sunnuntaina, lokakuuta 22, 2006

Hampaanjälkiä

Adotoin blogiini hamsterin - Lukuhamsun. Se muistuttaa elämän epäreiluudesta: kaikki, mikä näyttää söpöltä voi tuhota sinut.

Pirkkalan eskarilaisista lähes kaikki käyvät luokan kanssa kirjastossa. He saavat kirjastokortin ja pitkällisen saarnan minulta siitä, kuinka kirjastossa käyttäydytään ja kuinka kirjoja kohdellaan. Saarnassani painotan kahta seikkaa:

Kirjastossa ei saa juosta! - koska kukaan ei tahdo haljennutta päätä tai lääkärireissua. Tänä syksynä jokaisen satutunnin jälkeen jostakusta on tullut verta. Villasukat ja kiihdytyskisoja kutsuvat käytävät ovat pettävä yhdistelmä.

Pitäkää kirjanne korkealla! - koska lähes jokaisessa perheessä on koira, kissa, hamsteri, rotta, hiiri, gerbiili, kilpikonna tai mikä vielä pahempaa: pikkusisko tai pikkuveli. Vaarattoman näköinen suloinen vauva vain odottaa hetkeä, jolloin se jätetään yksin kirjaston kirjan kanssa. Silloin se oppii ryömimään. Ja ryömii repimään, raatelemaan ja puremaan kirjaa juuri kasvattamillaan vauvatorahampailla.

Eskareilla on yleensä hauskaa, mutta totta toinen puoli.

En tiedä, onko kirjastojen käyttämissä päällystysmuoveissa jotain erityisen mielenkiintoista hajua? Viime kesänä pyyhin suurimman osan lasten kuvakirjoista, ja valehtelematta kolmasosassa kirjoista oli joko koiran tai lapsen hampaanjäljet.

Missä on CSI kun sitä tarvitaan?

3 kommenttia:

Riksu kirjoitti...

Aivan uusi blogi minulle. Kiitos vierailusta ja onnitteluista minun blogissani

Anonyymi kirjoitti...

TOSI mielenkiintoinen blogi, mutta pitäisi töitäkin tehdä. ;)

Meidän kirjastossa syksyn pahin saldo on ollut 11 tikkiä!

antitäti kirjoitti...

Jaatina: 11!!! Wow! Siinä on jo harrastettu kirjallisuutta koko kropalla. Kiitos kehuista :).