Viimeinen päivä

Viimeinen lomapäivä kolmen viikon vapauden jälkeen.

Sinä päivänä herää aamulla kymmeneltä ja tuijottaa kattoa - huomenna olen ollut tähän aikaan kaksi tuntia töissä. Nousee ylös tuntien itsensä veltoksi. Kahvikuppi kädessä ymmärtää, että jotain on ohi. Haikuilee hetken ja soittaa surullista musiikkia yölle, jota ei ehtinyt tulla. Ripustaa koneeseen unohtuneet uimapuvut kuivumaan ja kokee Kaiken Symbolisena.

Viimeisenä lomapäivänä yhtäkkiä huomaa, mitä kaikkea on jäänyt ajattelematta, tekemättä. Piti suunnitella ja kirjoittaa, muuttua hyvissä ajoin tehokkaaksi. Unohdin. Paniikissa räppää tietokoneen päälle ja naputtaa arvostelua, josta tulee painokelvoton. Ahdistuu, tuntee itsensä ammattitaidottomaksi ja työkyvyttömäksi.

Sitten sitä pakenee jalkapallokentälle, jossa onnistuu tunaroimaan jalkansa veriseksi. Kiroilee, ajaa julmistellen päivystykseen poistattamaan kynnen ja tapaa maailman sarkastisimman ja hauskimman sairaanhoitajan. Apteekin edessä myydään pehmiksiä ja aurinko porottaa ruskettuneisiin olkapäihin. Veli lähettää tekstiviestin ja säälii juuri sopivasti.

Kotimatkalla mieleen vilahtaa kuva uudesta kirjastosta. Huomenna alkaa muutto, suljettu asiakkailta ja avoin kaikelle muulle. Kaikki on uutta, kaikki on täynnä mahdollisuuksia. Tilaa, avaruutta, näyttelyitä, pari hauskaa ideaa. Huomenna pääsen kiinni urani suurimpaan haasteeseen. Minä en jaksaisi odottaa huomiseen. Minä haluan töihin.

Lataan ämppärini, etsin ryönäisimmät rytkyt niskaan, pääkallohuivin päähän ja vyötän varpaani sideharsoon. Neljän viikon päästä minulla on uusi lastenosasto ja pirunmoiset hauikset.