sunnuntaina, heinäkuuta 27, 2008

Edit

Paneeli meni mukavasti paitsi.

Pahoittelen kuulijoilta kommenttia, jossa vertasin Harrya ja Hermionea Miinaan ja Manuun!!! Puheenvuoro ei kuulunut niihin valmisteltuihin ja suunniteltuihin.

Kiitos kahviseuralle kahviseurasta.

Tommi Evilä-kirja on oivallinen lahja.

Minä menen nukkumaan ja palaan ihaniin saamiini bloginappeihin seuraavassa postauksessa.

18 kommenttia:

Jukka kirjoitti...

Hehehe!

Parhaat puheenvuorot ovat usein harkitsemattomia!

Mikä oli se vertaamiseen johtanut ajatus, josta sittemmin olet luopunut?

antitäti kirjoitti...

No kun minusta Harry on kuin Manu - koheltaa ja sählää ja kuitenkin on suuri, kehuttu sankari. Hermione/Miina suorittaa, tekee kaiken oikein, miettii älyllisesti ja lopputuloksena voi olla päähäntaputus, muttei kuitenkaan varsinaista sankaruutta.

Ja kuka sanoo, että olen ajatuksesta luopunut :). Sen ääneenesittämisestä vain...

markku-setä kirjoitti...

Ai _sinäkö_ se surullisenkuuluisa Miinajamanuonkuinharryjahermione kommentin esittäjä olitkin:D

Pitäisihän Antitädin tietää, että jos aikoo potkia pyhää lehmää, niin oikeassa oleminen ei pysäytä mätien tomaattien lentoa ;-)

Jos minä nyt lopuksi taputan sinua lohduttavasti päähän, niin tekeekö se sinusta Hermione/miinan ja jos tekee, niin kuka on Harry?

Muskeli-Netta kirjoitti...

Minusta tuo on mainion osuva tuo Miina/Hermione-Manu/Harry -vertaus. Hyvä, hyvä!

Nyt menee vähän sivuun, mutta minusta Miinat ja Manut saisi siirtää kirjastoista erikoisluvalla lainattavien varastoon, niin luutuneita sukupuolimalleja ne uusintavat!

Jaana kirjoitti...

Tommi Evilä -kirja _on_ oivallinen lahja, tattista vaan vinkistä! Taidankin ostaa sen itselleni iltalukemiseksi. Mitäpä muuta kirjastotäti voisikaan kaivata ennen kaunistavia unosiaan?

antitäti kirjoitti...

Markku: Käsi sydämelle. Voitko kuvitella, että kommentoija olisi ollut joku muu :p??

Ei tee Miinaa, sillä Antitäti on oman elämänsä Hagrid. Tai jotain.

Muskeli-Netta: KIITOS kommentista! Olet tähän asti ainoa ihminen, joka on problematisoinut Miinaa ja Manua (tai Viinaa ja Vanua, kuten eräs tuttavalapsi osuvasti sanoo).
Töissä kaikki ovat kyllästyneitä raivokkaisiin hyökkäyksiini kyseistä sarjaa kohtaan, mutta jos joku kadottaisi btj:n järjestelmän tiedoista kyseisten kirjojen alfons-numerot, maailma olisi taas hiukan parempi paikka.

Jaana: Kirjastolaisten Evilä- fan/fun club taitaa olla syntynyt :)...

Anonyymi kirjoitti...

Ei tuo Miina & Manu -vertaus minustakaan täysin katteeton ole, vaikka väitinkin vastaan jotain.

Mutta muutenhan olimme lempeän tyttömäinen ja yksimielinen paneeli.

Muistelee Sari.

Matti Karjalainen kirjoitti...

Paneelihan oli oikein onnistunut, mielestäni eräs Finncon-Animeconin mielenkiintoisimmista. Kiitos kaikille osaanottajille.

Harry Pottereiden lukemisesta on sen verran aikaa ja lisäksi jätin sarjan läpikahlaamisen neljänteen osaan, joten Rowlingin sankareiden miinamanumaisuuteen en osaa ottaa kunnolla kantaa. Hyvin perusteltu, kuitenkin. Lisäksi Antitädin lausunto oli yksittäisenä kommenttina yksi viikonlopun
mieleenpainuvimmista Johanna Sinisalon "olen muuminatsi" -lausunnon lisäksi!

Ja tosiaan: Tommi Evilä -opusta myydään ainakin Tampereen Akateemisessa tarjoushintaan 1,50 euroa, joten ainakin siinä mielessä se on erinomainen lahja. Mistäkö minä tämän tiedän? Tiedänpähän vaan! = )

antitäti kirjoitti...

Sari: Oltiin hyvin miinamaisia :)! Ehkä sitä aina pitää sanoa jotain, josta voi parantaa?

Matti: Muuminatsi! Mahtavaa! Voisit kyllä vähän valottaa lisää. Ja ai sydän Tommi, iih.

Minna kirjoitti...

Minustakin miina ja manu ovat suorastaan vastenmielisiä... Mistä ihmeestä se sitten johtuu, että lapset pitävät niistä sukupuolirooleihin jämähtäneistä kissoista, jotka elävät jossain kissamaailmassa? Voinko kieltää omia lapsiani lukemasta miinaa ja manua? En voi, koska se olisi sensuuria :D

markku-setä kirjoitti...

Minustakin Miina ja Manu ovat vastenmielisiä. Ei seksisminsä, vaan sen tähden, että ne ovat keskinkertaisesti piirrettyjä, huonosti kerrottuja ja tylsiä tarinoita. Mitään muuta yhteistä Harry Pottereihin ei kyllä ole kuin tuo Antitädin mainitsema. Mutta olihan se aivan validi vertaus siltä osin kuin Antitäti tuossa ekassa kommentissaan kertoi!

Seksismistä ja luutuneista sukupuoliasenteista eroon päästäksemme lastenosastoilta pitäisi heittä 2/3 kirjoista mäkeen ja muutenkin minusta seksismisyytöksistä tulee hiukan mieleen kommunistiset, tiedostavat luokkataistelusankarilastentarinat. Onhan Antitädistäkin kasvanut valveutunut, älykäs ja tiedostava nainen, seksistisestä propagandasta huolimatta ;)

Ja luutuneista sukupuoliroolimalleista puheenollen eikö Tommi Evilän hypetys juuri ylläpidä perinteisiä sukupuolirooleja, joissa nuoret tytöt kiihkottomasti palvovat ihkua idoliaan;) Asiahan olisi toinen, jos kerhon puuhamiehenä hääräilisi Matti muuminatsi -paita päällään :D

Matti Karjalainen kirjoitti...

Johanna Sinisalo tarkoitti "olen muuminatsi" -kommentillaan sitä, että halusi Taistelevat muumit -paneelin aluksi korostaa pitävänsä Janssonin kirjojen maailmaa sinä ainoana oikeana, ja suhtautuvansa hyvin kriittisesti esimerkiksi tv-sarjan antamaan kuvaan muumeista.

Miinasta ja Manusta vielä sen verran, että minustakin ne ovat melko vastenmielisiä lastenkirjoja. Piirrosjälki ei ole hääviä, ja laskekaapa huviksenne, kuinka monta kirjaa päättyy kliseisimmästä kliseisimpään lopetukseen, jossa Manu putoaa sängystä ja toteaa kaiken olleen vain unta...

Ja sitten voisin sohaista mehiläispesää toteamalla, myös Harry Pottereita fanitetaan ja kehutaan enemmän kuin niiden kirjallisten ansioiden perusteella voisi tehdä. Hei, ovathan ne toki ihan viihdyttäviä nuortenkirjoja kaavamaisuudestaan huolimatta, mutta rajansa kaikella!

markku-setä kirjoitti...

Matti: miehenä joka fanittaa Buffy vampyyrintappajaa minä olisin ihan hiljaa Harry Potterin fanittamisesta :-p

Mutta niinhän kaikki fanittaminen on jotain suurempaa kuin kohde itsessään on. Fanittaminen itsessään on rationaalisesti ajateltuna aina ääliömäistä, mutta ah niin inhimillistä. Ensimmäisen kiven saa vapaasti heittää hän joka ei ole koskaan fanittanut mitään. En silti usko hautautuvani kovin syvän sorakerroksen alle ;)

Librarian kirjoitti...

Olen miettinyt samaa kuin Markku-setä. Jos haluaisi boikotoida kaikkia perinteisiä sukupuolirooleja uusintavia teoksia, niin niihin hyllyihin ei jäisi paljon kirjoja. Pitää vaan iloita kun tulee vastaan kirja jossa on joku tuoreempi ote asiaan.

On kyllä ihanaa olla nainen kun saa ihan vapaasti ihkuttaa ja fanittaa ketä/mitä tahansa ja osoittaa tunteensa. Miehethän eivät uskalla/voi samalla tavalla fanittaa tunteella kun se ei ole sosiaalisesti hyväksyttyä. Eikö se harmita miehiä?

No, tähän loppuun onkin hyvä fanittamisen hengessä julistaa ikuista rakkautta Buffya ja Trioa ja Ozia kohtaan <3
nimim. hardcore Buffy-fani vuodesta -99.
:P

Matti Karjalainen kirjoitti...

Librarian: Kyllähän miehetkin fanittavat erilaisia asioita ja hyvinkin tunteella, esimerkkinä nyt vaikkapa jalkapallojoukkueet, eikä sitä pidetä mitenkään sosiaalisesti tuomittavana. Lisäksi sarjakuvapiireissä "fanipojat" ovat jonkinlainen käsite, tosin se touhu ei monesti ansaitse hyväksyntää sen enempää naisilta kuin miehiltäkään. =)

Matti Karjalainen kirjoitti...

Ja mitä tulee lasten- ja nuortenkirjojen luutuneisiin sukupuolirooleihin, niin lieneeköhän niistä aiheutunut viime kädessä hirvittävästi vahinkoa kenellekään?

Kyllähän sitä kavereiden kanssa ahmittiin tietyssä iässä Edgar Rice Burroughsia ja muuta sellaista "mieskirjallisuutta", ja siitä huolimatta kasvettiin fiksuiksi ja filmaattisiksi (tai, no, niin) aikuisiksi, jotka ymmärtävät, ettei naisen paikka ole hellan ja nyrkin välissä.

No, onneksi nykyisellään on yhä enemmän vahvoja ja voimakastahtoisia naissankareita, jotka tomuttavat noita sukupuolten roolimalleja - esimerkkinä vaikkapa anti-miinahermione Buffy! ; )

Matti Karjalainen kirjoitti...

Lisäys vielä tuohon edelliseen: asetuin ehkä liiaksi pojan kenkiin, sillä varmaan naisroolien suppeus on saattanut harmittaa nuortenkirjallisuutta lukevia tyttöjä ihan eri tavalla.

Lieneeköhän jossakin ollut poikia, jotka ovat kironneet sitä, ettei käänteinen miesmalli ole ollut kovin hyvin esillä, vaan tarjolla on ollut pelkkiä Manuja? Hellevi Salmisen "Sivari" taisi olla itselleni ensimmäisiä kosketuksia perusrutiinista poikkeavaan miehen malliin kirjallisuudessa.

Jopas tulikin harrastettua synkkää yksinpuhelua! = )

antitäti kirjoitti...

Älkää synkistykö - pääsette kommentoimaan ihan aiheenmukaista postausta tuossa vähän ylempänä :)!