500 lastenkirjaa, jotka sinun on luettava ennen kuin kasvat isoksi

Kuva Vintagecatilta.

Postasin Facebookiin uutisen Julia Ecclesharen kirjasta 1001 children's books you must read before you grow up. Kommenteissa valiteltiin listan kieli- ja kulttuurisidonnaisuutta, eikä aikaakaan kun Karjalaisen Matti ja Kestin Markku pistivät kotimaisen listan koottavaksi.

Kirjavinkkariyhdistyksen Fese-sivuilla kerätään kirjalistaa innolla kasaan.

*********************************************
Säännöt ovat seuraavat:

1. Nimeä viisi (5) lasten- tai nuortenkirjaa, jotka sinun mielestäsi "jokaisen" pitäisi lukea. Kyseessä pitää olla kaunokirjallinen teos, eli myös runot ja sarjakuvat kelpuutetaan mukaan.

2. Valintaperusteena voi käyttää omaa makua, kirjan historiallista, kulttuurillista tai yleissivistävää merkitystä, ihan mitä tahansa. Perustelut ovat kivoja (mutteivat pakollisia) ja toisten vastauksia saa luonnollisesti kommentoida jos mieli tekee.

3. Teoksen ei ole pakko olla suomennettu, vaan muullakin kielellä kirjoitetut lasketaan mukaan.

4. Levittäkää halutessanne sanaa myös työkavereillenne tai muuten vaan aiheesta kiinnostuneille ja toimittakaa sitten vastauksia eteenpäin!

5. Lopuksi voitaisiin koota jonkinlainen yhteenveto kirjavinkkariblogiin tai saattaa tulokset muuten vaan kaiken kansan tietoisuuteen.

6. Pääasia, että kirja jota ehdotat on lasten- tai nuortenkirja. Sillä ei ole väliä pitäisikö se lukea jo lapsena vai onko se sellainen, että kaikkien aikuisten pitäisi ko kirja lukea.

**********************************

En kauheasti pidä näin tiukasti laadituista säännöistä, koska minusta asioita on vaikea laittaa järjestykseen. Yleensä minulle sanotaan, jotta "lighten up, tämä on vain hauskanpitoa", mikä ärsyttää vain lisää. Näin tärkeille jutuille ei naureta :).

Kaikesta huolimatta heitin mukaan keräykseen oman viiden kirjan listani. Sen kuudennenkin salaa.

Hintonin Me kolme ja jengi kuuluu itseoikeutettuna listalle. Luin sen aikoinaan varmasti kymmenen kertaa ja itkin aina. En ole uskaltanut koskea tähän sen jälkeen, sillä leffa oli suuri pettymys. Minun on kyllä vähän Ponyboyta ikävä. "When I stepped out into the bright sunlight from the darkness of the movie house, I had only two things on my mind: Paul Newman and a ride home..."

Kunnaksen Tiitiäisen satupuu on täynnä runoja, jotka osaan vieläkin ulkoa. Joskus elämässäni olen ollut Tunteellinen siili, useammin Jaakko Vaakko Vesirotta. Pii Poo vetoaa road rage-puoleeni ja Jansmakko Erikois-runolla opin kirjallisuustieteen eri teoriat (kiitos Vartiaisen Pekan).

Meyerin Houkutus on Ilmiö, kontroversiaalinen väittelynaihe, vampyyriennostaja ja rakkaustarina. Se kuuluu listalle ilman muuta. Sieltä kauneimmat lauseet lienevät "And so the Lion Fell in Love with the lamb." "What a Stupid lamb..." "What a Sick Masochistic Lion..." ja "Oletko koskaan kuullut vampyyrista..."

Preusslerin Mustan myllyn mestari valvotti monta yötä. Sain tämän joululahjaksi vanhemmilta (?) ja vinkkaan sitä edelleen hienon, perinteisen tarinan voimalla. Harmittaa, etten ole saanut käsiini tsekkiläistä (?) animaatioversiota, joka on kuulemma ihan rivakan verinen.

Salmisen Kymmenen pistettä neitsyydestä on nostalgiaa puhtaimmillaan. Paljon kliseitä, naiiviutta ja jälkikäteen hyvin kyseenalaistettava koukkukin. Kaikesta huolimatta sydänverellä alleviivattu kappale löytyy hyllystä, jonka omistajan mottona oli pitkään: "Mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa, mutta se ei välttämättä merkitse onnellista loppua." (siteeraus muistinvarainen)

Ronja Ryövärintytär putosi niukasti. Samoin Pikku vampyyrit, joita en itse lapsena kauheasti ihaillut, mutta jotka ovat pitäneet pintansa kiitettävästi aikaa vastaan. Häijyhenrimäinen vampyyrisuku vastustaa kapinallisesti "hyvä voittaa aina" -periaatetta.

ps. Listan innoittamana etsin vanhat päiväkirjani ja tarkistin, mitä olin lukenut kuusivuotiaana. Kirjattuna oli useampi Tuisku, Seikkailujen meri ja Tottisalmen perillinen.