mutta aina jotain tärkeää jää huomaamatta.
Silloin paikalle tulee Asiakas. Toivottavasti tulee. Asiakas, joka kysyy tiettyä teosta, tietää todennäköisesti teoksen ja kirjailijan nimen ainakin suhteellisen oikein, kannen värin ja ehkä julkaisuvuodenkin. Parhaassa tapauksessa myös sen, miksi juuri tämä teos kuuluisi kirjastomme kokoelmaan. Sitten me tilaamme sen.
Jos Asiakas jää hyllyjen väliin kiroilemaan kirjastomme huonoutta, muutosta ei tapahdu. Me tilaamme asiakkaiden toiveista varovastikin arvioiden 90%, ja tilaamattomuudelle on aina joku syy. Niin pitää minusta ollakin. Jos käytämme verorahoja mahdollisimman kattavan ja monipuolisen kokoelman keräämiseen, sen pitää olla asiakkaiden toiveiden mukainen. Lisäksi kulttuurisesti pätevä, elävä ja hiukan sivistäväkin.
Myönnän heti kättelyssä, että kirjastomme ei voi tilata kaikkea Suomessa julkaistavaa materiaalia, ja kirjastonhoitajana olen vastuussa omista hankintapäätöksistäni. Ne saa kuitenkin haastaa. Saa pyytää lisää, jotain muuta ja ennen kaikkea kysyä: miksi?
Siitähän voi vaikka seurata keskustelu. Kulttuuripuhetta. Introspektiota. Minä voin vaikka oppia jotain.
9 kommenttia:
äh, höh, oot mun idoli suunnilleen ja olis ollut hauska olla kuuntelemassa (?) suakin, eikä vain haahuilla hämmentyneenä ympäriinsä Martin-haastattelua ja kahvia etsien.
no mutta toivottavasti oli hauska con! :)
Finnconissa oli elämää. Tovi meni toipuessa, mutta kivaa oli.
Kokoelmapolitiikasta puhuttiin paljon paneelissa ja vielä enemmän paneelin ulkopuolella. Ja totta on, että useimmat kirjastonhoitajat ovat iloisia saadessaan hankintatoivomuksia pöydilleen. Ne osoittavat, että kokoelmamme on kiinnostava ja asiakkaat ovat tutkineet sitä perusteellisesti. Ja usein meillä on kirjastoissa ihan hyvä syy siihen, että kaikkea ei omasta kotikirjastosta. Se raha siis.
Koitamme valikoida hyvän, monipuolisen, viihdyttävän ja hieman sivistävänkin kokoelman, mutta kun emme ole ajatustenlukijoita, niin kaikista asiakkaiden toiveista emme ole perillä emmekä voikaan olla. Siksi on kiva, että joku näkee vaivaa ja kertoo miten kokoelmastamme tulisi vielä parempi. Minusta nämä hankintatoivomukset auttavat hienosäätämään kokoelmaa asiakkaiden mieltymysten suuntaan. Ja hyvä niin. Minä en ole lukemisen arvottamisen jumala, joka kertoo ihmisille mitään heidän tulee lukea. Olen vain ihan tavallinen yleisön palvelija, joka koittaa käyttää yhteisiä rahoja yhteiseksi hyväksi.
Kiitos, Liina :). Tosin on myönnettävä, että kahvi ja Martin ovat aika tärkeitä elämässä noin yleensä.
Con oli hauska - ehkä tapaamme ensi vuonna Jyväskylässä!
Markku-setä: Juuri näin! Kiitos. Ja toiset taisivat toipua pitempään kuin me muut :p.
Moroo. Toivottavasti teillä kirjastossa on osattu ottaa käyttöön esimerkiksi Antikvaari.fi:n hieno palvelu, jonka kautta kirjastotkin voivat tilata niitä vanhoja Sci-Fi-klassikoita joita ei enää kaupoista saa.
Minusta on hienoa, jos ja kun asiakkaiden toiveita kuunnellaan. Joissain tapauksissa niitä näytetään toivovan! Muistan, kun yritin epätoivoisesti toivelaatikon avulla vaikuttaa siihen, että erään maakuntakirjaston musiikkipuoli muuttuisi vähemmän humppapainotteiseksi. Ikävä kyllä lukuisilla lapuillani ei ollut mitään vaikutusta. Muuten kirjastokokemukseni ovat olleet niin hyviä, ettei muutoksia ole edes kaivannut :)
Artsi: Kanavat ovat periaatteessa tiedossa, ja juuri viime viikolla etsin tuolta kirjan asiakkaalle, joka tahtoi ostaa meidän 1978 painetun kirjamme. Siitä emme luopuneet, mutta myyjän puhelinnumeron asiakas sai.
Kuitenkin käytännössä etenkin pienemmät kirjastot ovat aika lailla naimisissa sen firman kanssa, joka on materiaalin toimituskilpailun voittanut. Sitä, mitä tuolta ei saada, etsitään sitten muualta, mutta kaikkea ei valitettavasti hyllyistä löydy.
Parhaamme silti yritämme - ainakin kaukolainapalvelun avulla!
S: Olen itsekin kuullut hyvin erilaisia kommentteja niin kirjastolaisilta kuin asiakkailta siitä, miten toiveisiin suhtaudutaan. Harmi, että sinun kohdallasi humppa voitti :).
Ja nyt joku, joka ajattelee eri tavalla kuin minä, voisi aukaista verbaalisen arkkunsa :).
Olen tässä asiassa hieman eri linjoilla kuin monet muut kommentoijat.
Minusta asiakkaiden hankintaehdotuksia tulee kuunnella ja ottaa ne kokoelmapolitiikassa huomioon, mutta ei niitä pidä ottaa minkäänlaisina kiveen hakattuina lakeina, vaan niiden tulee sopia kirjaston tai osaston hankintaohjelmaan noin muutenkin.
Luulen, että tämä korostuu entistä enemmän musiikkipuolella, jonne hankintaehdotuksia tehdään aika paljon ja kokoelmissa on enemmän aukkokohtia.
Kirjaston levykokoelmaa ei kuitenkaan rakenneta palvelemaan yhden ihmisen mieltymyksiä: onhan se kiva, jos voin tilata asiakkaalle jonkun harvinaisen mutta vähemmän merkittävän progelevyn 1970-luvun alusta, mutta mikäli se jää sen jälkeen keräämään pölyä hyllyyn, on siinä pikemminkin heitetty verorahoja hukkaan. Asiakas voi tilata levyn itselleenkin tai hankkia sen kaukolainana, mikäli on valmis siitä maksamaan.
Eli toisin sanoen: kokoelmissa on puutteita ja kiva jos asiakkaat niistä huomauttavat, mutta jotkut laatukriteerit ja perusteet tulee hankintaehdotusten täyttämiselle olla.
Kirjastoväen tehtävänä on mielestäni toimia myös arvottavana portinvartijana, vaikka sellaisesta haluttaisiinkin irtisanoutua: ihan varmasti toivottaisiin meillekin tilattavaksi Seiskaa, Harlekiini-sarjan kirjoja, Waldon levyjä ja muuta sellaista. Se, että osaamme valikoida jyvät akanoista, sanotaan myös ammattitaidoksi ja asiantuntemukseksi.
En väitä, että sitä olisi meillä aina riittävässä mittakaavassa, ja vastaavasti joskus melko hölmötkin perusteet - jopa maailmanpolitiikka - ovat riittäneet jonkun hankintatoiveen hylkäämiseen.
Nyt kun rahaa on kirjastoilla käytössä vähemmän, niin entistä suuremmalla todennäköisyydellä tulen sanomaan "Ei" juuri sinun hankintaehdotuksellesi! :-)
Kiitos Matti virkistävistä näkemyksistäsi. Hauskaa, että nuoremmatkin kollegat puhuvat joskus "arvottavana portinvartijana" toimimisesta ja asiantuntemuksesta tässä meidän rakkaassa mutta niin vaikeassa aineistonvalintatyössä.
Matti & Maija: Portinvartijoitahan me olemme, ja myös subjektiivisia ilman muuta. Pyrkimys objektiivisuuteen hankinnassa on suotava asia, mutta siihen emme koskaan pääse. Oman position tuominen esiin mm. aineistovalinnassa antaa mahdollisuuden tarkastella sitä kriittisemmin. Tämä on se teoreettinen tausta, jota vasten omaa hankintaani pyrin tarkastelemaan.
Oma sukupuoleni, genremieltymykseni, harrastukseni ja elämäntilanteeni näkyvät kokoelmatyössäni. Paljon pystyn hankkimaan ns. tasa-arvoisesti, mutta kaikki vähänkin erikoisempi materiaali jää oman harkintani ja tietämykseni varaan.
Koska vastaan kirjastoni lasten- ja nuortenhankinnasta yksin ja itsenäisesti, kannan myös kokoelmasta kaiken vastuun. Jos se ei asiakkaita miellytä, minun on sitä muutettava. Rikastettava.
Oman itseni lisäksi subjektiivista on myös aika, arvot, kulttuuri ja moraali. Tämän hetken akanat voivat olla huomispäivän jyviä, kuten useat poppiskulttuurin ilmiöt ovat jo osoittaneet.
Lähetä kommentti