maanantaina, helmikuuta 01, 2010

Kaikki maailman Lizziet liittykää yhteen!

Jos tahdot pelästyttää kirjastolaisen, sano kovalla äänellä: "PÄÄSANAN MUUTOS!"

Suomeksi se tarkoittaa sitä, että termi, jonka mukaan kirja aakkostetaan (pyhä asia), on muuttunut, ja niin ollen kyseinen kirja on kyseisellä hetkellä hyllyssä *väärässä paikassa*.

*värinää*

Kirjastoksi se tarkoittaa suunnilleen sitä, että pääsanan ja signumin muuttumisen vuoksi niteisiin on otettava uudet info- ja selkätarrat ja ne on hyllytettävä uudelleen eri paikkaan.

Välillä muutokset ovat käsittämättömiä, ja vaikka rikkoisin ammattikunnan code of silencen, kerron silti todistaneeni yhden niteen kiertoa neljällä eri pääsanalla. Tarraa tarran päälle, kunnes muovit olivat lähes paksumpia kuin kirja.

Useimmiten muutokset ovat järjen voitto kirjastobyrokratiasta, mistä hyvä esimerkki on nykyinen nuortenosastoamme ravisteleva muutos. Etenkin tietyt hömppänuortensarjat ovat tuottaneet tuskaa kaikille niiden kanssa työskenteleville jo pitkään. Vanhaan hyvään aikaan kirjoittajat olivat ketä olivat, ja nimeksi pistettiin Carolyn Keene. Nykyisin sarjan jokaisella osalla voi olla eri kirjoittaja - ja sitä myöten jokainen sarjan kirja löytyy aivan eri paikasta hyllystä. Siitä seuraa mm. se, että kukaan ei löydä kyseisen sarjan kirjoja, jotka luonnollisesti pitää lukea tismalleen tietysssä järjestyksessä mukaanlukien ne pari spin off-sarjaa, joiden päähenkilöiden elämästä pitää tietää kaikki etukäteen, jotta juonta voi seurata edes kursorisesti.

Ei enää, huudamme me. Ison kirjaston luvalla saamme viimein tehdä sen, mitä monet meistä ovat salaa jo tehneet. Yhdistämme sarjat saman nimen alle, ja näin kaikki erään fiktiivisen kaksoiselämään elävän laulajatähden fanit löytävät kaikki kirjat hyllystä samasta paikasta. Joku uskalias voi jopa yrittää numeroida niitä ilmestymisjärjestyksen mukaan!! Nyt siis hyllynreunassa epäortodoksisesti lukeva opaste pitää paikkansa myös byrokraattisesti, ja kirjat löytää kirjastossamme muutkin kuin minä (joka alunperin vastustin tätä järkeistystä) ja hän, joka järkeistyksen lopulta ajoi läpi (kiitos).

Suurin ongelma käytännön toteutuksessa on se, että kirjoja on julmasti, ja niistä 99% on lainassa. Vietin siis tämän iltavuoron naputellen kymmeniin kirjoihin nidevarauksia *). "Reettalle tarraan, Reettalletarraan, reettalletararab,reetaraan..."

Kohta meillä on kaunis, looginen hömppyyskokoelma. Vielä kun ymmärtäisi, onko Jonas sama kuin Camp Rock ja Kolme etsivää Hitchcockia ja Mian ensimmäinen oma romaani osa Prinsessapäiväkirjoja. Toivottavasti huomenna tulee kirjastokäynnille valistunut vitos-kuutosluokka, jolta saan ensikäden tietoa.

*) nidevaraus= kirjastolaisten salainen tapa saada haluamansa kirjat käsiinsä asiakkaista piittaamatta ja heidän ylitseen jyräten. Sitä käytetään vain kokoelmanhoidollisiin tehtäviin, ei kivojen kirjojen rohmuamiseen ennen asiakkaita. Vastoin ilkeitä huhuja me todella *olemme* samassa varausjonossa asiakkaiden kanssa. Varmana.

10 kommenttia:

Liina kirjoitti...

mahtava teksti :D

Carolyn Keene :D luotto kustannusalaan meinasi varhaisteiniltä kadota, kun Totuus Keenesta alkoi pikkuhiljaa selvitä.

ja niin ... en minä ainakaan kirjastoaikanani saanut ikinä varausjonossa etuilla. niisk. en edes tiedä, olisiko se ollut teknisesti mahdollista.

lisko kirjoitti...

WOW!

Tätä on moneen paikkaan kaivattukin. Hieno homma! Riemuvoitto byrokratiasta joka kirjastoissa jyllää.

antitäti kirjoitti...

Liina: Muistan itsekin saman järkytyksen nuoruudestani. Joulupukkia ja Carolyn Keeneä ei ole :O :O!

Kaikki, mikä on teknisesti mahdollista on moraalisesti mahdotonta :)...

Lisko: No joo, kyllähän sitä byrokratiaa kirjastoissa tuppaa olemaan. Toisaalta koko ala perustuu tiedon *järjestämiseen*, luettelointiin, kuvailuun ja organisointiin. Sillä on hyvätkin puolensa.

Ja minä olen oikeasti ihan sairaan kova byro monessa asiassa (niissä oikeissa ;)) ja kapinoin vain joissain (niissä oikeissa ;)).

Mukavaa kuitenkin joskus tehdä jotain, millä on perusta asiakkaissa.

lisko taas kirjoitti...

"Mukavaa kuitenkin joskus tehdä jotain, millä on perusta asiakkaissa."

Siis, hä?

Joskusko vain?

Eikö kirjasto olekaan asiakkaita varten? Kirjastolaisia vartenko me järjestämme ja luokittelemme.

Onneksi blogistasi olen saanut käsityksen, että olet oikeasti asiakkaan puolella, joten tuo yllä oleva oli kai tahaton heitto? :)

Itsekin toimin kirjastoalalla ja mm. Lizzietä ja kolme etsivää -kirjoja olen pähkäillyt, kun niitä on siirrelty paikasta toiseen. Eikö epäselvissä tapauksissa kannata laittaa pääsana sen mukaan, kuinka suuri yleisö niitä todennäköisimmin etsii. Järjestelmäänhän voidaan lykätä niin monta tekijätietoa kuin on tarvis.

Epäloogisuutta tuo, että useissa kirjastoissa on sarjahylly mm. Keenelle, mutta ei Lizzielle tai Kolmelle etsivälle.

Mietin, onko Francine Pascalkaan yksi henkilö?

Kiitti kivasta blogista!

Anonyymi kirjoitti...

Mi-mi-mitä? Carolyn Keene ei olekaan Carolyn Keene? Pyhä jysäys, missä olen elänyt, kun en ole kuullut tätä aiemmin? Ei siinä mitään, että joulupukkia ei ole, mutta että Carolyn Keene.. Maailmankuvani ei ole vielä koskaan tainnut keikahtaa näin rajusti.

Mahtavasta blogista kiittää eräs erittäin ahkera pirkkalainen kirjastonkäyttäjäteini!

antitäti kirjoitti...

Lisko: Heitossa on totta toinen puoli. En minä kirjastolaisia varten järjestä, mutta tunnustan nauttivani "kirjoja kirjojen vuoksi" -asenteesta. Onneksi se harvemmin kolahtaa asiakaskeskeisyyden kanssa pahasti. (Paitsi joskus, kun en haluaisi lainata jotain superkaunista kirjaa kenellekään vaan pitää sen siliteltävänä "kotona" :))

Olemme osa niin isoa kimppaa, että pääsanoja ei tietokantaan pysty oikeasti muuttamaan.

Tätä sitten kierretään kaikin mahdollisin keinoin, kuten liittämällä luokkamäärityksiä kirjaston omaan luokkakenttään (esim. 84.2 TAVU) ja tosiaan hyllyopasteilla yms. Ainakin salaa :).

Anonyymi: Anteeksi! Yritän olla varovaisempi moisten paljastusten kanssa ensi kerralla, hih.
Hyvästä kirjastonkäytöstä kiittäen,

antitäti

Tepsutar kirjoitti...

Ihana teksti Reetta, taas kerran! :)

Juha kirjoitti...

Yksi hyllytyksessä kummastuttanut juttu on, että miksi kirjailijoiden omaelämäkerrallisia teoksia sijoitetaan kirjallisuudentutkimuksen luokkaan, siis vaikka Roald Dalhin romaanit Poika ja Yksinlentoon. Siinä on varmaan joku oma logiikkansa, joka kirjastoalaa opiskellessa tulee esiin, mutta teosten löytämistä se vaikeuttaa. Nimenomaan siis satunnaisesti kirjan löytämistä, tietämättä että sitä etsii.

Heli kirjoitti...

Luokitus- ja hyllytyssäännöt tosiaan ovat työkalu, tarkoitettu auttamaan aineiston löytymistä. Mutta jos säännöt ja löytyvyys joutuvatkin törmäyskurssille, eli työkalu ei joka mutteriin olekaan sopiva, niin miksi ei käytettäisi muita välineitä, esim. maalaisjärkeä.

Kirjastoautossa tai pienessä lähikirjastossa on hauskaa se että siellä yleensä saa ihan röyhkeästi järjestää hyllyt mahdollisimman asiakaslähtöisesti. Niinpä meidänkin autossa on lasten helppolukuiset sarjat "helppouden" mukaan sarjoina tarjolla, aakkosista viis. Ja kirjailijaelämäkerrat samassa hyllyssä kuin muutkin muistelmateokset. Ei yhtään haittaa että selkätarrassa on eri numerot. Juhan kanssa ihmettelen minäkin, miksi kirjailija- ja taitelijamuistelmia ei laiteta luokkaan 99. Eihän myöskään esim. Pekka Herlinin elämästä kertovaa 'Koneen ruhtinasta' ole luokitettu rakennusalan, tekniikan tai liiketalouden ryhmään, vaan henkilöhistoriaan, niinkuin kuuluukin.

antitäti kirjoitti...

Muistelmat ja elämäkerrat ovat vaikeita muutenkin.

Kirjailijoiden lisäksi eritellään näyttelijät, ohjaajat, urheilijat, muusikot jne.

Yritäpä sitten miettiä, onko Kymppitonnin vetäjä samalla näyttelijä vai pelkästään oma hormoninen persoonansa...

Toisaalta kirjailijoiden tai muusikoiden elämäkerrat sisältävät viittauksia myös, hmph, no - kirjallisuuteen ja musiikkiin yleisemminkin, jolloin ne puolustaisivat paikkaansa noissa luokissa.

"Muuten vaan kuuluisat/mielenkiintoiset" ovat sitten ysiysissä.