perjantaina, joulukuuta 28, 2007

Minä lupaan

En ole koskaan tehnyt uudenvuodenlupauksia. Tänä vuonna on kuitenkin kirkastunut moni asia niin ammatillisesti kuin muutenkin, joten ehkä nyt olisi niiden aika. Ehkä.

Minä lupaan aloittaa lomani huomenna kello 15. Lupaan lomailla, enkä ajattele töitä. En tee töitä. En lue töitä enkä kirjoita töitä. Kieltäydyn näkemästä töistä unia ja suunnittelemasta mitään.

Kun palaan töihin, lupaan heittäytyä täydellä sydämellä valmistelemaan Pirkkalan kevään kirjallisuustapahtumaa, Vinkkiviikkoja. Lupaan ilmoittaa ajoissa kutsutuille kirjailijoille vierailupäivät ja soittaa kouluille, mikä aika sopisi vinkkauskoulutuksen pitämiseen. Lupaan lukea videokameran ohjeet melkein kokonaan läpi ja ottaa selvää, mihin tiedostoon videot tallennetaan. Lupaan pönkiä esiin ulkoisen kovalevyn, joka matkustaa maailmalla. Lupaan myös miettiä syksyn mahdollista toista showta ja lupaan olla pettymättä, jos se ei toteudukaan. Lupaan aloittaa kakkosluokkalaisten vinkkaukset, joihin olen jo valmistautunut, ja hoitaa syksyn pari rästiä pois.

Lupaan jatkaa asiakastyössä iloisena ja tehdä parhaani.

Lupaan perehtyä paremmin naisviihteseen ja ottaa selvää sotakirjallisuuden must-read -listasta. Hämmästytän itseni huomaamalla, kuinka jatkuvasti tekee mieli perehtyä uudenlaiseen genrekirjallisuuteen. Eräkirjallisuus vielä kavahduttaa, mutta jos ensin olen lukenut ihmisten ampumisesta, kestän ehkä jäniksenkin. Verisukulainen kieltäytyi aikoinaan asettamasta hiirenloukkua kotiinsa, vaikka kävi samalla armeijaa. "Ihmiset ovat pahoja, hiiret viattomia", kuului perustelu.

Lupaan pysyä naiivina ja uskoa kirjallisuuden merkitykseen. Lupaan muistaa, kuinka minulla, ajatuksillani ja teoillani on vaikutusta, vaikkei se välillä siltä tunnukaan. Lupaan levittää sivistystä ja lukemisen iloa, tehdä kirjastosta kivan ja turvallisen paikan lapsille ja nuorille. Tehdä rohkeita ja typeriäkin asioita, koska vain itsensä likoon pistämällä voi saavuttaa jotain. Edes hyvän mielen itselleen, varmuuden hyvin tehdystä työstä ja siitä, että on yrittänyt parhaansa. Uskoa hyvyyteen, vaikka muiden mielestä se ehkä onkin naurettavaa. Puolustaa ystäviä.

Lupaan kirjoittaa enemmän ja lukea enemmän. Ajatellakin ehkä vähän enemmän. Ihan hiljaa, pieniä ajatuksia. Jos ensi vuoden jälkeen tietäisin vähän enemmän, osaisin sanoa vähän kauniimmin, ehdottaa rauhallisemmin ja odottaa. Ei kaikkea heti. Vähitellen, pala kerrallaan. Eikä tarvitsisi saada kaikkea, vaan osakin jo riittäisi - ei ahmaista nielaisten vaan nuolaista varoen. Niin minustakin riittää pidempään.

Mitä sinä lupaat?

7 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

En mitään. Vuosi sitten tein kaksi lupausta, joista toinen kaksiosainen enkä ole vienyt niistä loppuun ainoatakaan tänä vuonna. Palaan siis vanhaan tyyliin, ei lupauksia. Korkeintaan huokauksenomaisia.

Sinun listaasi sanon Huh! ja kyllä se siitä. Onnistuu.

Anonyymi kirjoitti...

No mie luppaan vilkuilla Antitätiä enskii vuon! Kiitoksii jutuist!!

antitäti kirjoitti...

Tuima: Ei saa masentaa ;)! Ehkä toivoa kannattaakin salaa? Oma paatoksellinen lupaukseni on kuitenkin niin lähellä tosielämää, että *toivoisin* voivani sen toteuttaa.

Huomasiko kenties tekstistäni, että olen kuunnellut Yötä ehkä hiukan liikaakin?? Oih ja voih, mikä tunteen palo ja elämisen kaiho.

Akkapaha: Kiitos lupauksesta ja kiitos kiitoksista. Akkapahat pitää maailman pyörimässä!!

Anonyymi kirjoitti...

Minä olen kuunnellut Yötä niin vähän, että ei auennut :) Minun juttuni on Eput, mistä tulikin mieleeni, että joululahjaksi saamani Eppujen 30-vuotisjuhlachilisuklaa on vielä avaamatta...

Ei ollut tarkoitus masentaa, ahkerasti uurastavan ja työhönsä vakavasti suhtautuvan kirjasto(anti)tädin lupauksetonkin työvuosi näyttää helposti tuolta. Ja jakautuuhan se sentään kahdelletoista kuukaudelle :)

Anonyymi kirjoitti...

Minäkin kainosti tunnustan kuuntelevani Yötä joskus...
Olen vakuuttunut siitä, että lupaukseni työtahdin rauhoittamisesta menee mönkään tänäkin vuonna. Olen jo nyt saanut kevääksi liian monta eihän-sellaisesta-voi-kieltäytyä -kutsua, päällimmäisenä kutsu kertoa Runoraitista Bolognan lastenkirjallisuusmessujen kirjastonhoitajatapaamisessa. Eihän sellaisesta voi kieltäytyä, eihän??? Ja muuten, matkaseura Italiaan kelpaisi kyllä...

inkku kirjoitti...

Lupaan taas ensi vuonna vaivata tätiä apua-mitä-tuli-ostettua -viesteillä. :D Kiitos kovasti avusta, oli tykätty lahja!

Pidähän oikein mukava loma, ja lataa akut tehokkaasti!

antitäti kirjoitti...

Mervi: Italian matka ja lastenkirjastoa. Eihän mitään noin täydellistä voi ollakaan maailmassa?? Oih. Pääsisinkö mukaan tulkiksi, nimim. italian appro :)? Upeaa, että pääset esittelemään hienoa työtänne!

Inkku: Perustyötähän tuo. Ja hyvä, että tykättiin - pitänee itsekin lukea jossain vaiheessa.