keskiviikkona, marraskuuta 15, 2006

Tytöt on aina ihmisiä?

Anni Polvan Tiina viettää viisikymppisiä, ja sitä juhlittiin Tampereella. Suhtautuminen Tiinaan on kaksijakoista - jopa saman pään sisällä. Toisaalta Tiina on räväkkä, oikeudenmukainen, positiivisesti esitetyn työläisperheen tytär ja menevä mimmi. Ja sitten samalla ahdistunut, perfektionistinen nuori nainen, jonka äiti moittii aina ja tuhoaa viimeistäkin itsetunnonripettä. Vaikka tyttö kuinka yrittää toteuttaa naisen mallia, repeää mekko aina jostain, jotain tulee mottaistua nenään tai tiskatessa lasi lipsahtaa kädestä...

Neulontabuumin keskellä naurattaa Tiinan karmean itsekontrollin antama julma rangaistus: virkkaus.

Aikamoista tyttökirjojen vapauttamista ja tyttöjen voimaannuttamista harjoitettiin koko luentosalin voimin, kun osallistujat saivat ottaa virkkuukoukun ja lankaa. Moni pannulappu sai alkunsa kuunnellessa mielenkiintoisia puhujia.

Historiaosuus valotti paljon, kirjavinkkaus innosti.

Minulla oli mukana sukka, josta ei sen enempää ettei joululahjaylläri mene pilalle.

Kirsti Ellillä kutoi puoli metriä kaulaliinaa ja piti mielenkiintoisen esityksen kirjailijasta, joka ei halua sivistää muita eikä suostunut itse koskaan alistumaan sukupuolityttöilyyn.

Ikolan Kaisan Hullulle luokalle kaivattiin jatkoa, ja hän neuloi lapasta.

Tuija Lehtinen oli viettänyt viikonlopun tutkimalla kirjahyllyään ja etsimällä vanhoja suosikkejaan. Hän ei kuulemma aio koskaan antaa päähenkilöidensä jämähtää palvelemaan aviomiestään ja nössöilemään perheensä kanssa, kuten Montgomeryn Anna teki.

Rauha S. Virtasen mukaan TAYS on hyvä paikka lukea kirjoja (koska siellä saa aina odottaa rauhassa...), ja tyttöys on muuttunut vuosien aikana.

Juoruilin lisäksi Kurosen Kirstin kanssa, ja uusi Vili Voipio ON tulossa!!

Minun pääni, ajatukseni, mieleni ja ammatti-identiteettini lepäsivät ja nauttivat. Voiko maailmassa olla mitään parempaa kuin istua neljä tuntia kuuntelemassa puhetta kirjoista?

Kysymys on retorinen.

6 kommenttia:

Liina kirjoitti...

voi olla:
istua neljä tuntia lukemassa kirjoja.
mutta puhe kirjoista on kyllä melkein yhtä hyvä =)

mun piti oikeastaan noista Tiina-kirjoista sanoa, että jostain syystä koin ne ihan hirveän ahdistaviksi pienenä. kaikki muut tykkäsi.
ehkä siksi, että en voinut millään muotoa samaistua Tiinaan. ja sen perhekin oli ihan kamala.
salaa olenkin oikeasti ollut aina sitä mieltä, että nössöily on tietyissä rajoissa sekä hyväksyttävää että hauskaa :P

Kaisa kirjoitti...

Kiitos erittäin osuvasta selostuksesta, Reetta! :D

Minäkään en ihan allekirjoita nössöilyn kamaluutta. Tykkäsin kovasti myös Montgomeryn myöhäisemmistä kirjoista...

antitäti kirjoitti...

Nössöilylle on aikansa paikkansa, ehdottomasti! Mitä mistään tulisi, jos ei saisi koskaan pitää huolta ja hempeillä?

Itse halusin kohdistaa lempeyteni mieluummin eläimiin kuin aviomieheen - siis nuorena. (En enää, e-heeen... eh...)

Liina: joo, lukeminen on melkein yhtä hyvä. Mutta silloin ei voi kutoa sukkaa samalla yhtä helposti, kun kirja lupsahtaa kiinni niin helposti :).

K kirjoitti...

"Voiko maailmassa olla mitään parempaa kuin istua neljä tuntia kuuntelemassa puhetta kirjoista? "

Voi, istua neljä tuntia kuuntelemassa puhetta kirjoista KUTOEN. ;)))

Liina kirjoitti...

aaah. kutominen ja lukeminen.

olen kuullut väitettävän, että tosi taidokkaat osaavat kutoa ja lukea yhtä aikaa.
tästä suivaantuneena yritän silloin tällöin harjoitella.

onnistuakseni tarvitsen tosin kovakantisen kirjan (ei mitään paksua pokkaria, joka ei pysy auki millään) ja kirjan päälle sitten vielä kaukosäätimen joka pitää kirjaa auki. katkoja tulee, sekä sukan edistymiseen että lukemiseen.

sitäpaitsi poikaystävä haluaa välillä kaukosäätimen itselleen. kirottua.

antitäti kirjoitti...

Liina: JUST noin minä neulon! KAukosäädin kirjan päällä polvilla.

Se on huomattavan epämukavaa, ja olenkin siirtynyt katselemaan televisiota ja devareita neuloessani. Pelkästään neulominen ilman muuta tekemistä on tylsää :)