keskiviikkona, elokuuta 20, 2008

Menneisyydestä kajahtaa!

Joka toinen vuosi Pirkkalassa järjestetään 5-6 -luokkalaisille Museopäivät. Käytännössä se tarkoittaa satojen lasten rahtaamista mitä erilaisimmilla keinoilla ja maanitteluilla bussilla, pyörällä, autolla ja kävellen Reipin kotiseutumuseolle.

Siellä heitä odottaa sekalainen kaarti vapaaehtoisia, kulttuuri- ja nuorisotoimen henkilökuntaa, liikuntapuolen ihmisiä ja yksi Antikirjavinkkaritäti.



Kaikki pukeutuvat ajan hengen mukaisesti, ja vastuualueet jaetaan. Lähes kaikissa alueen aitoissa sekä pajassa on omat oppaansa, jotka kertovat erilaisista esineistä sekä historiallisista tavoista. Suosittu aihe on sulhasten koputtelu aitan ovella. Yhdessä aitassa on koulu, jossa opettaa hurja maisteri. Siellä ei *todellakaan* kannata puhua ennen kuin viittaa...

Ulkona ryhmät leikkivät perinteisiä pihaleikkejä: naruhyppyä, kurran pelaamista, piirileikkejä ja ehdoton hitti: köydenveto.

Aloitin esittelyni kertomalla lapsille, että odotettavissa on "historiallisia romaaneja". Ette muuten ole koskaan kuulleet niin syviä ja säälittäviä huokaisuja! Onneksi maamme menneisyys on kuitenkin sotaisa ja täynnä hurmetta, tautia jos jonkinmoista, epäsuhtaisia avioliittoja, noituussyytteitä ja kuolemaa sen kaikissa eri muodoissa:



Kohosen Linnavuoren Joho on aina hitti. Vainajien henkiä, vainovalkeita ja paha äitipuoli. Vaihtelin tätä saman kirjailijan Haaraparran tyttären kanssa, jossa on verenmyrkytystä, itsekidutusta ja uhkaava avioliitto vanhan sika-teurastajan (sanan molemmissa merkityksissä) kanssa. Ja se viimeinen vedenhakumatka...

Mikkanen toimii hienosti. Kahdentoista vala ja noituussyytteet, Annan epätoivo kuulustelijoiden käsissä. Aah. Tai Myrkkypuun marjat, joka on jo dekkari. Kuka myrkyttää vanhaa isäntää? Ja miksi nuori tyttö on pahoinpidelty niin julmasti? Kun neito pyyhkäisee unissaan hiukset ohimoltaan ja paljastaa samalla puuttuvan korvan, joka ei ole vielä edes arpeutunut, vihertävät kovemmatkin. Jess!

Dieckmanin Ram-sarja oli myös mukana, sillä minusta tuli heittämällä kivikausifani! Vauva nimeltään Rääpäle sai toimia esimerkkinä imeväiskuolleisuudesta, ja kun pyyntimatkalaisten ruuhi kaatuu, itkettää melkein itseäkin.

Vielä Karlssonin Noita nousee haudastaan, joka toimi muutaman lauseen vinkkauksena. Vuonna tuhat: tietäjä etsii kuolinluolan - tuhannen vuoden hyppy, Norppajengi lähtee kaivauksille. Arvokasta aarretta etsivät muutkin, mutta noidan hautarauhaa on häiritty. Noita nousee haudastaan, mutta sen ottama hahmo on hyvin erilainen kuin tuhat vuotta sitten...

Minulla oli mahtavaa, ja kirjojakin oli jo päivän jälkeen lainattu kiitettävästi.

Historia on hauskaa. MOT.

Ja vinkkari väsynyt:



Eilen 10 ryhmää, á 20 min, tänään 11. Huh.

Huomenna tulisivat seiskat, mutta silloin pyyhällän Ylöjärvelle puhumaan vinkkauksesta. Kuka väittää, että kirjastolaisen elämä on tylsää ja rauhallista??

5 kommenttia:

Kaisa kirjoitti...

Hehehehe... *lievää vahingoniloa*

Oikeasti on hauska "järkyttää" museolle tulevia lapsia! Siis se tunne, kun se huokaileva ja penkinjalkoja potkiva joukko hiljenee ja silmät suurentuvat suurentumistaan... Miksiköhän me muuten emme koskaan kutsuneet Ränkimäelle vinkkaria?

antitäti kirjoitti...

Kaisa: Juuri niin! Osuit naulan kantaan. Ja vink vink - vinkkareita on vain pienen kutsun päässä paikalla :)!

Matti Karjalainen kirjoitti...

L-o-i-s-t-a-v-i-a kuvia! : )

Ja historiahan on nyt hauskinta, mitä koulussa voi opiskella! Kaikki kunnia biologian mitokondrioille ja matematiikan neliöjuurille, mutta eihän niistä ole mitään vastusta historialle, joka on täynnä hirmuisia taisteluja, vallanhimoisia kuninkaallisia ja muuta sellaista jännää!

Joskus olisi mielenkiintoista kokeilla itsekin historiallista teemavinkkausta, koska siihen olisi mahdollista ottaa niin uutuuksia, vanhoja klassikoita (ajatelkaapa vaikka vanhoja suomalaisia poikakirjoja, joissa ollaan Koljonvirran sissejä tai muita sellaisia) ja ennen kaikkia HYVIÄ JA KIINNOSTAVIA HISTORIALLISIA TIETOKIRJOJA, joita on meilläkin hyllyt pullollaan, mutta joita ei kukaan tahdo löytää.

Lisäväriä voisi tuoda myös rooliasuilla - jos vaikka väsäisi lakanasta itselleen roomalaisen toogan, kun tuollainen pikkupiian asu ei tunnu oikein istuvan meikäläisen päälle... = )

Ja ei kun ave vaan kaikille kirjavinkkareille, iltavuoroon menevä tervehtii teitä!

t: Matti

antitäti kirjoitti...

Matti: Kiitos. Ja tuolla historiainnolla vinkkaisit kyllä koko ysikytluokan kirjastosta ulos ja vauhdilla :)!

Niin, ne tietokirjat... Miksen koskaan osaa ottaa niitä vinkkaukseeni mukaan :/.

Tooga, hmmm... Taitaa heittää vähän väärän maan historiaan? Entäs kivikautinen lannevaate??!!

Meirämmuari kirjoitti...

Upeat sukat!