Kuva: Franco Folini
Olen kyllästynyt kliseisiin, joita kukaan ei määrittele. Niin kuin vaikka: "Kirjasto on olohuone".
Minun olohuoneessani ollaan kylässä, jutellaan ja viihdytään. Siellä ei riehuta, roskata tai haistatella.
Minä olen vanhanaikainen ihminen, jonka kotona noudatetaan käytöstapoja. Kiitos, tänks, kiitti, ole hyvä. Saisinko. Silmiinkin saa katsoa. Moro. Päivää. Hymy tai :), samapa tuo.
Nauraa saa. Aina. Ja neuloa sukkaa, kilisevilläkin puikoilla. Vauvat saa huutaa.
Tervetuloa kylään!
5 kommenttia:
Osui ja uppos, Antitäti. Käytin tota klisettä viimes tänään ;)
Ååbussa on ollut vähän kahnausta uuden pk:n valmistuttua kaikessa komeudessaan: ihmiset syövät, juovat (yrittävät), nukkuvat... teineille täytyy käydä sanomassa että vaatteiden on osattava pysyä päällä jne. Koko henkilökunta tietysti toivoi kybällä, että kaupunkilaiset löytävät uuden "olohuoneen", mutta niinpä, se mielletään näemmä niin monin eri tavoin ettei aivan aavistettukaan.
Arja-täti: Mutta kai määrittelit sen kattavasti ensin :p...
Kruiser: Ette taida olla ainoa paikka, jossa näitä ongelmia on, valitettavasti. Etenkin uudet paikat vetävät tietysti puoleensa *kaikkia*, ja siellä on kiva olla - kauniin ja viihtyisän keskellä. Meillä on ollut rauhallista jo pidempään, mikä kertonee jotain vanhan kirjaston kunnosta ja Antitädin hirmuhallinnosta tiskissä :).
"teineille täytyy käydä sanomassa että vaatteiden on osattava pysyä päällä"
Siis Turussa viuhahdellaan uudessa pääkirjastossa, hurjaa menoa!
Librarian: Et kai ole rajoittamassa ilmaisuvapautta omassa kirjastossasi :)?!?!
Lähetä kommentti