Kiitos.
Saivartelua ja sanaväännöksiä
Jos joku on tyhmä sana niin "lukulaite". Mitä se muka tarkoittaa? Käytössä on myös termi "sähköinen lukulaite", joka haastanee "selluloosaisen lukulaitteen". "Laite" kadottaa sen viimeisenkin intiimin yhteyden sisältöön, mikä intohimoisella (ihmis)lukijalla kenties on vielä säilynyt "kirjamarkkinoilla". Kielellinen pahoinpitely satuttaa eniten sanoista elävässä kirjallisuusmaailmassa.
Viisas varoo, hidas häviää?
Tällä hetkellä kotimaan mielenkiintoisimmat keskustelut sähkökirjoista, lukulaitteista, sisällöistä ja niiden suhteesta kirjastoon käydään Kirjastot.fi -palstan keskustelussa. Huomaan muuttavani mieltäni lähes päivittäin eri keskustelijoiden perustellessa mielipiteitään loistavasti. Ymmärrän tarpeen himmata ja odotella, olla tuhlaamatta vähiä rahoja kyseenalaiseen tekniikkaan. Suuryhtiöt käärivät tuohta kirjastolaitoksella, kun keskeneräinen markkinatilanne pakottaa ostamaan vähän ja kaikkea.
Samalla uskon, että eturintamassa olo tekee hyvää kirjastolle instituutiona. Kun logot ja brändit heitetään syrjään, jäävät jäljelle sisällöt, tekijänoikeudet, tiedonvälitys ja asiakkaat - kaikki meille elintärkeitä asioita. Jos ne piilotetaan markkinaslangin tai tekniikkahöpinän taakse, on meidän mentävä perässä ja kiskottava ne omalle alueellemme, käännettävä kulttuurin kielelle.
Mitä minä sillä tekisin?
Ihan ensiksi minä vihaisin hetken lukulaitettani, ihan vanhojen hyvien aikojen vuoksi. Kirjan kuolema, pffft. Tunnetasolla en osaa valita, pidänkö enemmän ihmisen ihon vai vanhan, kauniisti luetun kirjan koskettamisesta. (Tästä johtuu viehtymykseni nahkakantisiin kirjoihin. Lisätietoa kauhuvinkkauksissani.)
Sitten minä leikkisin sillä. Tekniikkakömpelöksi ihmiseksi olen yllättävän innokas näpertämään, painelemaan, selailemaan, kokeilemaan ja lataamaan. Vain tutustumalla pääsee tutuksi.
Hiukan oikeasti tarvitsisin sitä kokouksiin ja matkoilla. Voisin ottaa raportit ja pöytäkirjat vastaan tiedostoina. Kaiken sellaisen, mikä mahdollisesti vaatii nopeita alleviivauksia, kommentointia, selausta, jatkojalostusta. Haluaisin lukea lehteni ruudulta, eikä kevyt olkalaukussa kulkeva muutaman tuhannen niteen kirjastokaan heikkoa tekisi.
Vinkkausta olen miettinyt paljon. Kymmenien kirjojen raahaaminen ympäriinsä on raskasta, joten lukupätkät kulkisivat mukana näppärästi. Kuitenkin minusta on tärkeää näyttää lapsille kansi, antaa mahdollisuus lukea takateksti ja selailla sisältöä. Kasvattakoot lihaksiaan edes kantamalla kirjoja kotiin.
Lopuksi minä olisin taas vähän kiukkuinen. Saisin ladattua Desdemonaan (laitteeni nimettäisiin Shaken naisen mukaan, joka oli katalan juonittelun ja poliittisen väännön viaton uhri) muutaman hassun kotimaisen kirjan. Lähinnä tekijänoikeuksista vapautunutta vanhaa kirjallisuutta sekä omakustanteita. Jos me emme tee mitään, ei kirjastokaan voisi minua auttaa:
"Yet she must die, else she'll betray more men.
Put out the light, and then put out the light."
-Shakespeare: Othello-
9 kommenttia:
Onko lukulaite "oikeasti" muuta kuin kannet, joissa on hieman erilainen toiminnallisuus kuin perinteisen kirjan kansissa?
(Tässä hieman samaa ihmettelyä http://www.youtube.com/watch?v=pQHX-SjgQvQ)
Kiitos linkistä :D!
Ymmärrän hyvin tuon ajattelutavan, ja aluksi olin samaa mieltä. Ihan kokonaan se ei kuitenkaan käsitystäni tiivistä. Eroa löytyy kahdelta suunnalta:
1) Fenomenologinen ruumiskäsitys. Kun teemme jotain tietyllä tavalla, se määrää paitsi ruumiinliikkeitämme/toimintojamme, myös mieltämme, ajatuksiamme, olemistamme. Eri tavalla lukeminen tuottaa erilaisen toiminnallisuuden lisäksi erilaista olemista lukijana, erilaista lukutyyliä - todennäköisesti myös erilaista kirjallisuutta.
2) Kirjahistoriallinen lähestymistapa.
Lukemisen suuret mullistukset ovat yhteydessä "esine-kirjan" muodon muutoksiin. Kääröjen muuttuessa koodekseiksi ja myöhemmin painetuiksi kirjoiksi niiden käsittely, jakelu, markkinointi ja saatavuus ovat samalla ottaneet suuria askelia. Ne ovat vaikuttaneet myös lukutaitoon, lukemisen mahdollisuuksiin, lukutapoihin ja lukijoiden muutoksiin.
Minä en tahdo jättää e-kirjoja puhtaasti taloudellis-tekniseksi ilmiöksi. Ne ovat myös poliittinen, yhteiskunnallinen ja jopa henkilökohtainen kysymys.
Kirjan ruumiillisuuden korostamisen ennenkuulumaton aalto vaikuttaa sangen oudolta ilmiöltä. Toki mielenkiintoiselta. Mutta toisaalta: ... jännä juttu, melkein kaikki on jännää. :)
Käyttökokemuksena voidaan ajatella kirjaa yleensäkin tai partikulaareja kirjoja. Samalla tavalla voidaan ajatella vaikkapa tietokonetta tai e-kirjan sähkölukulaitetta (meh); joko tietokonetta yleensäkin tai jotain partikulaaria tietokonetta, esim. omaa työasemaa töissä tai äidin kotiläppäriä.
Tietokone on kirjaa huomattavasti aistikkaampi lukulaite; oman tietokoneensa kovalevyn ajoittaiseen rytmiin tottuu, siihen tapaan millä näyttö taittaa valoa ja toistaa värejä, miltä näppäimistö kuulostaa. Miltä oma tietokone lämmetessään tuoksuu. Myös miltä kollegan, ystävän tai rakkaan tietokoneen käyttö kuulostaa. Muistan sormissani erittäin tarkasti miltä Amiga 500 -tietokoneen näppäimistö tuntuu ja paljonko TAC-2 painaa ja miten sen paino on jakautunut. En ole käyttänyt kumpaakaan vuosiin. Minulla ei kuitenkaan vaikuta olevan minkäänlaista mielikuvaa samoihin aikoihin lukemieni kirjojen paperin karheudesta tai sävystä.
Näiden lisäksi tietokoneella on spirituaalisen ja fyysisen maailman välimaastossa olevia ominaisuuksia; hiiren nuolen kiihtyminen fyysistä hiirulaa liikuttaessa, totuttuu webbisivujen latautumisen viive jne.
Mace: Mikäli muistan oikein, sinulla ja minulla on muutenkin erilainen suhde kirjojen omistamiseen :D...
Ei fyysisyys ole itsetarkoitus, vaan osa lukukokemusta. Pala sitä tekemistä, jolla asia siirtyy. Viatonta välikappaletta ei ole, se vaikuttaa viestiin.
E-kirjat muuttavat kirjailijoiden ammattia, kääntäjien hommia, kuvittajien työtä, kustantajien palikoita, jakelukanavia, kauppoja, kuljetusfirmoja, lukijoita, opetustapoja...
Aika monta yhteiskunnallista asiaa. Henkisistä ja ruumiillisista pitänee kirjoittaa myöhemmin lisää :).
"Ei fyysisyys ole itsetarkoitus, vaan osa lukukokemusta. Pala sitä tekemistä, jolla asia siirtyy."
Näinhän se on; internetissä surffailussa (tm. lukemisessa) on fyysinen puolensa jolla on oma osuutensa kokemukseen.
Hmm kääntäjien näkökulmia asiaan olisi mielenkiintoista kuulla. Mulla on pari suomentajatuttua, jotka ovat jo useamman vuoden kääntäneet digitaalisessa muodossa olevaa aineistoa (esim. tietskapelejä). Täytyypä yrittää jututella heitä.
Mitähän tästä e-kirja-asiasta oikein tulee, vai tuleeko mitään? Potentiaalia on ja tuntuu että on myös jännitystä ilmassa.
Hauska huomata miten olen täysin päinvastaista mieltä kirjan ja tietokoneen aistillisuudesta. Minä muistan monesta lukemastani kirjasta parilaadun, sen karheuden tunnun tai joistain kirjastopoistoina ostamistani myös niiden likaisuuden. Vanhoja kirjoja lukiessani juuri paperin tuoksu, sivujen hiljainen kahina, valon heijastuminen paperin pinnasta ja monet muut asiat ovat merkityksellisiä. Ja vaikka kirjoja on kotikirjastossani melkein tuhat, niin yllättävän monesta muistan mistä olen kirjan ostanut. Muutamista muistan jopa hinnan ja lukiessani jotain tällaista kirjaa palautuu mieleeni se divari tuoksuineen, josta kirjan olen ostanut.
Tietokone on sen sijaan kone. Se tuoksuu työlle, sen lämpeneminen symboli työssä hikoilevaa otsaa kovalevyn rutinat tuovat mieleen työn alle sortuvan työläisen selän. Revi näistä sitten vielä romantiikkaa!
Tosin jos joku haluaa tarjota tutustuttavakseni elektronisen lukulaitteen, tartun tarjoukseen mielihyvin ja lupaa antaa sille kaikin puolin rehellisen mahdollisuuden valloittaa sydämeni.
Mace: Kääntäjillä ei muutenkaan ole kovin herkullisesti asiat - ainakaan kaunon puolella. Koska "laitekirjallisuutta" suomeksi ei ole tarjolla, ei kääntäjillekään ole hommia. Toisaalta laitekykenevät ovat todennäköisesti kielitaitoisia, joten tarvitaanko käännöksiä ollenkaan? Kustantaja on huolehtinut käännöksistä, mutta jos kustannusporras ohitetaan - ainakin osittain - miten kääntäjät ottavat tilanteen haltuunsa?
Ja kyllä tästä jotain tulee, ihan varmasti. Minusta on aika hauskaa olla mukana katsomassa, mitä.
Markku-setä: Suloinen mielipiteesi sopisi hyvin bibliofiilien fetissi-palstalle :). Mmmmmm....
Reetta! Paikka! Hillitse itsesi!
Ei mutta joo. Kirja on seksikäs artefakti ja raa'alle työlle haiseva lukulaite joutuu kilpailemaan vuosisataisen intiimin ja henkilökohtaisen kokemuksen kanssa. Ei ole helppo taistelu. Toisaalta keksin itsekin lukuisia työtä helpottavia käyttötarkoituksia lukulaitteelle. Vinkkaukset saisi saisi kommentteineen ja lukunäytteineen nätisti kulkevaan muotoon ja siististi ojennukseen esimerkiksi. Tykkäisin varmaan työkäytössä. Kai. En kuitenkaan kokeilematta sano mitään tähän.
Mä lainasin pelkästä testimisen ilosta lukulaitteen kun kirjastosta sen sai nyt pidemmällä laina-ajalla. Saa ny nähdä mitä tykkään - kyllä kirjan kannet ja tuntu on yleensä mulle tärkeitä asioita. Ainakin tulee luettua klassikoita, kun e-kirjoina näytetään tarjoavan hirveän vähän mitään muuta kuin englanninkielistä kaunokirjallisuutta (tai sitten en vaan löydä).
Lähetä kommentti