maanantaina, marraskuuta 24, 2008

Kaikki maailman vinkkarit, liittykää yhteen!

Heti alkuun voin näyttää teille jotain, mitä kukaan Suomessa ei ole ennen nähnyt!!

Yli 50 vinkkaria yhdessä huoneessa:



Tampereen Kirjavinkkaripäivä paisui kokopäiväiseksi koulutukseksi Metson luentosalissa, kun osallistujia ilmoittautui kuutisenkymmentä. Maantieteellinen kattavuus: Rovaniemi - pääkaupunkiseutu, Joensuu - Pohjanmaa.



Aluksi nostettiin kissanhäntää :).



Markku Kesti Hollolasta ja Matti Karjalainen Tampereelta kertomassa kaikkia (hyvän maun) rajoja ylittäneestä Setädit-kiertueestamme. Antitäti antimahtui kuvaan, koska jonkun piti käyttää kameraa. Muilla ei kuulemma ollut yhtä hyvää kameraa, mutta ymmärsin vihjauksen vähemmälläkin :p. Puhumaan sentään päästettiin.

Jaana Kakkonen Nokialta kertoi mm. Kolmostien kirjavinkkari-projektistaan ja siitä, kuinka kirjastolaisen pitää käyttäytyä kohdatessaan rahaa. Keikkahommissa on uskallettava vastata palkkiotiedusteluihin, eikä verokarhua saa pelätä. Kaikki järjestyy kyllä...



Jaana kertoi toiminimen perustamisesta. Vaikka se kuulostaakin pelottavalta, kannattaa oma firma jo suhteellisen pienilläkin tuloilla. Toimialaksi kannattaa laittaa kaikki, mitä voi joskus kuvitella tekevänsä vinkkauksesta sanataiteeseen, satutunteihin, konsultointiin ja luennointiin. Noin aluksi. Vapaat kädet helpottavat toimintaa... Apua saa esim. täältä. Kokemuksista kannattaa kysyä myös suoraan Jaanalta (etunimi.sukunimi@nokiankaupunki.fi)



Joensuun Ulla Pötsönen on muutaman vuoden takainen vinkkauksen suomenmestari, ja sen huomaa! Ulla on informaatikko, joka vinkkaa, vetää nettisanataidekouluja, "raatamoja" (älkää vaan sanoko *työpaja* Ullan kuullen) yläkouluikäisille ja keksii uusia ideoita koko seutukunnan alueella.

Henkilökohtaisesti Antitäti ihastui eniten kirjaston järjestämään "Hevonen kirjallisuudessa" -iltaan, jota mainostettiin mm. kauppojen seinillä ja talleilla. Uusia asiakkaita lappoi paikalle tapahtumapäivänä - mm. ravimiehet olivat edustettuina. Tulossa on paniikkipaja joulukorttien tekemisestä – tietenkin sinä päivänä, kun kortit olisi viimeistään lähetettävä! Ullaan saa yhteyden sähköpostilla etunimi.sukunimi@jns.fi, kunhan muistaa jättää sukunimen öönpisteet pois.

Kirkkonummella on toteutettu mahtava Lukusankari-ohjelma jota Tampereella esitteli Riitta Keipi.



Viitos-kuutoset valitsevat itselleen hahmon, nimeävät sen ja lukevat kirjoja. Jokaisesta kirjasta on kontrolli, minkä jälkeen saa valita hahmolleen uuden varusteen. Mieletön idea, toteutus ja vaivannäkö!! Tällaista pitäisi olla nettisukupolven kirjastoelämöinti! (Minä haluan Draculan viitan...) Lisätietoja asiasta saa Riitta Keipiltä, etunimi.sukunimi@kirkkonummi.fi.

Työpajat eli lätinäläjät (kiitos, Markku) käynnistettiin iltapäivällä.



Suomi on lievästi sanottuna kirjava käytännöiltään - vinkkaustyössäkin. Useimmat meistä vinkkaavat yksin sekä hyvässä että pahassa. Taistelemme yksinäisiä taisteluitamme, nautimme egoistisesti työmme hedelmät. Suurissa kunnissa ja kaupungeissa tilanne on parempi - jopa parikymmentä vinkkaria yhdessä maantieteellisessä läjässä!



Meitä ei aina ymmärretä - onneksi kuitenkin useimmiten. Hyvä neuvo oli nostaa kissa työpöydälle ja puhua mutkat suoriksi työpaikoilla. Vinkkareiden etuudet saavat kaikki muutkin työyhteisössä, jotka lähtevät vinkkaamaan. Tämän voi tietysti sanoa kauniistikin...



Kirjavinkkaus on olennainen osa asiakaspalvelua! Vinkkaus on mainio tapa kohdata asiakkaita, ja avata kirjankansia = kirjallisuuden sisältöjä laajemmin. Vinkkari on kuin kirjaston sisäänheittäjä, joka tuo joka keikan jälkeen lisää asiakkaita taloon! Meillehän pitäisi maksaa tippiä!!



Lukupäiviä on kunnissa hyvinkin vaihtelevasti. Joku lukee kaiken vapaa-ajallaan, eräässä kunnassa vinkkarilla on tiettävästi ollut jopa yksi lukupäivä viikossa! Käytäntö, jossa jokaista uutta ikäryhmää/vinkkausta kohden saa yhden lukupäivän, toimii useammassa kunnassa.

Kaikille vinkkareille kotiläksyksi: Kirjastoseuran Lastenkirjastotyöryhmän antama suositus, jonka mukaan vinkkausta tekeville kuuluu 1 lukupäivä kuukaudessa.



Vinkkarin ääni, järki ja muisti kestävät kunnialla n. 3-4 tuntia päivässä. Tästä kohtuullinen palkkio on meidän mielestämme vähintään 150 euroa, jos vinkkari keikkailee oman kuntansa ulkopuolella, omalla ajallaan. Jos vinkkaus kuuluu toimenkuvaan, maksu sisältyy palkkaan. Kai.



Hyvä idea oli myös ns. vinkkarikappaleiden pyytäminen kustantajilta. Nykyään lastenkirjallisuutta koskevan arvostelun löytäminen lehdestä on harvinaisempaa kuin dinosaurukset, joten kustantamojen markkinointia teemme pääasiassa me!



Päivän lopuksi tutustuttiin vielä Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituuttiin.

Kun päivä loppui, moni huokaisi. Osa helpotuksesta, mutta suurin osa jäi toivomaan lisää niin valtakunnallisesti kuin alueellisestikin. Esim. maakuntakirjastojen pitäisi järjestää vähintään yksi keskustelutilaisuus vuodessa vinkkareilleen.

Pitäkää meistä huolta!

Toisaalta kukaan ei estä muutamaa hassua vinkkaria yhdistämästä voimiaan ja kutsumaan porukkaa koolle. Kahvi ja pulla maistuvat hyvältä parhaassa seurassa.

Kiitos siis epäjärjestyksessä Matille, Markulle, Metsolle, esiintyjille, vinkkareille ja kaikille.

Vaihtoehtoisia kuvauksia tapahtumasta löytyy myös ainakin täältä ja täältä. Kommentteihin mielellään vihje, jos muuallakin juorutaan :).

1 kommentti:

markku-setä kirjoitti...

Samaa viestiä monessa paikassa;)
Mutta tällä kertaa ihan aiheesta. Ei kukaan muu aja kirjavinkkarin asiaa kuin kirjavinkkari.

Pidetään paljon melua vinkkaamisesta ja ennen kaikkea pidetään huolta siitä, että ihmiset ymmärtävät ettemme melua tyhjästä!