tiistaina, marraskuuta 18, 2008

Story of lastenkirjastonhoitajan's life

Kun on kaamos, sitä muuttuu karhuksi. Makaa sohvalla ja syö. Murisee.

Silloin on vinkkauksia, kokouksia, opetuksia, luokkakäyntejä, tapahtumia... Ne piristävät vähän, mutta sisäinen Karhu ei lannistu.

Kesällä ei nukuta, ei nälätä. Olisi aikaa ja energiaa tehdä töitä vaikka 20 tuntia vuorokaudessa.

Silloin kohderyhmä lomailee rannalla.

Karhu pukee kellukkeet karvaisiin kinttuihinsa ja hihittää.

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

kaamoksessa muutkin on karhuja ja silloin juuri lastenkirjastotätiä tarvitaan vinkkaamaan uutta luettavaa suklaalevyn seuraksi.

antitäti kirjoitti...

Kiitos Tuima, tuo on niin totta. Onneksi syksyn uutuudet pitävät henkisessä suklaahuurussa kirjastonhoitajankin sohvallaan!

Anonyymi kirjoitti...

"Kun on kaamos, sitä muuttuu karhuksi. Makaa sohvalla ja syö. Murisee."

Tämä on totta. Olen omin silmin nähnyt sen!

"Karhu pukee kellukkeet karvaisiin kinttuihinsa ja hihittää." En kyllä muista niiden olleen karvaiset? Taisin pelästyä murinaa liikaa.

antitäti kirjoitti...

Markku: Joidenkin murinan jäljiltä sohvaa ei enää ole :p.