torstaina, lokakuuta 04, 2007

Mietteitä Vammalasta

Oletteko tienneet, että Vammala on iso paikka?

Itse asiassa se on jättimäinen. Kun pahaa-aavistamaton turisti posottaa linja-autolla keskustaan ja lähtee kahden kassin kanssa etsimään Varilan koulua, voi varautua hikiseen urakkaan. Onneksi palkinto oli sen mukainen - SM-kisat kirjavinkkauksesta!

Osallistujia oli kolme, ja onneksi en ollut tuomaristossa. Mielenkiintoista nähdä, kuinka eri tavoin voi vinkata. Ja aina ihailen ammattilaisia, jotka uskaltavat ottaa haastavia kirjoja vinkattavakseen! On helppo myydä jo valmiiksi myytyä, mutta oudon ja kummallisen esittäminen on jo vaikeampaa. Draamavinkkaus on yleisölle nautittavaa katsottavaa: rooliasut, harjoitellut replat ja äänenkäyttö ovat ihan ammattilaistasoa. Lopulta sitä kuitenkin itse päätyy johonkin koululuokkaan "nainen ja kirja"-periaatteella, joten arvostan kovasti perinteistäkin vinkkausta.

Voittajaksi tänä vuonna kruunattiin Katri Laine Vammalasta!! Onnea!!

Seminaari oli antoisa, mutta siitä voisikin kirjoittaa romaanin. En kirjoita. Mainitsen vain, että Niina Hakalahden vetämä työpaja herätti innostuksen sanataiteeseen ja himon kirjoittamiseen. Jälleen kerran, huoh. Monistetut runot ja mielikuvat ovat seuranneet tiiviisti kannoilla siitä asti.

Antitäti's Lonely Planet-osuus: Vammalassa on pieni ja ihana lankakauppa. Vammalan Seurahuoneella on kylmä. Ota kaveri mukaan - tai neulo villasukat etukäteen.

Vinkkaritapaamisessa seuraavana aamuna istuin ja nautin. Ammattilaisten kokemukset ja ideat ovat niin kaksijakoisia vaikutuksiltaan. Niistä syntyvät omat ajatukset, innostus ja meininki on korvaamatonta. Toisaalla kalvaa oma riittämättömyys ja ehtimättömyys. On vaikea nousta oman keskinkertaisuuden yläpuolelle ja päättää, että minä teen tyylilläni. En suurta, en hienoa, en niin kovin luovaakaan aina. Minä olen vinkkareitten kaurapuuroa, joka takaa sen, että jokainen koululainen saa ravitsevan annoksen, jolla jaksaa eteenpäin. Jokainen vuosi opettaa jotain lisää - ehkä tänä vuonna kaurapuuroon saa jo voisilmänkin? Tai ainakin sokeria päälle.

!*!*!*!*!*!*!*!*!*!* TÄRKEÄ TIEDOTUS *!*!*!*!*!*!*!*!*!*!*!*!*!*!*!*!*!

Vammalassa 27.9. Armon vuonna 2007 perustettiin Suomen kirjavinkkariklubi. Jokaisella klubilla on presidenttinsä ja me valitsimme Roald Dahlin kunniaksi klubillemme Dresepentin. Ensimmäiseksi dresipentiksi valittiin yksimielisesti Pirkko Ilmanen.

Klubimme ideana on toimia lähinnä postituslistana;kiperän paikan tullen on ihmisiä, joilta kysyä apua, neuvoja ja tukea. Toki yritämme muutaman kerran vuodessa tavata livenäkin. Liittykää klubiin ja viekää sanomaa eteenpäin. Ketään ei velvoiteta mihinkään, listalla saa roikkua vaikka hiljaisena kuuntelijana.

Klubin jäseneksi pääsee ilmoittamalla s-postiosoitteensa tänne: pirkko.ilmanen@espoo.fi

*******************************

Kerrankin olen sellaisen klubin jäsen, josta voi olla ylpeä! (Lisäkysymykset eivät ole sallittuja...)

Huomenna matka käykin kohti Turun kirjamessuja. Edelleen: tulkaa moikkaamaan! Mukanani on neulepuikot ja lankakerä.

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hauska kuulla tunnelmia tuolta, jossa olisi ollut kiva olla mukana.

Tuolle listalle aion kyllä ilmoittautua, vaikka listahiljaiseksi! :)

Anonyymi kirjoitti...

Mullakin oli Turussa lankakerä mukana, lauantaina jopa useampia!
Mietin useaan kertaan, voisiko Nuorisokirjailijoiden osastolla kutoa, mutten sitten uskaltanut. Ihmiset olisivat voineet luulla, että on joku käsityönäytös menossa ja että Nuorisokirjailijat ovat itse asiassa Nuorisovirkkailijat.

Muuten oli kivat messut.

Terv. Sari P.

antitäti kirjoitti...

Jaatiina: Tervetuloa listalle!

Sari P: :D!! Nuorisovirkkailijat... Se voisi tuoda mainetta ja glooriaa. Käväisin muuten Turun keskustassa Lankabaarissa, ja oli tosi viehkon tuntuinen paikka.