Päivän uutinen on ollut kansanedustaja Leena Rauhalan tekemä kirjallinen kysymys. Kirjastolaiset ja muut kirjojen ystävät ovat pyöritelleet silmiään niin netissä kuin livenäkin.
Minua melkein eniten kauhistutti Stabenfeldt-kustantamon julkisuuteen antamat kommentit käännöksistä ja kirjojen suomalaisista versioista:
"Suomalaisesta laitoksesta on poistettu alkoholi ja tupakka. Sadomasokistinen prostituoitu -vertaus on muutettu muotoon 'aika hurjan tytön näköinen'."
Suomen julkaisujohtaja Charlotte Frennesson kertoo, ettei kustantajaa huoleta huume- ja muut viittaukset, sillä kaikki on siistitty."
Suora lainaus Hesarista.
Millaisen filtterin läpi kirjat kulkevat? Kuinkahan monista kirjoista meillä on "Suomi-painokset"...
Kyseessä on siis Sweep -kirjasarja. Ongelmaksi sarjan tekee se, että se on suunnattu nuorille ja se sisältää "viinaa, tupakkaa, huumeita, sadomasokistista seksiä ja wiccalaisuutta". Lukiessani eri uutisia sarjan kohderyhmä vaihtelee yhdeksästä ikävuodesta kuuteentoista. Siinä on aika iso ero.
Älähtäneet ovat sananvapauden puolustajien lisäksi Suomen Pakanaverkko ry ja Suomen luonnonuskontojen yhdistys Lehto sekä yksittäiset wiccalaiset. Jossain keskustelupalstalla suuttuivat sadomasokistit: kyse ei ole sairaudesta vaan seksuaalisesta suuntautumisesta.
Odotan, koska joku siivousvälinefirma tekee valituksen, koska kirjasarjan nimi viittaa niiden tuotteisiin. Odotan myös, koska lukijat muistavat taannoisen Loen Kurttila-keskustelun ja nuijivat minua sillä päähän :).
Oikeasti nautin aivan suunnattomasti tällaisista keskusteluista ja kohuista. Niitä tarvitaan sananvapauden, yhteiskunnallisen vastuun ja kirjallisuuden rajojen määrittämiseksi aina uudelleen. Minusta on upeaa, että painettu sana herättää ihmisissä suuria tunteita. En ole koskaan ollut täydellisen sananvapauden puolestapuhuja, ja työssäni joudun vetämään rajoja lasten-, nuorten- ja aikuistenkirjallisuuden välille. Tällaiset jutut saavat ajatukset herkemmiksi pitkäksi aikaa.
Minusta tämä on surullinen päätös asialle, josta olisi voinut tulla toisissa olosuhteissa ihan hyvä ja hedelmällinen keskustelu.
Rauhala valmistee lakialoitetta, jonka tarkoituksena on määritellä kirjoille ikärajat pelien ja elokuvien tapaan. Aamuni alkoi hyvän ystäväni lähettämällä viestillä: "Kannatan ajatusta lämpimästi! Saataisiin maahamme runsain mitoin lisää kirjallisuudesta kiinnostuneita peruskoululaisia!" Ystävä on äidinkielenopettaja.
7 kommenttia:
Mutta missä ihmeen tynnyrissä on kasvanut ihmisiä, jotka eivät ole koskaan wiccasta, siis oikeesti?!
Alkoi epäilyttää, onko kirjasarjan perumisen taustalla jokin muu syy. Vaikkapa semmoinen, että kirjaa oli kenties menty sensuroimaan ilman asianmukaisia muunteluoikeuksia...
Librarian: Kävi kieltämättä minunkin mielessäni...
Usvazine: Tätä taidettiin Facebookissakin ehdotella. Minusta oikeasti aika pelottava esimerkki siitä, kuinka lukijoita voidaan vedättää. Pahimmillaan tosiaan kirjailija ei ole antanut muutoksiin lupaa, ja silloin puhutaan jo aika isoista tekijänoikeusjutuista!
Siitä muuten lähdetään sitten, että esimerkiksi Raamattu on K-18. Menee pyhäkoulun pitäminen vähän hankalaksi.
Ton tyyppinen siivoiluhan on kaikessa typeryydessään ilmeisesti aika tavallista. Koomisena esimerkkinä muistelisin, että Taikurin hatun ranskannoksesta on poistettu maininta siitä, että Piisamirotta oli herännyt yöllä pissalle.
Mutta tämä nykytilanne – tai edes tämä wicca-kirjan yksittäistapaus – ei silti ole pelkästään koominen. Voi voi.
Täältä löytyy mielenkiintoista tekstiä kyseisen kansanedustajan aloitteista:
http://ahtoapajalahti.blogit.uusisuomi.fi/2010/06/04/kansanedustaja-noituuden-vastaisella-asialla/
Kirjaston olisi käytännössä mahdotonta vahtia kirjojen ikärajoja.
Muistan järkyttyneeni, kun luin ensimmäisen kerran englanniksi nuoruuteni suurta vaikuttajakirjaa, Kotikunnaan Rillaa, ja tajusin, että suomennoksesta oli jätetty kokonaan pois kokonainen luku, jossa Parta-Kuun "pasifismi" ankarasti tuomittiin...
Olispa hauska tietää mitä hulluistaluokista jätettäisiin pois, jos ne käännettäisiin ranskaksi. :)
Lähetä kommentti