tag:blogger.com,1999:blog-35811000.post116863238835550791..comments2016-10-07T04:25:35.008-02:00Comments on Kirjaston antitäti hyssyttää: Haalarit vai univormu?antitätihttp://www.blogger.com/profile/17203743116686198856noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-35811000.post-1169813658151235602007-01-26T10:14:00.000-02:002007-01-26T10:14:00.000-02:00Jonkunlaista työvaatetta toimistolle olen haikaill...Jonkunlaista työvaatetta toimistolle olen haikaillut, Mao-jakku on lähinnä mielikuvaani. Kerkiäisi vielä ompelemaan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-35811000.post-1168729819704923812007-01-13T21:10:00.000-02:002007-01-13T21:10:00.000-02:00Jussi, sorry vaan, mutta miehille pukeutuminen on ...Jussi, sorry vaan, mutta miehille pukeutuminen on aina helpompaa :). Suorat housut käy kaikkeen ja kauluspaitoja on myynnissä vaikka mitä väriä. Tietysti oma farkku-villatakki -yhdistelmänikin on helppo, mutta turhautuisin jakkupuku/hame/housut -maailmassa aika nopeasti.<BR/><BR/>Silumiini: Mäkin ostin ne kolmet housut silloin niin, että olin vahingossa laihtunut tietyn kauppaketjun moodiin niin hyvin, että kaikki kokeilemani kävi. Käsittämätön fiilis. <BR/><BR/>Erikoiskirjastonhoitajalle terveisiä - farkut ovat loistava keksintö :). Kaapista löytyy kahdet ei-farkut, ja niitä käytän vain pikkujouluissa ja muissa supererityistapaamisissa.<BR/><BR/>Vaatteet ovat loppujen lopuksi hyvin samanlainen juttu kuin ruoka: pakko olla, jokaisella omat lempparit ja kaupassa aina yhtä vaikea keksiä, mitä sitä haluaisi.antitätihttps://www.blogger.com/profile/17203743116686198856noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-35811000.post-1168700680562167562007-01-13T13:04:00.000-02:002007-01-13T13:04:00.000-02:00Meillä oli välillä niin kylmää, että villasukat pi...Meillä oli välillä niin kylmää, että villasukat piti olla jalassa. Vaikkei talvea ole vielä kunnolla ollutkaan. Mutta sandaalit pidin myös, hrr, en halua märkiä jalkoja, inhottava tunne. Sandaalien remmit on onneksi säädettävät :)<BR/><BR/>Minäkään en pidä shoppailusta enkä osaa kuvitella itseäni jakkupukuun. Meillä on todellakin onneksi vapaa pukeutumiskoodi! Joskus kollegoilla on kyllä niinkin risoja (mutta puhtaita, huom) vaatteita, etten minä niitä kehtaisi pitää, mutta... <BR/><BR/>Olen ollut töissä myös kirjakaupassa (ennenkuin pääsin pakoon sieltä kirjastoon) eikä kukaan farkuistani huomauttanut. Hyvä niin, ei minulla paljon muita housuja olekaan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-35811000.post-1168678417062678152007-01-13T06:53:00.000-02:002007-01-13T06:53:00.000-02:00Tuttu tunne. Minäkin inhoan vaatekauppakierroksia,...Tuttu tunne. Minäkin inhoan vaatekauppakierroksia, varsinkaan kun ei ole standardin mukainen, eli pitkä ja laiha ihminen. Mutta asiakaspalvelussa tosiaankin on itsellä mukavampi olo, jos on siistit vaatteet päällä ja tuntee että näyttää ihan hyvältä. <BR/><BR/>Onneksi kirjastossa ei sentään ole niin tiukka pukeutumiskoodi kuin vaikka kirjakaupoissa, saa sentään käyttää farkkuja jne. On kuitenkin mukavampi olla omissa vaatteissa kuin yhtenäisessä työasussa, sellaisessa ei tunne itseään oikein omaksi itsekseen.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-35811000.post-1168677815334917102007-01-13T06:43:00.000-02:002007-01-13T06:43:00.000-02:00Minä olen aina joutunut erottamaan työ- ja vapaa-a...Minä olen aina joutunut erottamaan työ- ja vapaa-ajan pukeutumisen. <BR/><BR/>Nuorena miehenä opin, että työkavereiden ja asiakkaiden arvostamiseen liittyy oma asianmukainen pukeutuminen. Nykyisin kyllä koen itseni aika usein vanhanaikaiseksi.<BR/><BR/>Töissä minulla on aina suorat, mustat housut. Töihin menen yleensä pikkutakissa, mutta normaalisti pidän työajan päällä villatakkia. Vierailupäivinä tai jos luvassa on asiakastapaamisia solmin vielä krakan kaulaan. <BR/><BR/>Kotiin tultuani vaihdan heti romppeet. Yleensä farkut ja vaimon haukkuma rikkinäinen villapaita. Jos menoa on jonnekin kodin ulkopuolelle, yritän valita paremman villapaidan.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-35811000.post-1168641260591562572007-01-12T20:34:00.000-02:002007-01-12T20:34:00.000-02:00Joo, Pulla! Voin vain kuvitella, mitä musta tulisi...Joo, Pulla! Voin vain kuvitella, mitä musta tulisi jossain virmassa... Se viimeiseen epämaisemakonttoriin tungettu tapaus, jolle lähetettäisiin aina vaan sähköpostia kun ei kehdattaisi katsoa päin :). Yliopistolla hiihtelin villasukissa minäkin!<BR/><BR/>Brandon :D! Mielettömän hyvä idea! Ja villasukkia ei vereen kastella ei, vaikka meilläkin välillä satutunnit ovat päättyneet veriseen yhteenottoon...<BR/><BR/>(Jestas, mikä sanatunniste - ei meinaa jaksaa näpyttää noin montaa kirjainta. Pidempi kuin koko bloggaus!)antitätihttps://www.blogger.com/profile/17203743116686198856noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-35811000.post-1168637822695081562007-01-12T19:37:00.000-02:002007-01-12T19:37:00.000-02:00Hahaa! Eikös villasukat juurikin sovi sellaiselle...Hahaa! Eikös villasukat juurikin sovi sellaiselle stereotypiakirjastonhoitajalle, joka hiljaa hiippailee hyllyjen välissä hyssyttämässä? :D Villasukat olisivat kyllä hyvää vaihtelua työkengille, mutta meidän lafkassa hygieniatoimikunta varmaan teilaisi ne het' kättelyssä. Eikä vaikkapa verilätäkköön astuminen olisi kovin herkullista villasukkasillaan. Ei sillä, että se nyt herkullista olisi kengilläkään... Mutta työpaikassa jossa vähemmin rapataan ja roiskitaan, villasukat olisivat oikein oivallinen valinta.<BR/><BR/>Kannatan kilkkeitä ja prenikoita. Minusta sellaiset olisivat hienoja meidänkin valkeissa työvaatteissa. Natsat hihassa tai vaikka pääkallonmerkkejä sen mukaan kuinka moni kuukahti käsiin... Noh, ehkä asiakaskunta saattaisi arvostaa vaikka enemmän merkkejä, jotka kertoisivat onnistuneista elvytyksistä... :P<BR/>-Brandon-Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-35811000.post-1168637295374677992007-01-12T19:28:00.000-02:002007-01-12T19:28:00.000-02:00Joo, ja muissakin tietynasteista pukeutumista vaat...Joo, ja muissakin tietynasteista pukeutumista vaativissa tehtävissä pitäisi olla univormut. Hirmuisaa oli olla virmassa, kun aluksi ei ollut yhtään mitään sopivan jakkupukuisaa päällepantavaa, vaan piti ostella kasakaupalla prässihousuja. Nyt riemuitsen tutkijana olosta: yliopistolla ja arkistoissa voi hiippailla ihan just niin kummallisissa ja rähjäisissäkin tamineissa kuin huvittaa.Anonymousnoreply@blogger.com