keskiviikkona, kesäkuuta 20, 2007

Jos minusta kirjoitettaisiin kirja...

Olen tietoisesti pyrkinyt pitämään blogini tiukan ammatillisena, henkilökohtaisista hörhöilyistä vapaana vyöhykkeenä. Nyt kuitenkin olen ollut kohta viikon lomalla (mikä ei tietenkään estä työntekoa kotoa käsin!), joten julistan yöttömän keskiyön kunniaksi kyselytutkimuksen:

Jos minusta kirjoitettaisiin kirja...

-millainen se olisi?

Egoistisena omistajana vastaan tietysti ensin itse:

Jos minusta kirjoitettaisiin kirja... Sen kansien väri olisi oranssi ja se poltettaisiin. Siinä kuolisi joku. Siinä olisi liian vähän tärkeitä henkilöitä eikä kukaan oikein ymmärtäisi, mistä se oikeasti kertoo. Sitä ei koskaan lainaisi kukaan.
Se olisi pölyisenä ja hiljaa omassa hyllyssään, nautiskellen häpeämättömästi naapureistaan.


Kerätkää seitsemän kukkaa ja rakastukaa, viettäkää juhannusta.

8 kommenttia:

Tuima kirjoitti...

Höh, ei siitä noin huonoa kirjaa tulisi. Kansi voi kyllä oranssi, mutta sisältö olisi kirpeän huumorin ryydittämää tarinaa näpsäkan kirjastotädin kommelluksien värittämästä elämästä, mukana romantiikkaa ja iloista feminismiä, säkenöivää dialogia ja onnellinen loppu. Ja siinä kirjassa ahkera kirjastolainen oppii pitämään lomansa lomana ja jättämään työt työpaikalleen. Ihan niin kuin kunnon viihdyttävässä kirjassa pitää ollakin. Käy esimerkiksi Hömpän helmissä (http://homppa.vuodatus.net/).

antitäti kirjoitti...

Tuima: Haa, tuollaisen kirjan haluasin jo lukeakin!!

Hömpän helmet on tuttu paikka - itsekin olen Turussa yliopistolla naistutkijoiden romanssipiirissä istunut, ja kaikenlaista lukenutkin. Naisviihde tarvitsee teidän tapaisianne roheita naisia! Mitä muuta esim. sotakirjallisuus on kuin miesten homososiaalisia romansseja keskenään? Brothers in arms...

Tuima kirjoitti...

No sitten ei muuta kuin juttuja sisään vain, Hömpässä otamme ilolla kirjoituksia julkaistavaksi :)

Tuima kirjoitti...

En muuten ole ajatellut sotakirjallisuutta aivan tuolta kannalta...

Akkapaha kirjoitti...

Jaapa jaa, jos miusta kirja? Ei paljo kriitikot kehus, ei. Mustat kannet, mustaa huumorii, pientä pränttii. Ohueks jäis, asiaa nii vähä. Juoni yksviivane, sankar viel tyhmemp ko sarjakuvis. Mut loppu ois kuitekii onnelline, oisha?

kiiruna kirjoitti...

Jos minusta, niin... Joku sanoisi, että se on hauska, ja jonkun mielestä se olisi tylsä. Moni sanoisi, että jotain siinä oli, mutta en oikein osaa sanoa, mitä. Kirjaa lainattaisiin satunnaisesti parinkin vuoden jälkeen, koska siinä olisi kiinnostava ja ytimekäs teksti takakannessa...

antitäti kirjoitti...

Kiitos akkapahalle ja Kiirunalle kirjavinkeistä :)!

Laura kirjoitti...

Se olisi pieni, sininen. Kannen kuva olisi yksinkertainen lyijykynäpohjainen piirros. Nimi olisi jotian nin kaunista kuin "Kasteenkerääjä" tai "Joutsenelämä" jne. Sisältö olisi räiskyvää, hullua ja sarkastista. Lopussa kaikki päättyisi hyvin, jottei ketään masentaisi.