Ihanan rauhallista joulua kaikille. Kirjat on hyllytetty, tietokoneet suljettu ja kopiokone naksautettu kiinni. Hyllyvaraukset napsahtelevat sähköpostiin ja odottelevat siellä rauhassa.
Toivottavasti saatte lahjaksi kirjoja, kirjoja ja kirjoja. Kuten eräs lähipiirini neljävuotias tokaisi aamulla jouluhysterian kourissa: "Lukeminenkin voi auttaa" - siis kestämään eri syistä liian pitkältä tuntuvaa aikaa.
Tervetuloa kirjastoon jälleen keskiviikkona 27.12 kello 11.
sunnuntaina, joulukuuta 24, 2006
keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006
Kauhua ja horroria Pirkkalassa
Koko syksyn verenpaine on noussut vähitellen, kun 50 % alakoulun oppilaista kysyy kirjastokäynneillään "kauhua". Paineet ei nouse siksi, että lapset kysyvät eivätkä edes siksi, että kysyvät kauhua. Oikeasti vaan siksi, että niitä hornetin kauhukirjoja on niin vaikea löytää!
Eivät hypi vampyyrit silmille eivätkä ihmissudet ulise kuuluvasti. Ei kirjastonhoitajan verenkarvaiset silmät osu oikealle riville sitten millään. Kaikki tietävät Stinen kirjat, mutta kun niskavilloissa karmii inhottava muisto: niitä on lisää, ken vain tietäisi missä...
Minä sentään plärään nuortenkirjoja päivittäin työkseni, mutta epäonnisemmat kollegat joutuvat basiliskien suihin ihan lämmittämättä.
Eilen tuli asiaan muutos. Asiasanahaulla tutkailin kauhukirjoja, tongin vampyyreja kokoelmalluetteloista ja selasin kummituksia keskustelupalstojen lukuvinkeistä. Yllättävä huomio: suuri osa kauhusta on samalla humoristista. Lasten jännittävät kirjat ovat usein vitsikirjatyyppisiä, ja siitä saisi setä Freud ja epäonninen kirjallisuudentutkijagraduilija jotain mietittävää.
Toinen huomio: kauhukirjoista melkein kaikki olivat lainassa. Jotain sentään löytyi hyllystä, myös ihan uusia tuttavuuksia ja kauan sitten unhottuneita syysiltojen kammotuksia.
Sitten seurasi ongelma: mitä niille sitten tehdään?
Kirjastojen ikuinen ongelma on kaunokirjallisuuden luokitus. Joidenkin mielestä on must juttu vetää kirjat aakkosiin ja siinä se. Asiakas harjoittakoon analfabeettia minuuttaan ja selailkoon hyllyjä - voi vaikka samalla vahingossa lainata jotain Tasokasta etsiessään romanttistaroskaa.
Joidenkin kirjastolaisten mielestä taas asiakkaan omaan makuun ja kykyyn voinee luottaa, ja sellaisten hoitamissa kirjastoissa kaunokirjallisuuskin on jaettu jonkinlaisiin luokkiin - yleensä kirjan genren, eli lajityypin mukaan. On sotakirjat yhdessä kohdassa ja dekkarihyllyt toisessa, romanttista yhtäällä ja scifi-fantasiaa toisaalla. Luokat vaihtelevat kovasti kirjastosta riippuen. Sarjakuvat kuuluvat jo kirjastoluokkansa puolesta eri porukkaan.
Nuorten puolella on vielä suurempi ongelma: kirjoja olisi hyvä yrittää järjestää myös lukijoiden ikäjakauman mukaan - siis sen genren lisäksi. Hakusessa on täsmäisku: oikea kirja helposti löydettävissä. Koululainen, joka sanoisi: "En ollut koskaan lukenut yhtään kirjaa, mutta nyt oli vain oikea ihminen oikeassa paikassa ja se oli menoa se!"
Pirkkalassa kuvakirjat ovat omassa rajatussa tilassaan (josta ei pääse helposti juoksemaan ulos kenenkään huomaamatta, mutta joka pyrkii olemaan muistuttamatta vankilaa). Erikseen on laitettu helppolukuiset eskareista tokaluokkalaisiin, lasten kirjat ekaluokasta kymmeneen vuoteen, nuortenkirjat (8-12) ja vielä nuorten aikuisten kirjat (yläkoulu). Ikäsuositukset ovat summittaiset - ja voitte kuvitella, että niin on kirjojen sijoittelu luokkiinkin, vaikka pyrin olemaan suht järjellinen.
Kauhukirjoja ei voi pistää yhteen hyllyyn kaikkia, sillä niiden tasoerot ovat hurjia. Revin verkkareita, kunnes Terhi pelasti. Nyt jokaisessa karmivassa kirjassamme on sen visvaiseen kyttyräselkään liimattu poltinmerkki: verenpunainen KAU.
KAU tuntuu jotenkin ennalta-arvattavalta, mutta muut ehdotuksemme, kuten HUI! ja PÖÖ! eivät keränneet suurta suosiota arvosteluraadilta. Lisäksi kopiopaperimme oli sattuneesta syystä ennemminkin joulun- kuin verenpunaista, mutta ehkä assosiaatiot muuttuvat uuden vuoden jälkeen...
Eivät hypi vampyyrit silmille eivätkä ihmissudet ulise kuuluvasti. Ei kirjastonhoitajan verenkarvaiset silmät osu oikealle riville sitten millään. Kaikki tietävät Stinen kirjat, mutta kun niskavilloissa karmii inhottava muisto: niitä on lisää, ken vain tietäisi missä...
Minä sentään plärään nuortenkirjoja päivittäin työkseni, mutta epäonnisemmat kollegat joutuvat basiliskien suihin ihan lämmittämättä.
Eilen tuli asiaan muutos. Asiasanahaulla tutkailin kauhukirjoja, tongin vampyyreja kokoelmalluetteloista ja selasin kummituksia keskustelupalstojen lukuvinkeistä. Yllättävä huomio: suuri osa kauhusta on samalla humoristista. Lasten jännittävät kirjat ovat usein vitsikirjatyyppisiä, ja siitä saisi setä Freud ja epäonninen kirjallisuudentutkijagraduilija jotain mietittävää.
Toinen huomio: kauhukirjoista melkein kaikki olivat lainassa. Jotain sentään löytyi hyllystä, myös ihan uusia tuttavuuksia ja kauan sitten unhottuneita syysiltojen kammotuksia.
Sitten seurasi ongelma: mitä niille sitten tehdään?
Kirjastojen ikuinen ongelma on kaunokirjallisuuden luokitus. Joidenkin mielestä on must juttu vetää kirjat aakkosiin ja siinä se. Asiakas harjoittakoon analfabeettia minuuttaan ja selailkoon hyllyjä - voi vaikka samalla vahingossa lainata jotain Tasokasta etsiessään romanttistaroskaa.
Joidenkin kirjastolaisten mielestä taas asiakkaan omaan makuun ja kykyyn voinee luottaa, ja sellaisten hoitamissa kirjastoissa kaunokirjallisuuskin on jaettu jonkinlaisiin luokkiin - yleensä kirjan genren, eli lajityypin mukaan. On sotakirjat yhdessä kohdassa ja dekkarihyllyt toisessa, romanttista yhtäällä ja scifi-fantasiaa toisaalla. Luokat vaihtelevat kovasti kirjastosta riippuen. Sarjakuvat kuuluvat jo kirjastoluokkansa puolesta eri porukkaan.
Nuorten puolella on vielä suurempi ongelma: kirjoja olisi hyvä yrittää järjestää myös lukijoiden ikäjakauman mukaan - siis sen genren lisäksi. Hakusessa on täsmäisku: oikea kirja helposti löydettävissä. Koululainen, joka sanoisi: "En ollut koskaan lukenut yhtään kirjaa, mutta nyt oli vain oikea ihminen oikeassa paikassa ja se oli menoa se!"
Pirkkalassa kuvakirjat ovat omassa rajatussa tilassaan (josta ei pääse helposti juoksemaan ulos kenenkään huomaamatta, mutta joka pyrkii olemaan muistuttamatta vankilaa). Erikseen on laitettu helppolukuiset eskareista tokaluokkalaisiin, lasten kirjat ekaluokasta kymmeneen vuoteen, nuortenkirjat (8-12) ja vielä nuorten aikuisten kirjat (yläkoulu). Ikäsuositukset ovat summittaiset - ja voitte kuvitella, että niin on kirjojen sijoittelu luokkiinkin, vaikka pyrin olemaan suht järjellinen.
Kauhukirjoja ei voi pistää yhteen hyllyyn kaikkia, sillä niiden tasoerot ovat hurjia. Revin verkkareita, kunnes Terhi pelasti. Nyt jokaisessa karmivassa kirjassamme on sen visvaiseen kyttyräselkään liimattu poltinmerkki: verenpunainen KAU.
KAU tuntuu jotenkin ennalta-arvattavalta, mutta muut ehdotuksemme, kuten HUI! ja PÖÖ! eivät keränneet suurta suosiota arvosteluraadilta. Lisäksi kopiopaperimme oli sattuneesta syystä ennemminkin joulun- kuin verenpunaista, mutta ehkä assosiaatiot muuttuvat uuden vuoden jälkeen...
tiistaina, joulukuuta 19, 2006
Meemi-viattomuus ja sen meno
Olipa kerran aika, jolloin en tiennyt, mikä meemi on. Se aika ei ole kovin kaukana. Ja nyt olen sitten vastaamassa sellaiseen.
Kaikkea se elämä (jota myös Jussiksi kutsutaan) teettää.
Tarjoituksena on siis: koota pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ja haastajan blogista ottamalla yksi lause jokaisesta. Haasta sitten lainaamiesi blogien kirjoittajat tekemään oma tarinansa, paitsi sitä joka sinut haastoi.
Tässä tulee:
Olen vaatimaton luonteeltani. Omituinen yskä alkoi yllättäen pölyisen ja tupakansavuisen päivän päätteeksi eikä ole sen koommin kadonnut. Tämä aamu alkoi iloisesti hammaslääkärissä. Kiinnostavimpia ovat ne keskustelut, joita ei koskaan käydä, ja ne teot, jotka lopulta jäävät tekemättä, sillä niiden varaan rakentuvat syvemmät tasot, mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien maailmat, joissa kävelemme silmät suljettuina, öisin, luiskahtaessamme muutaman millin verran arjesta sivuun.
Huh! Sehän oli... kivutonta! Toisin kuin Kaisan ja Viivin päivät, joihin toivon huomenna huomattavaa parannusta. Pasille kiitos kauniista ajatuksesta, joka jää mieleeni kömpiessäni nukkumaan ihan just.
Pikkujoulut vaativat veronsa usean päivän ajan, vaikka niitä viettäisi miten. Nauttienkin.
Kaikkea se elämä (jota myös Jussiksi kutsutaan) teettää.
Tarjoituksena on siis: koota pieni tarina vähintään kolmesta seuraamastasi blogista ja haastajan blogista ottamalla yksi lause jokaisesta. Haasta sitten lainaamiesi blogien kirjoittajat tekemään oma tarinansa, paitsi sitä joka sinut haastoi.
Tässä tulee:
Olen vaatimaton luonteeltani. Omituinen yskä alkoi yllättäen pölyisen ja tupakansavuisen päivän päätteeksi eikä ole sen koommin kadonnut. Tämä aamu alkoi iloisesti hammaslääkärissä. Kiinnostavimpia ovat ne keskustelut, joita ei koskaan käydä, ja ne teot, jotka lopulta jäävät tekemättä, sillä niiden varaan rakentuvat syvemmät tasot, mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien maailmat, joissa kävelemme silmät suljettuina, öisin, luiskahtaessamme muutaman millin verran arjesta sivuun.
Huh! Sehän oli... kivutonta! Toisin kuin Kaisan ja Viivin päivät, joihin toivon huomenna huomattavaa parannusta. Pasille kiitos kauniista ajatuksesta, joka jää mieleeni kömpiessäni nukkumaan ihan just.
Pikkujoulut vaativat veronsa usean päivän ajan, vaikka niitä viettäisi miten. Nauttienkin.
torstaina, joulukuuta 14, 2006
Ai did it!! Ai äm so häpi!
Hikoilen, tuuletan, rymyän ja kieriskelen onninautintoni kukkuloilla!
Taustaa: Jemorynkin hehkuttaman maakuntakirjastokokousmanian kourissa poistuin syksyllä Metsosta ja hyppäsin bussiin. Keskellä Hämeenkatua päähäni pulpahteli mitä nerokkaampia ajatuksia. *piks* Kirjastoblogi! *poks* Nukketeatteria! *pam* Sitouttaminen! *Boing*
Kirjavinkkaus englanniksi!
*kräsh* *outch* (mutta tämän kuulivat vain muut kuin minä...)
Idea oli niin nerokas, että ryntäsin postittelemaan tarjousta lukion englanninopettajille. Niidenkin mielestä idea oli niin nerokas, että pääsin heti seuraavaan kurssiin esiintymään - kulttuuriaihe ja kirja-arvostelu olivat tulossa joka tapauksessa.
Olin niin nerokas, että olin oikeasti jopa lukenut pari nuorten kirjaa englanniksi. Ja ostanut niitä viime kesänä monta - tosi hyviäkin vielä. Ja olihan sitä hyvää aikaa lukea, ainakin kuukausi.
Eilen kirjoitin vinkkauksia finglishillä (Lucy menee wardrobeen ja löytää faunin lamppostin luota) sormet savuten ja silmät kyynelissä. Ei ole kovin helppoa kääntää hauskaa ja vitsikästä toiselle kielelle. Varsinkaan, jos ei ole kovin hyvä kertomaan sellaista muutenkaan.
Tänään pakkasin kirjat vinkkausreppuuni ja kirosin, että olin lopettanut polttamisen jo kuukausi sitten. Kirjoja oli monta. Ne painoivat.
En ole koskaan vinkannut lukioilaisille enkä ole koskaan vinkannut englanniksi. Paitsi viime yönä unissani, mutta koska se päättyi avaruusotusten tulittaessa maapallon tohjoksi, sitä ei lasketa.
Tänään minä sitten tein sen. Eikä vain kerran, vaan kahdesti! Yli seitsemällekymmenelle oppilaalle. Puhuin tästä ja tästä ja tästäkin vähän - niin ja tästä mutta englanninkielisestä versioista. Ja Narniasta ja Roald Dahlista ja kauhukirjoista, kuten Shadowmancerista. Olisin voinut puhua vielä monesta muustakin, mutta aika loppui.
Kannattaa uskaltaa vähän enemmän kuin luulee, tehdä vähän enemmän kuin pystyy - ja sitten maata reporankana kahvihuoneen sohvalla :).
Minulla oli mielettömän kivaa - toivottavasti oppilaat eivät kärsineet liikaa! Iso kiitos teille kaikille!!
Taustaa: Jemorynkin hehkuttaman maakuntakirjastokokousmanian kourissa poistuin syksyllä Metsosta ja hyppäsin bussiin. Keskellä Hämeenkatua päähäni pulpahteli mitä nerokkaampia ajatuksia. *piks* Kirjastoblogi! *poks* Nukketeatteria! *pam* Sitouttaminen! *Boing*
Kirjavinkkaus englanniksi!
*kräsh* *outch* (mutta tämän kuulivat vain muut kuin minä...)
Idea oli niin nerokas, että ryntäsin postittelemaan tarjousta lukion englanninopettajille. Niidenkin mielestä idea oli niin nerokas, että pääsin heti seuraavaan kurssiin esiintymään - kulttuuriaihe ja kirja-arvostelu olivat tulossa joka tapauksessa.
Olin niin nerokas, että olin oikeasti jopa lukenut pari nuorten kirjaa englanniksi. Ja ostanut niitä viime kesänä monta - tosi hyviäkin vielä. Ja olihan sitä hyvää aikaa lukea, ainakin kuukausi.
Eilen kirjoitin vinkkauksia finglishillä (Lucy menee wardrobeen ja löytää faunin lamppostin luota) sormet savuten ja silmät kyynelissä. Ei ole kovin helppoa kääntää hauskaa ja vitsikästä toiselle kielelle. Varsinkaan, jos ei ole kovin hyvä kertomaan sellaista muutenkaan.
Tänään pakkasin kirjat vinkkausreppuuni ja kirosin, että olin lopettanut polttamisen jo kuukausi sitten. Kirjoja oli monta. Ne painoivat.
En ole koskaan vinkannut lukioilaisille enkä ole koskaan vinkannut englanniksi. Paitsi viime yönä unissani, mutta koska se päättyi avaruusotusten tulittaessa maapallon tohjoksi, sitä ei lasketa.
Tänään minä sitten tein sen. Eikä vain kerran, vaan kahdesti! Yli seitsemällekymmenelle oppilaalle. Puhuin tästä ja tästä ja tästäkin vähän - niin ja tästä mutta englanninkielisestä versioista. Ja Narniasta ja Roald Dahlista ja kauhukirjoista, kuten Shadowmancerista. Olisin voinut puhua vielä monesta muustakin, mutta aika loppui.
Kannattaa uskaltaa vähän enemmän kuin luulee, tehdä vähän enemmän kuin pystyy - ja sitten maata reporankana kahvihuoneen sohvalla :).
Minulla oli mielettömän kivaa - toivottavasti oppilaat eivät kärsineet liikaa! Iso kiitos teille kaikille!!
tiistaina, joulukuuta 12, 2006
Onnea bloggaajille!
Topelius-palkinto blogihengessä :): http://www.yle.fi/uutiset/kulttuuri/vasen/id49068.html
Onnea Lehtisen Tuulalle!
Varjopalkinto antitädiltä Mila Teräksen Siniselle huoneelle.
Onnea Lehtisen Tuulalle!
Varjopalkinto antitädiltä Mila Teräksen Siniselle huoneelle.
maanantaina, joulukuuta 11, 2006
Armoa!
Ihmisillä on tarve järjestää elämänsä. Sen huomaa etenkin kirjastossa, enkä puhu nyt meidän henkilökunnan maanis-aggressiivisen-anaalisesta aakkostustarpeesta. Puhun asiakkaista ja heidän tarpeestaan tyhjentää kotinsa säännöllisesti ei-omasta tavarasta.
Ennen joulua kirjastoon palautetaan yhdessä rysäyksessä uskomaton määrä kirjoja. Palautuslaatikko tursuaa yli, hyllyt notkuvat ja Kirjattikin hikoilee jo hyllytyksessä tonttupipo päässään.
Ennen joulua kirjastoon palautetaan yhdessä rysäyksessä uskomaton määrä kirjoja. Palautuslaatikko tursuaa yli, hyllyt notkuvat ja Kirjattikin hikoilee jo hyllytyksessä tonttupipo päässään.
Takahuoneen hyllyihin kertyy kaksois- ja kolmoiskappaleita kirjoista, samoin poistokaappiin. Kuvakirjat on hyllytetty tällä hetkellä niin tiukasti, että haluaisin nähdä sen kolmivuotiaan, joka saa yhdenkään kirjan hyllystä irti. Siihen vaaditaan vähintään viisikymmentä kiloa penkiltä nostava vanhempi.
Normaalitilanteessa kirjaston kirjoista raakasti arvioiden noin 30-40 % on lainassa. Hyllyissä ei siis koskaan olekaan yhtäaikaisesti kaikkia kirjoja. Kuvakirjoista osuus on vieläkin suurempi, vaikka pääkirjastollamme pidän hyllyissä vanhaakin satoa juuri siksi, ettei ihan tyhjäksi vetäisi lukuintoisen edessä. Tänä vuonna paineituista kuvakirjoista paikalla on ehkä 10-20 %, kaikki muut lainassa.
Jos siis haluatte lainata jotain hyvää, tulkaa ihmeessä katsomaan hyllystä nyt! Kirjat saa uusia viisi kertaa, joten niitä saa hyvällä säkällä pitää lainassa huhtikuulle saakka. Siinä ajassa ehtii lukea jo useammankin romskun - saatika sitten kuvakirjan!
Ihan uuden joululaulun voitte kuunnella täältä.
tiistaina, joulukuuta 05, 2006
Työmatkalla
Työmatkani koostuu viidentoista minuutin kävelystä ja samanpituisesta bussimatkasta.
Tänään istuin bussissa, neuloin huovutettavaa tumppua ja iloitsin siitä, että eväänäni on lanttulaatikkoa. Kohta vakiasiakkaat tuovat suklaarasian kirjastoon ja toivottavat hyvää joulua. Katselin täysikuuta, eikä mieli tehnyt edes ulvoa.
Nyt saa avata viidennen luukun.
Tänään istuin bussissa, neuloin huovutettavaa tumppua ja iloitsin siitä, että eväänäni on lanttulaatikkoa. Kohta vakiasiakkaat tuovat suklaarasian kirjastoon ja toivottavat hyvää joulua. Katselin täysikuuta, eikä mieli tehnyt edes ulvoa.
Nyt saa avata viidennen luukun.
perjantaina, joulukuuta 01, 2006
Juhlat jatkuu!
Parempaa kuin pikkujoulu!! Hurjempaa kuin joulu!! Kustantajien kevätluettelot ovat ilmestyneet.
Vaikka tykkään kovasti luokkakäynneistä ja kirjavinkkauksesta ja arvostelujen kirjoittamisesta, tunnustan julkisesti nauttivani eniten shoppailusta! Ajatelkaa nyt: sivukaupalla ihania uusia kirjoja, ja minun työtäni on ostaa niitä.
Syksyt ovat uutuuksien juhlaa, esikoisia ja mielenkiintoisia kirjoja tulee silloin paljon, ja keväisin keskitytään selvästi enemmän sarjoihin ja jatko-osiin.
Tuskin maltan odottaa, että pääsen nakuttamaan koneelle varaukset kirjoihin - mm. Karo Hämäläisen Samuli , Mäkipään Etsiväkerho Hurrikaani , Pilkeyn Kapteeni Kalsari saavat jatkoa. Uusi osa on tulossa myös Gahrtonin Eva ja Adamiin, Unengen Pontukselle. Innolla odotan, millaisen sarjan aloittaa hurjanoloinen Justin Somperin Vampiraatit, jonka nettisivut ovat hengästyttävät!
Muistakaa, että lasten- ja nuortenkirjojen varaaminen on maksutonta!
Aah, nyt heittäydyn taas selailemaan kuvastoja ja törsäämään verorahoja. Tulkaa hakemaan niille vastinetta :).
Vaikka tykkään kovasti luokkakäynneistä ja kirjavinkkauksesta ja arvostelujen kirjoittamisesta, tunnustan julkisesti nauttivani eniten shoppailusta! Ajatelkaa nyt: sivukaupalla ihania uusia kirjoja, ja minun työtäni on ostaa niitä.
Syksyt ovat uutuuksien juhlaa, esikoisia ja mielenkiintoisia kirjoja tulee silloin paljon, ja keväisin keskitytään selvästi enemmän sarjoihin ja jatko-osiin.
Tuskin maltan odottaa, että pääsen nakuttamaan koneelle varaukset kirjoihin - mm. Karo Hämäläisen Samuli , Mäkipään Etsiväkerho Hurrikaani , Pilkeyn Kapteeni Kalsari saavat jatkoa. Uusi osa on tulossa myös Gahrtonin Eva ja Adamiin, Unengen Pontukselle. Innolla odotan, millaisen sarjan aloittaa hurjanoloinen Justin Somperin Vampiraatit, jonka nettisivut ovat hengästyttävät!
Muistakaa, että lasten- ja nuortenkirjojen varaaminen on maksutonta!
Aah, nyt heittäydyn taas selailemaan kuvastoja ja törsäämään verorahoja. Tulkaa hakemaan niille vastinetta :).
Yhtä juhlaa!
Niin niin niin monta juhlan aihetta yhdellä kertaa, ettei tiedä missä kuohuisi ekaksi.
Finlandia Junior-palkinto on iso asia. Tänä vuonna sen sai yhteistyökaksikko Parvela - Talvitie kirjastaan Keinulauta. Onnea kovasti sekä Piille että tekijöilleen. Muut ehdokkaat olivat
Andersson, Henrika: Emma Gloria och de Levande Varslarna; Holopainen, Anu: Molemmin jaloin; Parkkola, Seita: Viima, kuvitus Jani Ikonen; Puskala, Sirpa: Kingi ja Saarinen, Virpi: Hämäränkoira.
Kirjallisuuspalkinnot ovat kuohuttaneet muutenkin kovasti iltapäivälehdissä, päivälehdissä, aamulehdissä ja blogistaniassa. Palkinnon luonne on aina kaksijakoinen. Toisaalta palkinnon saajaa halutaan muistaa, kunnioittaa, nostaa ja ylistää. Se, jota halutaan tiettynä hetkenä tietyssä paikassa juhlistaa, kertoo hyvin paljon sen ajan kulttuurista ja hengestä. Toinen puoli on materialistisempi: palkinnon saajan teokset myyvät paremmin. En osaa sitäkään pitää pahana - jos ihminen lukee mistä tahansa syystä, se on hyvä.
Erityisesti juhlin lasten- ja nuorten kirjallisuuspalkintoja, sillä se kirjallisuudenlaji on kyllä pahasti paitsiossa!
Seuraava jaettava nuortenkirjallisuuspalkinto on Topelius-palkinto. Enää 11 yötä :). Ehdolla ovat
Karo Heikkinen: Sirpale; Tuija Lehtinen: www.liisanblogi.net; Marja-Leena Lempinen: Mustaa lunta; Mimmu Tihinen: Sokerista, kukkasista ja Mila Teräs: Sininen huone
Finlandia Junior-palkinto on iso asia. Tänä vuonna sen sai yhteistyökaksikko Parvela - Talvitie kirjastaan Keinulauta. Onnea kovasti sekä Piille että tekijöilleen. Muut ehdokkaat olivat
Andersson, Henrika: Emma Gloria och de Levande Varslarna; Holopainen, Anu: Molemmin jaloin; Parkkola, Seita: Viima, kuvitus Jani Ikonen; Puskala, Sirpa: Kingi ja Saarinen, Virpi: Hämäränkoira.
Kirjallisuuspalkinnot ovat kuohuttaneet muutenkin kovasti iltapäivälehdissä, päivälehdissä, aamulehdissä ja blogistaniassa. Palkinnon luonne on aina kaksijakoinen. Toisaalta palkinnon saajaa halutaan muistaa, kunnioittaa, nostaa ja ylistää. Se, jota halutaan tiettynä hetkenä tietyssä paikassa juhlistaa, kertoo hyvin paljon sen ajan kulttuurista ja hengestä. Toinen puoli on materialistisempi: palkinnon saajan teokset myyvät paremmin. En osaa sitäkään pitää pahana - jos ihminen lukee mistä tahansa syystä, se on hyvä.
Erityisesti juhlin lasten- ja nuorten kirjallisuuspalkintoja, sillä se kirjallisuudenlaji on kyllä pahasti paitsiossa!
Seuraava jaettava nuortenkirjallisuuspalkinto on Topelius-palkinto. Enää 11 yötä :). Ehdolla ovat
Karo Heikkinen: Sirpale; Tuija Lehtinen: www.liisanblogi.net; Marja-Leena Lempinen: Mustaa lunta; Mimmu Tihinen: Sokerista, kukkasista ja Mila Teräs: Sininen huone
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)